Asemalaiturin yllä kohoaa teräksinen, punatiilinen kolossi: Itäkeskus.
Metroaseman liukuportaiden päässä odottaa myyttinen oksymoron. Pudasjärveläinen Olga Oinas-Panuma, 24, on Suomen nuorin istuva kansanedustaja, ja lisäksi keskustalainen.
Oinas-Panumalla on kädessään juotava jogurttijuoma, jonka hän on juuri ostanut aseman R-kioskilta, vaikka olemme sopineet hakevamme eväät yhdessä Tallinnanaukiolta.
”Mä olen aika töhö”, Oinas-Panuma sanoo.
”Lähdin sisäkengät jalassa, ja huomasin vasta metrossa. Vähän ehkä liukkaat menopelit.”
Kevyissä mustissa loafereissa Oinas-Panuma on kuitenkin löytänyt tiensä talviseen Itäkeskukseen. Ylioppilaslehti on tuonut hänet katsomaan, miltä tulevaisuuden Suomi näyttää. Äänestäjäkadosta kärsivän keskustan pitäisi puhutella kansalaisia myös kasvavissa kaupunkikeskittymissä, mikäli se mielii pysyä edes keskisuurena puolueena.
Astumme sisään Tallinnanaukion Metromarketiin.
”Mielenkiintoinen kauppa, täällä on vähän eri… Siis täällähän on kaikkea mitä normi S-ryhmän ruokakaupoissa ei ole!”
Oinas-Panuma ihmettelee säilöttyä artisokkaa, sitten bataattimaista maniokkia, jota hän tökkää muutaman kerran sormellaan.
Tämä ei ole maakuntalaisen ensimmäinen kerta Itäkeskuksessa, hän vakuuttaa. Oinas-Panuma kertoo kiertäneensä uteliaisuudesta Helsingin eri asuinalueita, ja käyneensä esimerkiksi Itäkeskuksessa huvikseen ruokakaupassa.
”Olen saanut kommentteja, että uskallatko mennä Itäkeskukseen. Ne ovat hämmentäneet. En ole tuntenut oloani turvattomaksi Helsingissä”, Oinas-Panuma sanoo.
”Ainakaan vielä, heh.”
Oinas-Panuma nousi viime keväänä ensikertalaisena eduskuntaan Oulun vaalipiiristä 5 173 äänen saaliilla. Neljäsosa äänistä tuli kotikunnasta Pudasjärveltä. Äänimäärässä mitattuna taakse jäivät esimerkiksi pitkään eduskunnassa istuneet vasemmistoliiton Merja Kyllönen ja perussuomalaisten Olli Immonen.
Äänestäjilleen eduskunnan kuopus on tuttu somesta. Youtube-kanavansa my day -videoilla kansanedustaja keittää kuusenkerkkäsiirappia, juoksee villasukissa pakkaslumessa ja pelaa jalkapalloa Hassu-poron kanssa. Usein hänellä on päällään kuvioitu villapaita ja päässään pipo, jollaisia hän kutoo ja myy Instagramissa. Sinne julkaisemissaan kuvissa hän poseeraa kansallispuvussa vehreässä maalaismaisemassa. Profiilissaan hän ilmoittaa olevansa fennomaani ja luontoihminen.
Keskustalle hän on tulevaisuus.
Mä olen aika töhö. Lähdin sisäkengät jalassa, ja huomasin sen vasta metrossa.
Kevään 2023 eduskuntavaaleissa keskustan apilanvihreä katosi Suomen kartalta. Vaalipiiri toisensa jälkeen värjäytyi perussuomalaisten siniseksi.
Keskusta on kriisissä ja myöntää sen itsekin. Perinteisesti se on menestynyt maaseudun haja-asutusalueilla ja voittanut neljä suurta vaalipiiriä Pohjois- ja Keski-Suomessa. Viime vaaleissa puolue menetti niistä kaikki.
Keskustan kannatus on historiallisen alhaalla. Jos mitään ei tehdä, se uhkaa kutistua kuuden prosentin kannatuksen pienpuolueeksi.
Tällaista tulevaisuudenkuvaa maalaillaan Keskusta 2010 -raportissa. Se on keskustalaisten vaikuttajien kokoama katsaus puolueen viimeiseen kolmeentoista vuoteen. Somessa hilpeyttä herättäneestä nimestä huolimatta raportti ei kerro vain keskustan menneisyydestä. Oinas-Panuma on ollut mukana laatimassa kehitysehdotuksia syöksylaskun pysäyttämiseksi.
Siirrymme ulkoa Itäkeskuksen kirjastoon kulttuurikeskus Stoaan. Hömelö, hersyvästi naurava poliitikko vakavoituu. Harmaassa kokoushuoneessa hän listaa syitä keskustan tappiolle:
1. Keskusta on ollut liian pitkään hallituksessa, eikä aikaa visioille ole jäänyt. Pitäisi kirkastaa, miksi puolue on olemassa.
”Jos mä kysyn ihmiseltä, mihin tarvitaan Suomen Keskustaa, se ei välttämättä tiedä”, Oinas-Panuma sanoo.
2. Puolueen arvot eivät ole äänestäjille selkeitä.
”Emme ole oikeisto- emmekä vasemmistopuolue. Ajassa, jossa on paljon vastakkainasettelua, on tosi vaikea perustella, miksi pitää olla sellainen kokoava, yhdistävä voima kuin keskusta.”
Keskustalaiset jakautuvat liberaaleihin ja konservatiiveihin, mikä näkyi esimerkiksi viime hallituskauden translaki-äänestyksessä.
Oinas-Panuma on pohtinut, pitäisikö keskustan olla arvoissaan yhtenäisempi. Oinas-Panuman mukaan erimielisyyksiä on lopulta vain harvoissa asioissa.
3. Keskusta on vieraantunut arjesta, eikä sen ulostuloissa ymmärretä tavallisia ihmisiä. Siis heitä, jotka Oinas-Panuman mukaan miettivät esimerkiksi sosiaaliturvan riittävyyttä, työnteon kannattavuutta tai lapsiperheisiin kohdistuvia leikkauksia.
”Jos saisin, pystyttäisin keskustan kojun ihan joka paikkaan. Qstock-festivaaleille, uskonnollisiin kesätapahtumiin, toritapahtumiin, mahdollisimman erilaisiin paikkoihin. Kuuntelisin, mitä just nämä ihmiset haluavat, että heidän arjessaan muutetaan.”
Oinas-Panuman mukaan keskustan ongelma on viestinnällinen. Viime vaalien slogan – Eteenpäin – ei häntä puhutellut.
”Suomi kuntoon oli ihan super!”
Kunhan vain muutoksia tehdään, Oinas-Panuma uskoo keskustan palaavan suurpuolueeksi. Siihen tarvittaisiin parempi slogan, kuten:
”Keskusta – sydämen sivistystä.”
Keskusta 2010 -raportti ei tarjoa ratkaisua kriisiin, vaan
koostuu lähinnä laveista suuntaviivoista. Sisältö on säätiöistä ja ajatuspajoista tuttua jargonia, joka äityy paikoitellen runollisiin sfääreihin. Yksi konkreettinen ehdotus on harkita puolueen nimen vaihtamista Keskustaliitoksi.
Montakohan itähelsinkiläistä sillä saisi äänestäjäksi?
Noin 565 kilometrin päässä Itäkeskuksesta pohjoiseen sijaitsee Panuman kylä. Siellä asuvat kaikki Oinas-Panuman läheiset: neljä sisarusta ja vanhemmat. Kylä on osa 7500 asukkaan Pudasjärveä, Suomen harvimmin asuttua kaupunkia. Oinas-Panuman koulumatka oli alakoulussa 8 kilometriä, yläkouluun Pudasjärven keskustaan 40 kilometriä.
Suon ja vanhan metsän ympäröimänä seisoo punainen kotitalo punaisine piharakennuksineen. Siellä Oinas-Panuma on kasvanut, ja sinne hän palaa joka viikonloppu kansanedustajan arkiviikon jälkeen. Silloinkin, kun jatko-opintopaikka suomen kielen laitoksella Oulun yliopistossa vuonna 2018 varmistui, Oinas-Panuma päätti jäädä asumaan kotipaikkakunnalleen. Hänellä oli Oulussa ja myöhemmin Rovaniemellä vuokra-asunto, mutta vapaa-aikansa hän vietti Pudasjärvellä.
Oinas-Panuma ei omien sanojensa mukaan ole koskaan tekemättä mitään. Arkisin hän tekee 12-tuntisia työpäiviä kansanedustajana Helsingissä. Kotikotona hän leipoo, retkeilee ja tekee käsitöitä. Maalla riittää tekemistä!
Talvella kotipihassa tuoksuu raikas pakkasilma ja heinäpaali, josta on myllätty heinää poroille. Perheellä on kotona myös lampaita, joista kansanedustajalle rakkaimmat ovat Mauno ja Lempi.
Kotieläimet ovat tärkeä osa henkilöbrändiä. Niitä esitellään Youtube-kanavalla ja Instagram-profiilin halihetkissä.
”Lampaat ovat kaikki sellaisia kesyjä lössyköitä. Aina kun menen kotiin, ruokin ja halailen ne. Niiden semmoinen yleishalailu on ihanaa”, Oinas-Panuma sanoo. ”Porot ovat puolivillejä elukoita, että niitä ei voi silleen lähmiä.”
Perheen matkailuyritys kasvattaa poroja paitsi matkailuun, myös teuraalle. Myyty liha on porotaloudessa merkittävä tulonlähde. Lampaita ei kasvateta lihoiksi, vaan ne ovat perinnemaisemahoitajia, eli ne laiduntavat valtion tukemana esimerkiksi niityillä, kedoilla tai laitumilla ja torjuvat näin luontokatoa. Lopulta myös persoonallisesti nimetyt lampaat päätyvät perheen lautasille.
Siitä Oinas-Panuma ei ole koskaan tuntenut huonoa omaatuntoa.
”Ajattelen realistisesti. Mulle on luonnollista syödä eläin ennen kuin se ehtii mennä huonoon kuntoon. Eläimen luonnollinen kuolema ei ole erityisen kaunis.”
Usein ei ole se luonnotonkaan. Kysyttäessä eläinten tehotuotannosta Oinas-Panumalle on luontevaa puhua globaaleista ongelmista muissa maissa, kuten kaukana kaadettavista sademetsistä. Hän ei pidä suurta osaa suomalaisesta maataloudesta tehotuotantona, vaan kertoo ihailevansa suomalaisten maanviljelijöiden tekemää työtä.
”Kannatan ehdottomasti sitä, että meillä on suomalaista, mahdollisimman kestävää maataloutta. Toivon, että kaikki suomalaiset söisivät lähtökohtaisesti täällä tuotettua ruokaa.”
Tammikuun ensimmäisenä päivänä voimaan tullut uusi eläinsuojelulaki ei puuttunut merkittävästi turkistarhaukseen, jonka puolustajaksi keskusta on profiloitunut. Eläinoikeusjärjestöjen tilaaman tuoreen tutkimuksen mukaan runsaat 80 prosenttia suomalaisista vastustaa nykymuotoista turkistarhausta.
Etenkin Etelä-Pohjanmaalla turkistarhaus on ollut tärkeä elinkeino. Kun Keskustanuoret ehdotti emopuolueensa kannasta poiketen turkistarhauksen kieltämistä vuoteen 2032 mennessä, Etelä-Pohjanmaan piiri irtaantui nuorisojärjestönsä linjauksesta.
Oinas-Panumalla ei ole selkeää kantaa siihen, pitäisikö turkistarhaus kieltää vai ei.
”Todennäköisesti markkinat tämän asian hoitavat, kun kysyntä vähenee. Tärkeintä on, ettemme ajaisi ketään työttömyyteen.”
Niin saattaa käydä, jos jättää asian markkinoiden hoidettavaksi.
Keskustan jäsenistön keski-ikä on 59 vuotta. 24-vuotias Oinas-Panuma on lajissaan harvinaisuus.
”Mun mielestä keskustalaiset nuoret ovat aika avarakatseisia ja ulospäinsuuntautuneita. Tosi kotiseuturakkaita, se on leimaava piirre. Suurella osalla on selkeät juuret ja identiteetti.”
Tunnistaako kansanedustaja keskustalaisia stereotypioita, jotka pätevät myös uuteen sukupolveen?
”Monesti saatetaan leimata tosi maalaiseksi – meitä pidetään tosi juntteina tai henkäyksenä menneestä ajasta.”
Millaisena nuori kansanedustaja näyttäytyy puoluetovereilleen? Keskustan varapuheenjohtaja Petri Honkonen vastaa puhelimeen junamatkalta.
”Hyvin ulospäinsuuntautunut. Voisi sanoa, että kepulaisittain rempseä nuori nainen”, Honkonen kuvailee Oinas-Panumaa.
”Mulla on ollut tapana sanoa, että keskusta on puolue, jossa nuoren on helppo päästä eturiviin.”
Honkonen, 36, on toiminut kansanedustajana 28-vuotiaasta saakka. Oinas-Panuma nousi 21-vuotiaana Pudasjärven kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Honkosen mukaan hän on taitava puhuja ja kyvykäs esiintyjä.
”On tapeltu se oma tie iäkkäiden kunnallispoliitikkojen lävitse.”
Honkonen kuvailee Oinas-Panumaa moderniksi, edistykselliseksi maalaiseksi. Samalla hän on perinteinen keskustalainen, joka kannattaa alueellista tasa-arvoa.
”Hänellä on kuitenkin erilaisia ajatuksia, millä keinoilla se tehdään. On Jeanne d’Arc -henkistä maaseudun taistelijaa. Hän on vähän kuin uuden ajan Paula Lehtomäki.”
Olen tosi ylpeä siitä, että olen suomalainen.
Eduskuntaan nousi viime keväänä kuusi muutakin alle 30-vuotiasta kansanedustajaa. Yksi heistä oli perussuomalaisten Miko Bergbom, 28. Hänkin kasvatti suosiotaan somessa, erityisesti Tiktokissa ja Youtubessa.
Puolueidensa tulevaisuudentekijät Bergbom ja Oinas-Panuma istuvat yhdessä tulevaisuusvaliokunnassa.
”Hirveän energinen ja ystävällinen ihminen. Ei ole jäänyt kuva laskelmoivasta poliitikosta”, Bergbom kuvailee puhelimitse kollegaansa.
Instagramissaan Oinas-Panuma määrittelee itsensä fennomaaniksi – siis kiihkeästi suomenmieliseksi.
Fennomania eli suomalaisuusliike syntyi Suomen ollessa Venäjän vallan alla. Aatteen tavoitteena oli esimerkiksi suomen kielen aseman vakiinnuttaminen virkakieleksi. Fennomaaneihin liittyi myös ikäviä konnotaatioita, kuten ruotsinkielisten pitäminen suomalaisuusaatteen perivihollisina.
”Se on alun perin varmaan vähän läppää, että se on siellä biossa”, Oinas-Panuma sanoo.
”Mutta mä olen tosi ylpeä siitä, että olen suomalainen. Olen ylpeä mun juurista ja meidän ihanasta kulttuurista, ihanasta kielestä.”
Bergbom näkee tässä yhtäläisyyden perussuomalaisiin:
”Meidänkin kielipoliittisessa ohjelmassa korostuu suomen kielen aseman säilyttäminen äärimmäisen tärkeänä. Ainakin itselläni finglish herättää huolestuneita ajatuksia.”
Muitakin yhtäläisyyksiä löytyy. Sekä keskusta että perussuomalaiset vaalivat sitä kuuluisaa alueiden tasa-arvoa, johon Oinas-Panumakin haastattelussa useaan otteeseen viittaa.
Perussuomalaiset on kuitenkin onnistunut vetoamaan ihmisiin niin maaseudulla kuin kaupungeissa ja syönyt siten keskustan kannatusta.
Pitäisikö keskustan muuttua enemmän perussuomalaisten kaltaiseksi?
”Mä en usko populismiin. Meillä on jo persut, me ei tarvita toisia persuja”, Oinas-Panuma sanoo.
Hänen mukaansa keskusta on polarisoituvassa yhteiskunnassa se taattu keskivoima, joka tekee kompromisseja ja yhdistää kansaa.
”Repivä keskustelukulttuuri ei oikeasti vie tätä maata eteenpäin.”
Kun miettii vaikkapa tunnettujen kepulaisten kuten Mikko Kärnän värikkäitä ulostuloja tai varapuheenjohtaja Petri Honkosen X:ssä, kuulostaa siltä, ettei keskustan tavoitetta koheesiosta ole aivan sisäistetty puolueessa. Marinin hallituksen aikaan se tuli tunnetuksi juuri kykenemättömyydestään kompromisseihin, mikä lähes kaatoi hallituksen.
”Keskustan pitäisi olla ennen kaikkea sivistys- ja edistyspuolue. Keskustan ja perussuomalaiset erottaa toisistaan käsitys ihmisyydestä.”
Millainen keskustan ihmiskäsitys sitten on?
”Keskustalaisena näen kaikki ihmiset samanarvoisina riippumatta siitä, mistä he ovat kotoisin ja mihin uskontokuntaan he kuuluvat”, Oinas-Panuma sanoo.
”Isänmaallisuus ja suomalaisuus eivät ole syrjiviä.”
Bergbom ei allekirjoita tällaista eroa puolueiden välillä.
”Että meillä olisi joku ajatus siitä, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä arvokkaita – se ei pidä paikkaansa. Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka ei ole koskaan lähtenyt siitä, että se arvostelisi yksilöä tai maahanmuuttajaryhmiä.”
Viime kesän rasismikohut kertovat muuta.
Bergbom tunnistaa, että keskusta on hukassa. Kukaan ei hänen mukaansa ota selvää, mikä keskustan visio Suomen tulevaisuudesta on – ei edes puolue itse.
”Keskusta on tällä hetkellä keskisuuri puolue suuren puolueen egolla”, Bergbom sanoo.
Kotikunta on rakkainta, mitä mulla on.
On vaikeaa saada Olga Oinas-Panumalta selkeää juuta tai jaata yhteenkään kysymykseen. Oinas-Panuman julistama keskivoima kuulostaa vaisulta kärkkäiden mielipiteiden hallitsemassa julkisessa keskustelussa. Eikö Oinas-Panuma uskalla ottaa asioihin selkeää kantaa vai eikö hänellä ole sellaista? On vaikea nähdä pörröisen villapaidan alla Honkosen luonnehtimaa kansallissankaria Jeanne d’arcia haarniskassaan.
Oinas-Panuma yrittää profiloitua jonkinlaisena keskustalaisena vihreänä. Hänelle keskusta on ”syvänvihreä puolue”, vaikka se äänesti opposition kanssa uuden ympäristölain heikentämisen puolesta ollessaan Marinin hallituksessa. Puolue on perinteisesti vastustanut hakkuiden rajoittamista ja puolustanut metsänomistajien oikeuksia. Verkkosivuillaan Oinas-Panuma kirjoittaa olevansa huolissaan ”suomalaisten metsien valumisesta ulkomaille”, eli esimerkiksi sukutilojen myymisestä ulkomaisille suuryrityksille.
Oinas-Panumalle vihreys tarkoittaa esimerkiksi suomalaisen tuotannon vahvistamista ja kotimaisten yritysten tukemista kohti ympäristöystävällisyyttä. Kiertotalouden kehittämistä ja tutkimukseen panostamista.
Youtube-kanavallaan hän on kertonut ostavansa suurimman osan vaatteistaan käytettynä. Keskustanuorten blogiin hän kirjoitti vuoden 2021 Black Fridayn aikaan: ”Haluaisin muistuttaa ihan jokaista, että isoimman alennuksen saa, jos jättää ostamatta.”
Ehkä Oinas-Panuma haluaa brändätä itsensä nuorten äänenä? Keskustan ryhmäpuheessa marraskuussa Oinas-Panuma otti väkevästi kantaa nuorten mielenterveyskriisiin ja itsemurhiin nuorten tulevaisuutta koskevassa välikysymyksessä. Hän syytti kaikkia puolueita nuorten alueellisten ja ylisukupolvisten mielenterveysongelmien sivuuttamisesta ja sanoi, että niihin pitäisi keskittyä yli hallituskausien.
Poliittinen sisältö on keskittynyt Oinas-Panuman verkkosivuille ja Facebookiin. Muissa somekanavissa on kevyempää. Instagramista silmiin pistävät hyvänolonpostaukset Norjan tuntureilta ja kotoa Panumajärveltä.
Oinas-Panuma on kertonut toukokuussa Suomenmaan haastattelussa haluavansa somekanavissaan näyttää, että ihminen voi elää onnellista elämää kotiseudullaan maalla. Samassa jutussa hän harmittelee, että politiikka tapahtuu nykyään somessa nokittelemalla.
Kenties aiemmin toimittajana työskennellyt Oinas-Panuma uskoo perinteisiin julkisen keskustelun areenoihin.
Itäkeskuksen kontrasti kansanedustajan kotikuntaan Pudasjärveen on valtava. Oinas-Panuma sanoo, että kaikkea on Helsingissä ylipäänsä enemmän: palveluita, ihmisiä ja rakennuksia.
Itäkeskus on kulttuurien sulatusuuni: noin 40 prosenttia sen asukkaista on vieraskielisiä, kun Pudasjärvellä vastaava osuus on 2,5 prosenttia.
Heikointa keskustan kannatus on juuri suurissa kaupungeissa ja eteläisessä Suomessa. Kevään 2023 eduskuntavaaleissa se oli Itäkeskuksessa alle kahden prosentin luokkaa.
Miten puolue vastaa kaupungistuneen, monikulttuuristuvan Suomen tarpeisiin?
Oinas-Panuma mainitsee haastattelussa kyllästymiseen saakka alueiden tasa-arvon. Se on ollut keskustan ratkaisu kaikkeen ennen, ja on sitä ilmeisesti tulevaisuudessakin.
”Alueiden tasa-arvoa on kuntien lisäksi kaupunginosien välinen tasa-arvo”, Oinas-Panuma sanoo.
Esimerkiksi kotihoidontukeen, lapsilisään ja kuntien valtionosuuksiin ei pitäisi koskea. Samanlaiset palvelut pitäisi saada asuinpaikasta riippumatta.
Jos niin olisi, maakunnat eivät tyhjenisi ja ihmiset voisivat jäädä synnyinseuduilleen.
”Meillä on tässä yhteiskunnassa hassu ajatus, että kaikki nuoret haluaisivat lähteä kauas juuriltaan.”
Oinas-Panuma ei ole ikinä halunnut.
”Kotikunta on rakkainta, mitä mulla on.”
Sinne hänen sukunsa asettui jo 1600-luvulla. Miksi lähteä nyt minnekään?
