Muutama vuosi sitten se alkoi.
Teologien tiedekuntayhdistyksen lehti Kyyhkynen kirjoitti ahdistelusta ja häirinnästä ylioppilaskunnan piirissä toimivien järjestöjen tapahtumissa. Niihin lukeutuivat myös huumausepäilyt: vaikutti siltä, että huhtikuussa 2015 opiskelijabileissä joidenkin laseihin oli laitettu tyrmäystippoja.
Syksyllä 2015 uusi epäily sattui suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestön Siulan fukseille tarkoitetuissa juhlissa. Opiskelijan mukaan juoma maistui oudolta ja hänelle tuli huono olo, kertoi Ylen Kioski.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) kommentoi tapauksia sävyllä, josta syntyi erikoinen vaikutelma. Aivan kuin ylioppilaskunnan ajatuksissa ahdistelijat ja huumaajat olisivat saapuneet opiskelijajuhliin jostain ulkopuolelta. Että porukkaan kuulumattomat hiippailevat Mannerheimintieltä Uuden käytäville pahat mielessään, eikä kukaan vain satu huomaamaan heitä.
Tänä vuonna Ylioppilaslehti on joutunut kertomaan huumausepäilyistä kolmesti.
Toukokuussa valtiotieteilijöiden tiedekuntayhdistys Kannunvalajat kertoi huumausepäilystä kaverisitseillä. Lokakuussa useampi opiskelija kertoi tulleensa huumatuksi yhden HYYn edustajistoryhmän, ainejärjestöläisten HYALin vuosijuhlilla. Marraskuussa valtiotieteilijöiden ja Aalto-yliopiston kauppatieteilijöiden Avaruussitsit keskeytettiin huumausepäilyn vuoksi.
Lokakuussa HYYn pääsihteeri Jannica Aalto totesi sen, mitä useat olivat odottaneet: kulunvalvontaa on tarkennettu ja turvallisuuteen panostettu, mutta se ei aina riitä, sillä huumaaja on todennäköisesti yksi juhlivista opiskelijoista.
Siis yksi meistä.
Kulunvalvonta ja turvallisuuteen panostaminen ovat tietysti tärkeitä toimenpiteitä. Yhtä tärkeää on ohjata uhrit mahdollisimman nopeasti poliisin luo ja terveyskeskukseen.
Samalla on kuitenkin syytä kysyä, miten ainejärjestöistä ja muista HYYn piirissä toimivista opiskelijayhdistyksistä voidaan kitkeä häirintää entistä tehokkaammin.
Yksi kerta on rikos ja valitettava tapaus. Monta kertaa lyhyen ajan sisällä kielivät jo kulttuurin ongelmasta.
HYY on joutunut vaikeaan välikäteen, sillä se ei yksin voi olla vastuussa piirissään toimivien, mutta itsenäisten järjestöjen tapahtumista – saati kulttuurista.
Jotain se voi kuitenkin tehdä. Järjestöt saavat HYYltä suoraa rahallista tukea ja erilaisia palveluita toimintansa pyörittämiseksi. Jokainen opiskelija maksaa lisäksi järjestöjen tilavuokrista yli 11 euroa jäsenmaksussaan.
Hiljattain HYYn hallitusneuvotteluissa ryhmät päätyivät nostamaan järjestöjen avustustasoa ensi vuoden budjettiin. Samalla sovittiin, että tavoiteohjelmaan sisällytetään kirjaus häirinnän nollatoleranssista. Myös järjestöjen saamia palveluita, tiloja ja tukea aiotaan jatkossa kohdistaa entistä enemmän niin, että ne mahdollistavat ja ohjaavat järjestöjä toimimaan juuri HYYn arvojen mukaisesti.
Kirjaukset ovat osuvia. Opiskelijajärjestö, joka on haluton kunnolla puuttumaan häirintään tai epäterveeseen ilmapiiriin, ei ansaitse opiskelijoiden rahoista maksettua tukea.
HYYn edustajiston ja hallituksen suurin ryhmä HYAL on painottanut vuosia, miten HYY tavoittaa jäsenensä parhaiten juuri järjestöjen kautta. Ajatus perustelee ison panostuksen järjestöille tarjottavaan tukeen ja palveluihin.
Mutta entä jos järjestö ei osoita muuttumisen merkkejä? Entä jos heitä ei kiinnosta? Haluaako HYY silloin edelleen tavoittaa jäsenensä tuon järjestön kautta? Vai olisiko sillä rohkeutta osoittaa ovea?
