Pääkirjoitus: Oletko aina auttanut ukrainalaisia väärin?

Auttamisenhaluiset amatöörit saattavat sotatoimialueella aiheuttaa vain harmia, kirjoittaa Ylioppilaslehden päätoimittaja Tuija Siltamäki.

T:Teksti:

K:Kuva Miikka Pirinen

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on herättänyt suomalaisissa suunnattoman halun auttaa, kertovat uutiset, lehdet ja lööpit, ellei niitä ole epämiellyttäviä keskusteluja kaihtavien vanhempien auttamiseksi piilotettu.

Tavalliset kansalaiset ovat lahjoittaneet sodan uhrien auttamiseen jo miljoonia euroja ja valtavasti tavaraa. Taiteilijat ovat huutokaupanneet teoksiaan Instagramissa, ja toimittaja Jessikka Aro arponut kirjojaan LinkedInissä.

Kaikille etäältä auttaminen ei riitä. Kriisialueelle on lähtenyt avustustyöntekijöitä, bussikuskeja, lääkäreitä, sekalainen joukko yksityishenkilöitä, vierastaistelijoita sekä erittäin näkyvästi kansanedustaja Tom Packalén (ps), joka on ilmoituksensa mukaan Ukrainassa ”solidaarisuusretkellä”.

On inhimillistä haluta auttaa. Sota on tietenkin kauheaa ja kaoottista, ja ”tarttumalla toimeen” todellisuuteen saa järjestystä. Toisinaan auttaja saattaa kuitenkin lähinnä lisätä kaaosta.

Toisinaan auttaja saattaa kuitenkin lähinnä lisätä kaaosta.

Avustusjärjestöt ovat pyytäneet kansalaisia pysymään Suomessa ja kanavoimaan auttamishalunsa Ukrainassa toimiviin järjestöihin. Niiden kautta apu menee tehokkaimmin perille, ja kriisialueella amatööri on todennäköisesti vain tiellä tai vaarassa. Tarpeettomat tavaralahjoitukset puolestaan aiheuttavat logistisia ongelmia. Jo viikko sodan alkamisen jälkeen rajalla lojui taivasalla säkkikaupalla turhaa tavaraa.

Internetissä kaikki haluavat nyt ymmärrettävästi ”osoittaa tukensa” ukrainalaisille ja ”osallistua”. Sen ansiosta tieto avustusmahdollisuuksista on levinnyt laajalle, mutta samalla somealustat ovat täyttyneet virologeista geopolitiikan asiantuntijoiksi muuttuneiden tavisten, toimihenkilöiden ja toimittajien ei-mihinkään perustuvasta mutuilusta ja taivastelusta.

Moni on ollut nyt kovin huolissaan siitä, että uutiset ahdistavat ihmisiä. Minua ahdistaa huomattavasti enemmän se, että joinain päivinä uutisia on vaikea löytää kaiken pätemisen ja kiimaisten Nato-juorujen keskeltä.

Lue myös: Alapääkirjoitus: Hyvää yötä, Venäjä

Pakina: Ylioppilaslehden kulttuurisotakirjeenvaihtaja miettii, saako Vladimir Putinia sanoa hulluksi