Korona-aikana moni tuttavani hurahti juurileipomiseen, käsitöihin tai laatikkoviljelyyn. Minä aloin hiihtää. Näin edessäni loistavan tulevaisuuden punaposkisena kuusikymppisenä, joka hiihtäisi parituhatta kilometriä talvessa ja postailisi Facebook-seinänsä täyteen kuvia latukahviloiden munkeista.
Sitten muutin Helsinkiin.
Pari viime talvea ovat olleet hiihtäjille poikkeuksellisen suotuisia jopa Etelä-Suomessa. Alkavasta talvesta on kuitenkin tulossa keskimääräistä lämpimämpi, ennusti Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus ECMWF marraskuussa.
Ei haittaa, ajattelin, kun kuulin uutiset. Helsingin Kivikossa on hiihtohalli, jossa lajia voi harrastaa keinolumella sisätiloissa. Hallin seinälle on ripustettu kuva kauniista tunturimaisemasta. Ihan kuin Saariselällä sivakoisi!
Paitsi että keinolumi muuttuu suksien alla mössöksi ja kilometrin mittaisen ladun kiertäminen käy nopeasti tylsäksi. Lisäksi Helsingin kaupunki aikoo sulkea hallin tämän kauden jälkeen. Syynä ovat kannattavuusongelmat ja energiakriisi.
Missä minä sitten hiihdän?
Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkinut suomalaisten ulkoiluharrastamista kolme kertaa. Tuorein mittaus osui osin talvelle 2019–2020, jolloin talvi oli leuto, eikä Etelä-Suomeen satanut paikoin lainkaan lunta.
”Tuolloin talviaktiviteetteihin osallistumisessa näkyi selvästi laskua maastohiihdossa, laskettelussa, pilkkimisessä, moottorikelkkailussa ja lievästi retkiluistelun harrastamisessa”, luettelee Luken tutkija Marjo Neuvonen.
Vuonna 2020 noin 30 prosenttia suomalaisista ilmoitti käyneensä hiihtämässä vähintään kerran kuluneen vuoden sisällä. Vuonna 2010 näin ilmoitti tehneensä 41,5 prosenttia ja vuonna 2000 tasan 40 prosenttia väestöstä.
Vaikka minä koen ilmastonmuutoksen edessä muutosvastarintaa, vaikuttaa moni muu suomalainen ulkoiluharrastaja siis jo sopeutuneen muuttuvaan ilmastoon.
Kuinka ilmastopahis talvilajini harrastamisen mahdollistava hiihtohalli oikein on?
Kysyn asiaa Helsingin kaupungilta. Vastausta pitää odotella päiviä.
Kun se lopulta saapuu, yllätyn. Kaupungin laskelmien mukaan talvikaudella Kivikon hiihtohalli kuluttaa hiihtokauden aikana noin 150 000 kilowattituntia eli saman verran kuin noin sata kerrostaloyksiössä asuvaa helsinkiläistä vuodessa. Karkean arvion mukaan uimahalli kuluttaa enemmän jo kuukaudessa.
Uimahallin sulkeminen olisi kuitenkin useammalle harmi: parhaanakin kautena hiihtohallin kävijämäärä on ollut vain reilut 20 000, kun esimerkiksi Itäkeskuksen uimahallissa kävijöitä on vuodessa yli 300 000.
Kun lämpötila alkaa kääntyä pakkasen puolelle, kaupunki alkaa luoda keinolunta lumitykillä Pohjois-Helsingissä sijaitsevaan Paloheinään. Viime kaudella lumitykit kuluttivat sähköä saman verran kuin noin 60 kerrostaloasujaa vuodessa. Yksittäistä hiihtokertaa kohden kulutus oli silti pientä, sillä kauden aikana ladulla oli kävijöitä noin miljoona, arvioi Helsingin ulkoilureiteistä vastaava tiimiesihenkilö Mircos Kienanen.
Järkenvintä olisi hiihtää luonnonlumella silloin kun sitä on maassa. Keinolumiladun kiertäminen on kuitenkin varsin ilmastoystävällistä verrattuna siihen, että lentäisin lumen perässä Lappiin. Paloheinän koko tykkilumikausi tuottaa hiilidioksidipäästöjä arviolta reilut 7 000 kiloa. Saman verran päästöjä syntyy 20 ihmisen lennättämisestä Helsingistä Kittilään ja takaisin.
Artikkelin laskelmat perustuvat saksalaisen Atmosfair-yhtiön päästölaskuriin sekä kantaverkkoyhtiö Fingridin keräämiin Suomessa vuonna 2021 kulutetun sähkön päästökertoimiin.
