Arvio: Ohjaaja George Ford tähystää takkaamme takkatulivideoillaan, eikä näky ole kaunis

Takkatulivideoissa nähdään vain liekki ja halkoja takassa, juuri tällainen viitteellisyys on kypsään ikään ehtineen ohjaajan vahvuus, kirjoittaa Juho Kankaanpää kritiikissään.

T:Teksti:

K:Kuva: Fireplace For Your Home: Birchwood edition / Netflix

Takkatuli 4K: Räiskyvät koivuklapit (Fireplace For Your Home: Birchwood edition), ohjaus George Ford. Sallittu. 60 min. 2015.

Takkatuli 4K: Kiehtova klassikkotakka (Fireplace for your home: Classic Edition), ohjaus George Ford. Sallittu. 60 min. 2015.

Takkatuli 4K: Bright-Versio (A Home Fireplace: Bright Edition). K7. 60 min. 2017.

Takkatulivideot. Viihdejätti Netflix on kunnostautunut viime vuosina omaehtoisen art housen puolustajana. Tämän osoittavat ohjaaja George Fordin kaksi ravisuttelevaa yhden oton draamaa, jotka ovat itsenäisiä jatko-osia vuosikymmen sitten valmistuneelle psykologiselle pienoissarjalle Fireplace For Your Home.

Alkuasetelma on yksinkertainen, jopa hallittu: on takka, tuli ja halkoja.

Kamera ei näytä meille puita sytyttävää kättä tai sohville pakkautunutta perhettä, ja juuri viitteellisyys on kypsään ikään ehtineen ohjaajan vahvuus.

Lopulta dilogia kasvaa hienoviritteiseksi tutkielmaksi keskiluokan kulisseista, identiteettipolitiikasta ja siitä materiaalisesta hyvinvoinnista, jolla ympäröimme itsemme. Elokuvat kysyvät: Olemmeko todella onnellisia? Tällaisenko takan me haluamme ja millaista hintaa siitä maksamme?

Ohjaaja ei näytä meille hiipuvaa tulta, vaikka yleisö kyllä tietää, että joskus liekkikin sammuu. Visuaalinen symbolileikki on tyypillistä Fordia, joka on aikaisemmin ohjannut eläinten opetuselokuvia. Roihuava tuli kasvaa allegoriaksi jatkuvaa kasvua tavoittelevasta järjestelmästä.

Amazonissa metsä palaa, ja samaan aikaan hyvät ihmiset polttavat koivuklapeja takassa. Tämä on sietämätön ristiriita, Hannah Arendtin banaali paha.

Ehkä liiankin ilmiselvä vertailukohta on auteur-ohjaaja Corneliu Porumboiun taannoinen festivaalisuosikki When Evening Falls on Bucharest or Metabolism (2013), jossa Tudor Mircean staattisen hypnoottinen kameratyöskentely ikuisti raadollisesti Bukarestin luovan luokan. Kaukana eivät ole myöskään Roy Anderssonin näyttämöt tai Ruben Östlundin viileät luokkasatiirit.

Fordin metafyysiseen kuvakerrontaan verrattuna Netflixin oma tuotanto Takkatuli 4K: Bright-Versio laahaa pahasti. Bright-Versio on köykäisesti toiminta- ja fantasiaelementtejä sotkeva genre-elokuva, jota edes räjähtävä loppu ei pelasta.

Jos Porumboiun elokuva aiheutti yleisössä kauhun hetkiä piinaavan pitkällä vatsatähystyskohtauksellaan, Ford tähystää luokkatietoisesti tulisijaamme, eikä näky ole kaunis. Tällaisia me olemme, kuolevaisia tavaran keskellä.

Kirjoittaja on erittäin hyvä kriitikko.

Numerossa 5/2020 arvioimme radiomainoksia. Lue kritiikki täältä.