Auringon koronassa kuohuu

Kaiken maailman dosentti -palstalla esitellään tieteentekijöitä. Vuorossa Emilia Kilpua.

T:Teksti:

|

K:Kuva: SHUTTERSTOCK / VIIVI PROKOFJEV

Kuka: Emilia Kilpua, 42

Titteli: Avaruusfysiikan apulaisprofessori

Laitos: Helsingin yliopisto, fysiikan osasto

Mistä ei tunneta: Harrastaa havaijilaista hulatanssia

Tutkit auringon koronan massapurkauksia eli auringosta purkautuvia valtavia kaasupilviä. Miten purkaus vaikuttaa elämään maapallolla?

Aurinkotuuli virtaa jatkuvasti Maahan ja aiheuttaa revontulia lähellä maapallon napoja. Myös Helsingissä voi nähdä revontulia, mutta silloin taustalla on yleensä voimakas auringonpurkaus. Auringonpurkauksen šokkiaallon kiihdyttämänä maahan kiitää korkeaenergisiä hiukkasia. Ne haittaavat satelliittien toimintaa ja GPS-paikannusta ja ovat vaaraksi avaruudessa oleskeleville astronauteille. Auringonpurkaukseen liittyvä plasmapilvi laajenee, ja Maan etäisyydelle päästyään se on kooltaan noin neljäsosa Maan ja Auringon välisestä etäisyydestä – eli aivan valtava! Lähestyessään Maata pilvi muokkaa lähiavaruuden magneettikenttiä. Maahan osuessaan se voi aiheuttaa sähkövirtoja ionosfäärissä ja johtaa sähkökatkoksiin. 

Vuonna 2012 maan kiertoradalle iski suurin purkaus 150 vuoteen. Seurasiko siitä jotain hurjaa?

Jos purkaus olisi tapahtunut muutamaa päivää aiemmin, se olisi osunut suoraan Maahan ja aiheuttanut suuria tuhoja sähköverkkoihin. Meillä kävi siis hyvä tuuri. Edellinen yhtä suuri purkaus oli Carringtonin purkaus vuonna 1859, joka laittoi lennätinverkoston sekaisin. 

Miksi auringonpurkauksia halutaan ennustaa? 

Monet tahot haluavat tietoa avaruusmyrskyistä, jotta niihin voidaan varautua. Esimerkiksi lentokoneen reittiä voidaan muuttaa, jos tiedetään, että tulossa on iso hiukkasmyrsky. Myös yritykset ovat alkaneet lähettää satelliitteja avaruuteen, joten yhä useampi taho haluaisi tarkkoja ennustuksia purkauksista. Yritysten lähettämät satelliitit ovat usein pienempiä ja siksi haavoittuvaisempia avaruussään vaihteluille. 

Auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden jaksoissa, ja juuri nyt elämme matalan aktiivisuuden aikaa. Nyt tehdään paljon tutkimusta siitä, mitä valtava auringonpurkaus voisi pahimmillaan aiheuttaa, kun kaikki nojaa teknologiaan.

Ennustat purkauksia tekemällä data-analyysia satelliittien keräämästä tiedosta. Minkälaisia haasteita ennustamiseen liittyy?

Isoin ongelma on se, että purkauksen magneettikenttää ei osata vielä mitata – ja magneettikenttä pitkälti määrittää, millainen myrsky sieltä tulee. Auringonpurkauksen pilven tulon voimme kyllä ennustaa parhaimmillaan pari päivää ennen, mutta hiukkaset kiitävät Maahan niin nopeasti, että voimme ennustaa sen lähinnä näin: nyt ne tulevat.