Luonnontieteellisten alojen työllisyystilanne on parantunut viime vuosina, mutta alojen väliset erot ovat edelleen suuria

Esimerkiksi tilastotieteestä valmistuneilla työttömyys on ollut selvästi vähäisempää kuin biologiasta valmistuneilla. Eroa selittävät opiskelijoiden koulutusmäärät.

T:Teksti:

|

K:Kuvitus: Mii Varakas

Piirroskuva, jossa puku päällä oleva työnantaja katsoo pohtivasti maasta nousevia käsiä, jotka kurkottavat työnantajaa kohti

Luonnontieteellisiltä aloilta valmistuneet työllistyvät nyt aiempia vuosia helpommin.

Työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2016 selvityksen mukaan luonnontieteistä valmistuneissa työllisten osuus oli humanististen alojen ohella pienin, kun tarkasteltiin kaikkia korkeakoulutettuja. Toisin kuin humanistisilla aloilla, luonnontieteissä työllisten osuus oli tuolloin yhä laskussa.

Viime vuosina työllisyystilanne on kuitenkin parantunut.

Korkeakoulutettujen keskusjärjestön Akavan ajatus- ja tutkimuspajan Akava Worksin laskelman mukaan luonnontieteellisten aineiden filosofian maistereiden työttömyysaste oli enimmillään vuonna 2016, jolloin se oli noin kahdekan prosenttia. Sen jälkeen luku on laskenut melko tasaisesti. Vuonna 2020 työttömien määrä nousi hieman, mutta on sittemmin palannut taas vuoden 2019 tasolle.

Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu ry:n urapalvelupäällikkö Suvi Liikkanen vahvistaa myönteisen yleisvireen. Hänen mukaansa isot taloudelliset muutokset työmarkkinoilla näkyvät luonnontieteellisillä aloilla yleensä viiveellä. Finanssikriisi iski aloille myöhään, ja toistaiseksi myös koronan vaikutukset ovat jääneet pieniksi.

”On mielenkiintoista nähdä, jääkö työllisyys hyvälle tasolle vai oireileeko koronakriisi vielä työttömyyden nousuna”, Liikkanen sanoo.

Luonnontieteistä valmistuneiden työllisyys kuitenkin vaihtelee pääaineen mukaan. Esimerkiksi biologiassa tilanne on haastavampi, kun taas tilastotieteessä työttömyys on vähäistä.

Liikkasen mukaan eroa selittää erityisesti se, että biologian koulutusmäärät ovat olleet jo pitkään korkeita.

Työllistymisessä on alakohtaisia eroja myös siinä, kuinka hyvin työ vastaa koulutusalaa ja -tasoa. Liikkanen sanoo, että vaikka ensimmäinen työpaikka ei välttämättä vastaa koulutustasoa, vastaa se useimpien pääaineiden kohdalla kuitenkin koulutusalaa. Bio- ja ympäristöpuolella niin ei välttämättä ole.

Loimun jäsenet ovat kuitenkin pääasiassa melko tyytyväisiä työn sisältöön sekä siihen, miten hyvin se vastaa koulutusta.

Sama näkyy yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston valtakunnallisessa uraseurantakyselyssä. Kyselyyn vuonna 2020 vastanneista luonnontieteellisten alojen maistereista 70 prosenttia sanoi, että pääsyvaatimuksena nykyiseen työhön oli se ylempi korkeakoulututkinto, joka heillä on. Kaikkien tieteenalojen maistereissa osuus oli pienempi.

Työsuhteet ovat pääasiassa vakituisia. Yli puolet tuoreimpaan uraseurantakyselyyn vastanneista luonnontieteilijöistä oli vakituisessa ja noin neljäsosa määräaikaisessa kokopäivätyössä. Suvi Liikkanen sanoo, että sektorikohtaista vaihtelua on kuitenkin paljon.

”Yksityisellä sektorilla vakituinen työ on tyypillinen, kun taas yliopistosektorilla määräaikainen työsuhde on hyvin todennäköinen. Kuntasektorin projektitehtävissä on etenkin työurien alussa paljon määräaikaisia.”

Loimun viimeisimmän työmarkkinatutkimuksen perusteella luonnontieteellisten alojen työnantajissa korostuvat yksityinen sektori, valtion tutkimuslaitokset sekä yliopistot.

Liikkasen mukaan kova luonnontieteellinen osaaminen on kriittisen tärkeää esimerkiksi innovaatiopuolella ja ilmastonmuutoksen torjunnassa.

”Luonnontieteellinen kriittinen ajattelu kuuluu yleissivistykseen, ja Suomen kilpailukyky tarvitsee alojen asiantuntijoita ja osaamista. En osaa nähdä tulevaisuutta, jossa luonnontieteellistä osaamista ei tarvittaisi.”