Salaliittouskomuksista on viime vuosina tullut näkyvä osa julkista keskustelua. Osa suomalaisista etsii niistä selityksiä koronapandemian ja sodan kaltaisille kriiseille.
Väitöskirjatutkija Toni Saarinen Helsingin yliopistosta kutsuu tällaisia selityksiä salaliittoteorioiden sijaan salaliittomyyteiksi. Saarinen on taustaltaan folkloristi, joka on kirjoittanut salaliittomyyttien ja uskontojen suhteesta. Parhaillaan hän tutkii ilmastonmuutosdenialismia ja maailmanlopun yhdistämistä populismiin.
Salaliittomyyteillä Saarinen tarkoittaa kokonaisen maailmankuvan kattavia kertomuksia.
”Salaliittoajattelu tarjoaa malleja, joilla ihmiset käsittelevät suhdettaan maailmaan. Vastustan salaliittoteoria-termiä, joka on terminä epäselvä ja laaja.”
Saarisen mukaan salaliittoteoria-termin sisälle luetaan kaikenlaisia uskomuksia. Ne voivat tarkoittaa salakähmäistä politiikkaa tai laajoja maailmanselityksiä, joissa uskotaan maailman olevan avaruusolentojen tai jumalan ja saatanan taistelukenttä.
Salaliittoja on aina ollut olemassa, joten Saarisen mukaan on vaikea vetää raja epätoivotun salaliittoajattelun ja terveen epäluulon välille.
”Monille salaliittoteoria on leimaamisen ja poissulkemisen väline, ei analyyttinen työkalu. Epäily fossiilisia polttoaineita tuottavista yhtiöistä levittämässä ilmastonmuutospropagandaa ei menisi yleisessä puheessa salaliittoteoria-termin alle.”
Salaliittomyyteissä yhdistyvät eri uskonnollisten ja maallisten perinteiden kertomukset. Esimerkiksi maailmanlaajuisesti levinnyt QAnon-salaliittomyytti sisältää kuvastoa, jossa pelastajaksi kohotettu Donald Trump taistelee Jeesuksen rinnalla saatanaa palvovaa ja lasten verta juovaa eliittiä vastaan.
Saarisen mukaan salaliittomyyteissä toistuu usein hyvän ja pahan välinen kamppailu, jota kuvataan sekä henkisissä että maallisissa uskomuksissa.
Fundamentalistisessa kristillisyydessä on valmiiksi vahva perinne hyvän ja pahan taistelusta. Uushenkisyydessä pahuus selitetään sen yksittäisellä ruumiillistumalla tai pienryhmällä, joka taistelee hyvää vastaan. QAnonissa päivänpolitiikka yhdistyy kuvauksiin uskonnollissävytteisestä kamppailusta.
Usein myyttisissä kertomuksissa toistuu myös ajatus maailmanlopusta. Saarisen mukaan monet myytit kuvaavat ihmisille tärkeitä asioita taistelun tai sodan avulla.
”Maailmanloppu ei välttämättä ole negatiivinen tapahtuma, jossa kaikki katoaa tuhoisasti, vaan nykyjärjestelmän tilalle voidaan uskoa tulevan jotain kaunista. Hyvä määritelmä maailmanlopulle on jatkumon katkeama, jossa nykytila muuttuu radikaalisti erilaiseksi.”
Usein salaliittomyyteissä maailmanloppu voi olla myös ruma.
”Oikeistopopulisteilla on väestönvaihdon kaltaisia kertomuksia siitä, että Euroopan valkoiset kansat korvataan muualta tulevilla ihmisillä, mikä johtaa oman kansan maailmanloppuun.”
Väestönvaihto on esimerkki salaliittomyytistä, jonka viranomaiset ovat nostaneet turvallisuusuhaksi. Suojelupoliisin mukaan väestönvaihto innoittaa oikeistoradikaaleja Suomessa.
Vaikka salaliittoajattelu voi saada väkivaltaisia muotoja, Saarinen näkee sen edustavan myyttistä ajattelua, joka on nykyäänkin tyypillinen ihmismielen ominaisuus. Mediassa salaliittouskomuksia käsitellään usein häiriönä ja epätoivottuna ajatteluna.
”Kaikissa kulttuureissa on myyttistä ajattelua, eikä se ole irrallaan liberaalin keskiluokan ajattelusta tai tieteestä. Tämä ei ole salaliittoajattelun puolustus, mutta sitä käsitellään liikaa yhteiskunnallisena poikkeamana.”
Hän myös korostaa, että valtakulttuurin käyttämiin salaliittoajattelun symboleihin on hyvä suhtautua varauksella.
”Liskoihmiset, foliohatut ja muut symbolit ovat hyvin äärimmäinen esimerkki salaliittouskomuksista. Ne on helppo lätkäistä uutiseen, mutta ne kattavat hyvin pienen osan siitä porukasta.”
Saarinen vertaa suhdetta myyttisen ajattelun ja tieteen välillä eurooppalaisten kolonialistiseen käsitykseen muista kansoista.
”Eurooppalaiset ajattelivat tuovansa tieteen ja tiedon toisille kansoille, joilla oli vain uskomuksia. Sillä perusteltiin toisten alistamista. Myytteihin uskoviin suhtaudutaan samalla tavalla suhteessa tieteeseen uskoviin, vaikka myytit ovat säilyviä ajattelun malleja ja ne sisältävät usein käytännöllistä, todellisuuteen pohjaavaa ympäristön havainnointia.”
Saarinen ei tarkoita, että alkuperäiskansojen ja salaliittokulttuurien väitteet olisivat samankaltaisia, vaan että tieteellinen maailmankuva ei välttämättä rajoitu selkeästi omaamme: on vaikeaa vetää viivaa tiedon ja uskomusten välille.
Salaliittomyyttien seuraajat ovat lopulta löyhä yhteisö, jonka uskomukset voivat olla keskenään ristiriitaisia. Saarisen mielestä on tärkeää hahmottaa ilmiön monimuotoisuus ja se, että yhteisössä voi toimia niin uteliaita seuraajia, vakaumuksellisia uskovia kuin poliittisesti uskoa hyväksikäyttäviä ihmisiä. Salaliittomyytteihin uskovien pilkkaaminen ja sulkeminen yhteiskunnan ulkopuolelle ei siksi ole välttämättä paras tapa toimia.
