”On vaikeaa olla vakava, kun näyttää tontulta”, Lontoon yliopiston sosiologian professori Beverley Skeggs naurahtaa ja heilauttaa hupparinsa suipon hupun päähänsä valokuvaajan pyynnöstä.
Skeggs on yhteiskuntatieteen superjulkkis, joka on kirjoituksissaan perehtynyt etenkin luokkakysymyksiin. Vaikka kello käy jo viittä, ja takana on pitkä symposiumpäivä Helsingin yliopistolla, Skeggs jaksaa vitsailla.
Mutta kun luokkasosiologi pääsee vauhtiin puhuessaan työelämästä, on sanomasta tonttuilu kaukana. ”Aikamme joustavan työn ihanne on ajanut yhteiskunnan yhä pahenevaan kilpailun ja työmäärän kasvun kierteeseen”, Skeggs lataa.
Ajatus joustavasta työstä on hänestä myytti. Käsitteellä hän tarkoittaa työnkuvan ja työajan jatkuvaa muutosta, työsuhteiden ja -ehtojen epävirallistumista sekä työn ja muun elämän eron sumentumista.
Skeggsin mukaan alati turvattomammaksi käyvässä työelämässä häviäjä ei ole vain työväenluokka vaan myös korkeakoulutettu keskiluokka, joka työskentelee parhaillaan itseään hengiltä. Ihmiset tekevät hänestä käsittämättömän pitkiä viikkoja.
”Sanotaan, että esimerkiksi akateemisen työn hienous on sen joustavuus – mutta mitä se auttaa, että saat tulla töihin kymmeneltä kello yhdeksän sijaan, jos töissä joutuu
olemaan puoleenyöhön?”
Joustavuudesta on Skeggsin mielestä tullut nyky-yhteiskuntamme luokkamäärittäjä – se yhdistetään onnistumiseen, keskiluokkaiseen etuoikeuteen. Ja juuri siihen kytkeytyykin hänestä aikamme suurin huijaus.
”Keskiluokkaiset luulevat, että heillä on vapaa tulevaisuus. He kuvittelevat olevansa joustavia ja tekevänsä jotain työläisiä parempaa, vaikka todellisuudessa he vain riistävät itseään.” Joustavan ihmisen koko elämästä tulee yhtä työprojektia.
Skeggs katsoo, että nykyajan ihanneihminen on se, joka ajattelee itseään yksityisyrityksenä. Ihannetta palvotaanm myös Helsingin yliopistossa, jossa opiskelijoita kehotetaan yhä hanakammin tuotteistamaan omaa osaamistaan ja harkitsemaan yrittäjyyttä. Asioita tehdään ansioluettelo mielessä, ja ihmissuhteet nähdään verkostoitumisena.
Keskiluokan sisäistämän huijauksen keskiössä on Skeggsin mielestä kilpailu.
”Kilpailu ja yhä suurempien palkkioiden hakeminen ajaa ihmisiä, ei se, että he haluisivat tehdä juuri tekemäänsä työtä.”
Jotta pääsisimme pahenevasta työspiraalista irti, meidän pitäisi oppia Skeggsin mukaan kilpailemaan vähemmän. Se ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista. Hän myöntää itsekin olevansa siihen kykenemätön.
”Perheeni ihmettelee, miksi työskentelen niin paljon, vaikkei olisi pakko. Kilpailun sisäistäminen alkoi yliopistolla.”
Kun kilpailupuhe on lyönyt läpi kodeissa, kouluissa, politiikassa ja mediassa, on Skeggsin mukaan ymmärrettävää, että siitä on vaikea irrottautua.
Skeggs näkee oman roolinsa yhteiskuntatieteilijänä välittäjänä, heikompien kuvaajana ja edustajana, joka pyrkii puuttumaan sortaviin valtarakenteisiin.
”Tekstini puhuttelevat valtaapitäviä. Ihmisiä, jotka organisoivat sosiaalipolitiikkaa ja kaikkia heitä, jotka hyväksikäyttävät kuvaamiani ihmisiä”, hän sanoo.
”Olen aina tehnyt töitä asioiden kanssa, jotka alkavat marginaaleista. Koen luokan agendalla pitämisen tehtäväkseni akatemian sisällä.”
Yhteiskuntatieteilijät ajattelevat Skeggsin mukaan usein, että vaikka teoria olisi poliittista, akateemikkojen ei kuulu puuttua ympäristönsä konkreettisiin epäkohtiin. Hänestä moinen ajattelutapa on outo. Onneksi hän näkee sen olevan vähitellen väistymässä.
”Yliopistojen poliittisuus on suuressa muutoksessa. Kaksi vuotta sitten Lontoon suurten mielenosoitusten aikana koko laitoksemme – opiskelijatja joka ikinen henkilökunnan jäsen – oli kaduilla osoittamassa mieltään. Nykyinen hallituksemme on toden teolla ravistellut ihmiset hereille – kun politiikkaa on enää mahdoton piilotella, on siihen vastattava.”
KUKA
Beverley Skeggs toimii professorina ja sosiologian laitoksen johtaja Goldsmithsin collegessa Lontoossa. Luokka-analyysiin ja feminismiin painottunut Skeggs on alansa johtavia tutkijoita. Varsinkin hänen kirjansa Formations of Class and Gender (1997) ja Class, Self and Culture (2004) ovat saaneet suurta kansainvälistä huomiota. Viime vuonna hän toimitti Helen Woodin kanssa teoksen Reality television and Class. Skeggs vieraili Helsingissä huhtikuussa poikkitieteellisessä symposiumissa, joka käsitteli self-käsitteen muutosta kulttuurisessa, lääketieteellisessä ja poliittisessa kontekstissa.
Sanat: Otso Harju, Kuva: Pietari Hatanpää
