Arvio: Puuilon Morjensta pöytään! -radiomainos on 52 sekunnin kunnianosoitus Frederikille ja Matille ja Tepolle

Puuilo ja K-rauta jatkavat uusilla radiorenkutuksillaan Leevi &
the Leavingsin Vasara ja nauloja -kappaleen perintöä, kirjoittaa Juho Kankaanpää
kritiikissään.

T:Teksti:

Puuilo: Morjensta pöytään! 2020.
Kesko: Osta suomalaista. 2020.

RADIOMAINOKSET. Renkutuksen ystäviä hemmotellaan tänä syksynä olan takaa ja vähän edestäkin. Tätä herkkua on veivattu kaksin käsin, ja se kuuluu.

Jos Rautia luotti taannoisessa hitti-mainoksessaan Leevi & the Leavingsin Vasaraan ja nauloihin, Puuilo ja K-rauta asettuvat renkutuskeitoksillaan perinteen jatkajiksi.

Molemmat biisit ovat saaneet syksyllä runsasta radiosoittoa. Puuilon Morjensta pöytään! on myös alkanut elää omaa elämäänsä YouTuben epävirallisissa remix- versioissa ja t-sukupolven TikTok-hype-videoilla.

Tämä pumppu tuntee juurensa. 52 sekunnin kappale on pakahduttaviin svääreihin yltävä kunnianosoitus Frederikille ja Matille ja Tepolle. Sukupolvet yhdistävä dance-anthem putputtaa eteenpäin kuin 4-tahtinen perämoottori, jollaisen saa varmaan Puuilosta.

Morjensta pöytään! on miesten yhteislaulua kantabaarissa, jossa äänenkäyttöä tärkeämpää on äänenvoimakkuus. Se on kaunistelemattoman tosi fantasia yksinkertaisesta maailmasta, jossa konflikti tarkoittaa valintaa pöytätuulettimen ja lattiatuulettimen välillä.

Kappaleessa junttidisko ja rillumarei paiskaavat kuuluvasti kättä. 1950-luvulla sodista selvinneet viihdyttäjät tekivät iskelmiä ja elokuvia, joissa pääosissa olivat romantisoidut tee-se-itse-miehet, kullanhuuhtojat ja kulkurit. Tällainen on myös Puuilon mies: leikkivä ihminen, homo ludens, kuviosaha kädessä.

K-rautakin työntää kätöset syvälle nostalgiasaveen – ja ilman suojakintaita. 2000-luvun alussa Jukka Poika ja Nopsajalka paistoivat mehevän reggaeletun Kapteeni Änissä. 20 vuotta myöhemmin Jukka Poika sanoittaa Syyää eka -biisin uusiksi.

Nyt ei olla enää lettukesteillä, vaan tuijotellaan puolityhjää kesäkeitto-lautasta. Hillot on syöty, ja kattila pitäisi tiskata. Missä ovat Jamaikan mausteet?

Originaalissa tehdään vallankumouksia ja lemmitään, mutta ”syyään eka”. Kun Jukka Poika hoilaa uudessa versiossa ”tuetaan Suomi duuniin / mut sisustetaan eka”, lopputuloksessa on yhtä paljon kapinaa kuin Pave Maijasessa laulamassa vanhasta kaipauksesta ja vaaleasta helmestä.

Pallot pysyvät ilmassa, eikä reggaepyörää tarvitse keksiä uudelleen. Ilmassa on silti välityön makua. Toivottavasti Jukka Poika uskaltaisi rohkeammin irtaantua kaupallisesta saundista ja pitää katseen tiukasti omassa tiessä.

Kirjoittaja on erittäin hyvä kriitikko.