Aktiivinuoret

Kun nuorisoa taivastellaan tai ihaillaan, arki ja tavallisuus unohtuvat, Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Tomi Kiilaskoski sanoo.

T:Teksti:

K:Kuva: Viivi Prokofjev

Kuka? Tomi Kiilaskoski, 43 vuotta, filosofian tohtori, dosentti

Laitos: Nuorisotutkimusseura ry

Työnkuva: Erikoistutkija

Mistä ei tunneta? Soittaa mandoliinia pornolauluyhtyeessä nimeltä Arat härät

Jos ihminen ei ole kiinnostunut nuorista, hän ei ole kiinnostunut tulevaisuudesta, sanoo Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Tomi Kiilakoski. Tämä ajatus mielessään hän on tutkinut nuoren polven tekemisiä yli vuosi­kymmenen ajan.

Kiilakosken työnantaja on valtakunnal­linen yhdistys, jonka tarkoitus on edistää monitieteistä nuorisotutkimusta ja tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa. Sitä tarvitaan, sillä oletukset nuorista ovat usein hataria, Kiilakoski sanoo.

”Nuoret ovat ikäryhmä, johon reagoidaan äärikuvien kautta: saatetaan olla hirveän huo­lissaan, tai sitten ihaillaan katteettomasti ja ajatellaan, että diginatiivit nuoret muuttavat tulevaisuuden. On tärkeää tuottaa tietoa siitä, miten nuoret itse asian näkevät.”

Vuosittaisen nuorisobarometrin kaltais­ten kyselytutkimusten lisäksi Kiilakoski tekee paljon laadullista tutkimusta, kuten nuorten haastatteluja. On oltava ripeä, sillä etenkin teini-ikäisten maailma muuttuu nopeasti.

”Ei voi ajatella, että nytpä kerään ensin ai­neistoa ja tutkin sitä sitten neljä vuotta, vaan pitää olla koko ajan tuntosarvet pystyssä ja vierailla paikoissa, joissa nuoret ovat”, Kiila­koski sanoo. Siksi hän käy usein kouluissa ja erilaisissa nuorisotiloissa.

”Mutta jos tulee sellainen periodi, ettei ehdi tehdä kenttätyötä, aina voi katsoa tubettajia ja yrittää pysyä kärryillä.”

Miten nykynuoret eroavat siitä, millainen tutkijan oma ikäpolvi on aikoinaan ollut?

Suurimmat muutokset ovat mediasta tut­tuja: teknologian käyttö ja sen vaikutukset sosiaalisiin suhteisiin, monikulttuurisuuden lisääntyminen, kansainvälistyminen. Ja tie­tenkin niin sanottu kunnollisuuskäänne.

”Kun katsoo tilastoja, oma ikäpolveni kip­pasi viinaa aika rankallakin kädellä. Sellainen on vähentynyt, ja se näkyy myös nuorten tekemien rikosten vähenemisenä.”

Otsikoissa kohkataankin uudesta, nuhteettomasta nykynuorisosta: ei viinaa, ei rötöksiä eikä edes seksiä entiseen malliin! Kiilakosken mukaan kuva voi kuitenkin johtaa harhaan.

”On helppo liioitella muutoksia, mutta paljon on myös pysyvää: kaveripiirin tärkeys, seurus­telu ja seksuaalisuuteen herääminen, paikan löytäminen yhteiskunnassa”, hän luettelee.

”Tässäkin asiassa nuoria katsotaan joko tai­vastelulinssien tai katteettomien ihailulinssien kautta. Jää näkemättä arki ja tavallisuus.”

Maaliskuussa julkaistu Nuorisobarometri paljasti yllätyksen: nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on ennätystasolla. Yli 60 prosenttia kyselyyn vastanneista oli ainakin jonkin verran kiinnostunut politiikasta. Yhtä korkeaa lukemaa ei barometrin yli 20-vuoti­sessa historiassa ole nähty.

Nuorten suosituin vaikuttamiskeino ei ollut Instagram tai ilmastolakkoilu, vaan äänestä­minen. Tulos on yllättävä, sillä viime vuosina on maalailtu kuvaa sukupolvesta, jota puolue­politiikka ei voisi vähempää kiinnostaa.

Kiilakoski löytää politiikkainnostukselle useita syitä. Yhdeksi keskeisimmistä hän ar­vioi ilmastohuolet, jotka koskettavat erityi­sesti nuoria. Myös maahanmuuttokysymyk­set, Brexit ja eduskuntavaalit ovat tuoneet politiikkaan sähköä. Se näkyy nuortenkin parissa.

Osa kunniasta kuuluu myös kovalle työlle nuorten osallisuuden lisäämiseksi, Kiilakos­ki uskoo. Siitä on kiittäminen esimerkiksi opettajia ja lastensuojelutyöntekijöitä. Siksi on paradoksaalista, millaisia vastareaktioita esimerkiksi kevään ilmastolakot ovat herättäneet.

”Koko 2000-luvun ajan on haluttu, että nuoret aktivoituisivat poliittisesti ja ottaisivat kantaa yhteiskuntaan. Nyt kun he tekevät sen tavalla, joka aikuisyhteisön on pakko huoma­ta, tulee vastaus, että ei niiden näin pitänyt vaikuttaa.”