Pääkirjoitus: Uusi alku

Poikkeustila on yliopistolle paitsi koettelemus, myös mahdollisuus, kirjoittaa päätoimittaja Susanne Salmi.

T:Teksti:

K:Kuva: Mikko Rikala

Miltä kuulostaisi kokonainen vuosi etäopiskelua? 

Tätä pohditaan nyt korkeakouluissa ympäri maailman. Yhdysvalloissa osa yliopistoista varautuu jo siihen, ettei lähiopetusta ehkä voida järjestää ennen vuotta 2021, raportoi uutiskanava CNN huhtikuun puolivälissä.    

Amerikkalaiset yliopistot saavat rahansa lukukausimaksuista. Nyt rahoitus on vaakalaudalla: moni lykkää opintojaan tai jättää ne kokonaan väliin ennemmin kuin maksaa kymmeniätuhansia dollareita Zoom-luennoista. Vireillä on jo useita ryhmäkanteita, kun opiskelijat eri puolilta maata vaativat yliopistoilta rahojaan takaisin.  

Pandemian seurauksena osa yliopistoista joutuu sulkemaan ovensa lopullisesti, arvioi Brownin yliopiston johtaja Christina Paxson New York Timesissa. On elintärkeää, että yliopistot suuntaavat katseensa eteenpäin ja kehittävät uusia keinoja korkealaatuisen opetuksen turvaamiseksi, Paxson kirjoittaa.  

Vaikka yliopistojen rahahanoihin ei Suomessa kohdistu välitöntä uhkaa, neuvo on syytä ottaa todesta täälläkin. Selviytymismoodista on päästävä eteenpäin mahdollisimman pian.  

Uusimmassa Ylioppilaslehdessä kerromme, miten koronapandemia on Helsingin yliopistoon vaikuttanut.  

Etäopetuksen järjestäminen on ollut HY:lle vain yksi haaste muiden joukossa. Porua on syntynyt esimerkiksi keskeytyneistä opetusharjoitteluista sekä pääsykokeista, jotka on päätetty korvata vaihtoehtoisilla valintatavoilla.  

Huolta on aiheuttanut etenkin yhdenvertaisuus: kun koko systeemi menee kertarysäyksellä uusiksi, osa opiskelijoista joutuu väistämättä muita heikompaan asemaan. Sama pätee yliopistoon pyrkijöihin.  

 Vararehtori Tom Böhlingin mukaan yliopisto keskittyy nyt selviytymään keväästä kunnialla. Poikkeustila ei kuitenkaan ole vain akuutti koettelemus, vaan myös tuhannen taalan paikka pohtia esimerkiksi näitä asioita: 

Miten parantaa ja yhdenvertaistaa etäopetusta? Miten huolehtia, ettei opiskelusta tule liian kuormittavaa, kun entistä suurempi vastuu oppimisesta siirtyy opiskelijalle itselleen? 

Mistä olemme valmiit luopumaan? Olisiko aika heittää hyvästit esimerkiksi ylenpalttiselle työmatkailulle, kun asiat todistetusti hoituvat myös videokonferensseissa? 

Ja toisaalta: mistä haluamme pitää loppuun saakka kiinni?  

Historia on osoittanut, että poikkeustila mahdollistaa monenlaisia ikäviä asioita. On varmistettava, ettei väliaikaisiksi tarkoitetuista järjestelyistä tule kustannustehokkuuden nimissä uusi normi. Teknologisten innovaatioiden rinnalle tarvitaan laadukasta lähiopetusta myös tulevaisuudessa.  

Näiden kysymysten aika on nyt – ei syssymmällä, eikä varsinkaan seuraavan kriisin jo kupliessa.  

Ihmisten käyttäytymistä kriisitilanteissa tutkinut toimittaja-kirjailija Amanda Ripley puhuu valokuvaustermein kultaisesta hetkestä.  

Esimerkiksi luonnonkatastrofin tai terrori-iskun jälkeen koittaa tyypillisesti ajanjakso, jolloin erimielisyydet ja poliittiset jakolinjat unohtuvat. Tällöin yhteisö voi toimia poikkeuksellisen tehokkaasti yhteisen hyvän eteen. Kyseessä on hyvin erityislaatuinen tilanne, jota ei parane heittää hukkaan, Ripley argumentoi.  

Kevät on ollut synkkä, mutta kultainen hetkemme on käsillä nyt. Se on syytä käyttää viisaasti.   

Lue Helsingin yliopiston koronakeväästä kertova juttu täällä.