Takaikkuna: Demokratiaa! Dosentteja! Oikeusturvaa!

Palstalla kurkistetaan yliopiston historiaan.

T:Teksti:

K:K: Eero Roine / Helsingin yliopistomuseo

Helmikuisena tiistaina vuonna 1990 Helsingin yliopiston silloisen hallintorakennuksen, Yliopistokadun ja Fabianinkadun kulmassa sijaitsevan nykyisen Tiedekulman rakennuksen katolle nostettiin musta lippu. 

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden ainejärjestön Limeksen pöytäliinana toiminut kankaanpala sai uuden elämän yliopistovaltauksen symbolina. 

Joukko opiskelijoita ja yliopiston henkilökuntaa vastusti professoreiden ylivaltaa ja vaati henkilökunnalle mahdollisuutta osallistua laajemmin yliopistoa koskevaan päätöksentekoon. He olivat osoittaneet mieltä Porthanian edessä juuri ennen lipunnostoa. 

Aikalaisten mukaan yliopistolla vieraillut neuvostoliittolainen valtuuskunta pohti lipun poliittisia merkityksiä, kuten sitä, ilmensikö musta väri jotain anarkismiin viittaavaa. 

Mielenosoitus ei koskenut vain Helsingin yliopistoa. Eduskunta oli uudistamassa valtakunnallista yliopistolainsäädäntöä, joten mielenosoittajat ottivat kantaa koko Suomen yliopistojen demokratiatilanteeseen. 

Ajan henki oli toiveikas ja uudistusmielinen: jos Berliinissä oli saatu edellisenä vuonna kaadettua muuri, olisi suomalainen yliopistodemokratiakin muokattavissa. 

Mielenosoittajat protestoivat ripustamalla valtaamansa rakennuksen ikkunoihin kylttejä, joissa luki iskulauseita, kuten ”yliopisto tarvitsee demokratiaa, dosentteja, oikeusturvaa”. 

Rehtori Päiviö Tommila lupasi heille, ettei poliisia hälytettäisi paikalle. Vastineeksi valtaajat lupasivat käyttäytyä asiallisesti. 

Mielenosoittajat ilmoittivat, etteivät lähtisi paikalta ennen kuin suurimmat eduskuntapuolueet suostuisivat yliopistolain demokratisoiviin muutoksiin. Paikalle saapuikin eduskuntaryhmien edustajia puhumaan. 

Puheiden taustalla soi kohtalokas musiikki, jota perulais-suomalainen viulisti oli saapunut soittamaan – eihän vallankumous ilman viulunsoittoa ole taistelun arvoinen. 

Päivän kääntyessä iltaan kävi selväksi, että valtaajat aikoivat yöpyä rakennuksessa. Vaikka rehtori aluksi vastusteli, valtaajat saivat lopulta jäädä kahdeksi yöksi. 

Tilanne oli poikkeuksellinen, sillä rakennuksen valtaaminen ei ollut Suomen poliittisessa kulttuurissa yleistä.

Vuosi valtauksen jälkeen, helmikuussa 1991, Suomessa hyväksyttiin yliopistolaki, jossa valtaajien vaatimukset oli pääosin hyväksytty. Professorit, opiskelijat, ja opetus- ja hallintoväki saivat tasavertaisen aseman päätöksenteossa. 

Juttuun on taustahaastateltu valtaukseen osallistunutta valtio-opin opiskelijaa Teivo Teivaista, joka toimii nykyään Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorina.