Viime marraskuussa Helsingin yliopisto kielsi kaikki palestiinalaisalueiden tilanteeseen liittyvät mielenosoitukset tiloissaan. Päätöstä edelsi Palestiinaa tukevien mielenosoittajien tyhjentäminen päärakennuksen aulasta. Mielenilmauksesta ei ollut ilmoitettu etukäteen yliopistolle. Ja jos olisikin, se olisi kielletty, kertoi yliopiston hallintojohtaja Esa Hämäläinen tuolloin Ylelle. Perusteluksi hän kertoi, että ”yliopiston tiloissa ei voida järjestää poliittisia tapahtumia”.
Samaan aikaan Espoossa Aalto-yliopisto kielsi Gazaa tukevien mielenosoittajien kokoontumisen yliopiston edessä. Viestintäjohtaja Laura Aalto perusteli päätöstä Ilta-Sanomille liikenteellä. Instagramissa @studentsforpalestinefinland-nimisen tilin videolla kylttiä pitelevä mielenosoittaja ihmettelee, miten julkisella paikalla protestoiminen vielä aiemmin sallittiin, mutta nyt se kiellettiin vetoamalla tulipalovaaraan lumisella pihalla.
Taideyliopiston rehtori Kaarlo Hildén linjasi, ettei yliopiston sähköpostilistoja saa käyttää poliittisten vetoomusteen lähettämiseen. Ennen sitä Kuvataideakatemian sisällä oli jaettu Gaza-aiheista adressia, jonka osa yliopistoväestä oli kokenut ahdistavaksi, rehtori kertoi Helsingin Sanomille.
Yliopistot eivät halua tulla millään tavalla yhdistetyiksi opiskelijoiden järjestämiin Gazaa tukeviin mielenilmauksiin. Miksi?
Mediassa yliopistojen henkilökunta linjaa, ettei yliopiston tehtävä ole ottaa kantaa tai luovuttaa kanaviaan poliittisen vaikuttamisen edistämiseen. Valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani Hanna Wass kommentoi marraskuussa Helsingin Sanomille, että yliopiston rooli on pikemminkin tuottaa tiedollisia valmiuksia yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen ja oikeudentunnon mukaan toimimiseen. Jos sähköpostilistoilla alettaisiin jakaa useita erilaisia poliittisia adresseja, kanavat tukkiutuisivat. Lisäksi Helsingin yliopistossa huolestuttiin sen israelilaisen ja juutalaisen väen kuormituksesta.
Mieltään osoittavat opiskelijat kertoivat medialle kokevansa yliopistojen linjaukset ristiriitaisiksi. Kaikissa mainituissa opinahjoissa tuettiin näkyvästi Ukrainaa esimerkiksi rahankeruulla ja liputuksilla Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Mielenosoituksetkin sallittiin. Kukaan ei tuntunut olevan huolissaan yliopiston venäläistaustaisesta väestä. Kun opiskelijat osoittivat mieltään hallituksen sosiaalietuusleikkauksia vastaan, heidän annettiin yöpyä Helsingin yliopistolla lähes kolme viikkoa.
Ovatko toiset konfliktit poliittisempia kuin toiset, ja onko se synonyymi konfliktin monimutkaisuudelle?
Helsingin yliopiston politiikan professori Heikki Patomäki osallistuu aktiivisesti yliopiston yhteiskunnallista roolia käsitteleviin keskusteluihin. Onko yliopisto poliittinen toimija vai ei?
”Yliopisto voi tarjota tilan, jossa väitellään politiikasta ja osoitetaan mieltä. On eri asia, jos yliopisto linjaa jotain koko yliopiston puolesta ja asettuu toimijaksi. Silloin ongelmallisuus tulee esiin”, Patomäki sanoo.
Yliopistossa on useita eri toimijoita, kuten tutkijoita ja opiskelijoita, jotka voivat nähdä tilanteen eri tavoin kuin yliopiston johto.
”Johto ei voi päättää linjaa kaikkien toimijoiden puolesta”, Patomäki sanoo.
Patomäki on opiskelijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että yliopiston toiminta eri kriisien kohdalla on ristiriitaista ja epäjohdonmukaista.
”Venäjän boikotointi ja Ukrainan puolesta liputtaminen on näkyvä kannanotto yksittäiseen konfliktiin. Kun opiskelijoiden toiminta kielletään toisessa kontekstissa, näyttää siltä, että yliopiston johto on valinnut puolensa.”
Patomäen mukaan Ukrainan sota sekä Israelin-Palestiinan-konflikti saattavat jakaa mielipiteitä, eikä yliopiston kuulu ottaa niihin kantaa. Yliopiston on kuitenkin oltava mukana ratkaisemassa konflikteja, jotka uhkaavat sen omaa olemassaoloa.
”Yliopisto linjaa verkkosivuillaan tukevansa kestävää kehitystä. Esimerkiksi tällaisen abstraktisti määritellyn asian puolesta kannanottaminen voi olla perusteltua, onhan tiede itse ollut mahdollistamassa globaalia lämpenemistä.”
Jyväskylän yliopiston sosiologian apulaisprofessorin ja yliopistodemokratiasta aktiivisesti keskustelevan Hanna Kuuselan mukaan yliopiston oma käsitys poliittisuudesta on kapeampi kuin useiden politiikan teoreetikoiden.
”Selkeä erottelu poliittisen ja ei-poliittisen välillä on keinotekoinen, kuolleena syntynyt ajatus. Kaikki mitä yliopistossa tehdään, on poliittista. Kyse on siitä, mitä yliopisto sallii tiloissaan tehtävän.”
Kuuselan mukaan ei ole yliopiston tehtävä päättää, mitkä ovat hyväksyttäviä poliittisen toiminnan muotoja. Hänen mielestään ainoa järkevä auktoriteetti yliopistolle on laki, joka määrää, millainen toiminta ja puhe on sallittua. Esimerkiksi kansanryhmää vastaan kiihottaminen on kiellettyä ja yliopiston pitää tuota lakia noudattaa. Yhtä lailla sen olisi hyvä aktiivisesti tukea tiloissaan esimerkiksi kokoontumisvapautta.
”Ei ole hyvä, että instituutio kieltää vapaita kansalaisia käyttämästä kansalaisoikeuksia tiloissaan. Jos mielenosoituksesta ilmoitetaan, sellainen pitäisi sallia.”
Kuusela on Heikki Patomäen tapaan sitä mieltä, että sen sijaan, että yliopisto ottaisi itse kantaa, sen tehtävä on pikemminkin mahdollistaa monenlaista toimintaa. Siis esimerkiksi erilaisten, kunkin omasta ajattelusta poikkeavien, niin liberaalien kuin konservatiivistenkin, puhujien päästämistä yliopistojen tiloihin.
Kynnys kieltää tapahtumia tai mielenosoituksia pitäisi olla korkea. Etenkin jos syynä on tilaisuuden poliittisuus tai tulenarkuus.
”Ukrainan tilanteesta on ollut Suomessa laaja konsensus. Kannanotto oli yliopistolle helppoa. Uskon, että Palestiina-kysymys jakaa enemmän mielipiteitä ja on herkkä aihe, josta yliopistot halusivat vähin äänin eroon”, Kuusela sanoo.
Kynnys kieltää tapahtumia tai mielen-osoituksia pitäisi olla korkea.
Suomessa on pitkään huolehdittu nuorten passiivisuudesta ja poliittisesta apatiasta. Siinä mielessä aktiivista kansalaisuutta tulisi katsoa Kuuselan mielestä ilolla.
”Jos olemme siirtymässä aikaan, jossa opiskelijat haluavat ottaa kantaa ja järjestää mielenilmauksia, niin sitten se on meidän aikaamme ja yliopiston tulisi se hyväksyä.”
Yliopistovaltauksien kohdalla Helsingin yliopisto ansaitsee Kuuselan mielestä kiitosta.
”Yliopisto halusi ensin siirtää opiskelijoiden protestin pois päärakennukselta presidentti Sauli Niinistön saapuessa seminaariin. Yliopisto kuitenkin ymmärsi riippumattomuutensa valtiosta. Opiskelijoiden ei tarvinnut väistyä presidentin tieltä tai yliopiston puhdistaa tietä hänelle.”
Mielenosoitusten kiellon taustalla vaikuttaa yliopistojen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikainen kehitys.
”Avointa opetusta ja keskustelua ei enää yritetä aktiivisesti yliopistoissa edistää ja lisätä”, Kuusela sanoo.
”Ennen yliopistot ymmärrettiin paikkoina, joissa saattoi opiskella pitkään ja vapaisiin sivuaineopintoihin kannustettiin. Nyt tavoitteena on saada opiskelijat tehokkaasti sisään ja ulos.”
Kuuselan mukaan yliopistot ovat siirtyneet vapaasta tilasta yhä enemmän kohti yksityistä ja suljettua yliopistoa. Osa tiloista vuokrataan yrityksille ja tilapalvelut on yksityistetty.
Täten myös käsitykset yliopiston sisäisistä säännöistä ja talon tavoista muuttuvat.
