Ekoteko ei poista ilmastoahdistusta

Lopulta tunteilla ei ole väliä.

T:Teksti:

K:Kuva: Hilma af Klint

Tanssin ystävieni kanssa Flow-festivaalin Reaktor Backyardilla. Amazonin sademetsissä on käynnistynyt pahin metsäpalo vuosiin, emmekä tiedä sitä. Kaverini harmittelee, kun on niin myöhä, ettei baari enää maksa panttia tyhjästä tölkistä.

”Heitä se tonne…Hyväntekeväisyyteen!” toinen neuvoo ja osoittaa Reaktorin keräystötsää, jonka yllä lukee kissankokoisilla kirjaimilla:

MUSIC FOR FRIENDS

TREES FOR PLANET

Luku ruudulla kertoo, kuinka Madagaskariin istutettavien puiden määrä kasvaa palautettu tölkki tölkiltä.

Flow’n brändi on vihreä. Muille yrityksille Flow on passeli paikka viherpesun harjoittamiseen.

Neste on esimerkiksi laatinut Flow’n kanssa sustainability riderin, joka ”auttaa artisteja tekemään ympäristöystävällisempiä valintoja” kiertueillaan, esimerkiksi vaatimaan bäkkäreille biohajoavia astioita. Kiva.

Flow Festival Oy:n tehtävä ei ole kuitenkaan suojella ympäristöä, vaan tuottaa voittoa kansainväliselle sijoitusyhtiö Providence Equity Partners Oy:lle. Neste puolestaan tekee voittoa fossiilisten polttoaineiden myynnillä.

Ei ole sattumaa, että seesteisillä järvimaisemilla kuvitettuihin Nesteen ”green revolution” -mainoksiin törmää myös Helsinki-Vantaan lentokentällä heti laskeutumisen jälkeen, juuri sillä hetkellä kun matkustajat potevat pahinta ilmastokrapulaa.

Silloin kannattaa luoda fiilis, että samaan malliin jatkamalla, vähän erilaisella kuluttamisella itse asiassa luodaan koko ajan parempaa maailmaa.  Join the movement: Meillä SINÄ voit valita biodieseliä!

Kun näen toivoon lietsovaa tai vallankumousretoriikkaa hyödyntävää ilmastokulutusmainontaa, joudun raivokkaan surun valtaan.

Tsemppitunne muistuttaa falskia parfyymiä, jota suihkutellaan ilmaan, jotta unohtaisimme sen tosiasian, että ihmiskunta on jo ajanut biosfäärin aika kohtalokkaaseen tilanteeseen.

Ilmastonmuutosta ei ”ratkaista” vallitsevien talous- ja tuotantojärjestelmien sisällä, vaan järjestelmien pitäisi muuttua.

Ihmisekologi Andreas Malm on kirjoittanut, että ilmaston lämpeneminen on loppu toiveikkaalle ajattelulle. Tilanne on jo riistäytynyt siinä määrin käsistä, että ei tarvitse kuin seurata tiedeuutisia tajutakseen, että apokalyptinen paniikki alkaa olla realismia.

Malm esittää, että rationaalisen luottavaisuuden sijaan tietoisuuteen voisi etsiä voimia Walter Benjaminin destructive character –käsitteestä. Sen sijaan, että destructive character tukeutuisi turvallisuudentunteeseen, hänellä pitää olla historiantajua sekä kykyä herkistyä tunnistamaan, kun kaikki on menossa pahasti pieleen. Ilmastonmuutoksen juuret ulottuvat kauas teollistumiseen ja kolonialismiin.

Lopulta tunteillamme ei ole väliä. Meidän pitäisi toimia ilmaston puolesta riippumatta siitä, olemmeko ahdistuneita vai optimisteja.

Kyse on moraalisista velvoitteista.

Kun vien biojätteet keräykseen, en tee #ilmastotekoa vaan vähäpätöisen mutta välttämättömän asian.

Meidän ei tarvitse fiilistellä sitä, että meille tarjotaan mahdollisuus valita enemmän ja vähemmän tuhoisien vaihtoehtojen välillä. Meidän pitäisi toimia ekologisesti, koska se on vähintä, mitä voimme tehdä.

Valinnanvapaus kuluttamisessa ei ole vapautta. Jos emme halua katsoa kyynisinä tai välinpitämättömän kieltäymyksen vallassa kaiken tuhoutumista, pitää osata vaatia toisenlaista maailmaa.