Oikeustiede inhimillistyy. Yhä useampi tuomari haluaa opiskella oikeuspsykologiaa.
Todistaja katsoo vasemmalle alaviistoon kesken vastauksensa. Selvä valehtelija!
Oikeuspsykologien mukaan näin ei välttämättä ole. Heidän mukaansa valehtelijan saa kiinni esimerkiksi siitä, että hän kertoo niukasti yksityiskohtia, jottei narahtaisi niihin.
Oikeuspsykologia on poikkitieteellinen ala, joka yhdistää psykologiaa ja oikeustiedettä. Se auttaa lainoppineita ymmärtämään ihmismieltä ja psykologeja oikeusjärjestelmää. Oikeuspsykologiasta on tuomareille hyötyä esimerkiksi rikoksentekijän profiloinnissa ja todistajan kohtelussa oikeudessa.
Oikeuspsykologinen osaaminen on yhä kysytympää tuomioistuimissa – voidaan jopa puhua kovaksi mielletyn oikeustieteen inhimillistymisestä. Psykologeille oikeuspsykologian oppia on ollut tarjolla Helsingin yliopistossa jo vuodesta 2006. Vaikka aihe kiinnostaa myös yhä useampia oikiksen opiskelijoita, aloitettiin ensimmäinen oikeuspsykologian kurssi tiedekunnassa vasta viime kuussa. Kuuden opintopisteen valinnaisen kurssin 30 paikkaa täyttyivät heti. Aikaisemmin oikeuspsykologisia kysymyksiä on sivuttu kursseilla vain muiden aiheiden yhteydessä.
Tuomareille ja syyttäjille oikeusministeriö on järjestänyt oikeuspsykologian muutaman päivän kurssia vuodesta 1998. Halukkaita on ollut monina vuosina enemmän kuin kurssipaikkoja. Kurssia suunnitelleen tuomari Timo Heikkisen mukaan osallistujat haluavat oppia lisää ihmisen mielen toiminnasta ja kehittää vuorovaikutustaitojaan, jotta todistajat eivät jännittäisi oikeudenkäyntiä.
Kun todistaja astuu oikeussaliin, lähtöasetelma on jo valmiiksi haastava. Heti alkuun tuomari uhkaa vankeudella, jos todistaja valehtelee tai salailee jotain. Hermostunut todistaja unohtelee ja takeltelee, kun pitäisi kertoa öisestä nakkikioskijonotappelusta.
Tuomarin pitää tietää myös, miten ihmisen muisti toimii. Kun kaksi eri silminnäkijää kertoo tappelusta, heidän tarinansa voivat olla hyvinkin erilaisia. Kumpikaan ei kuitenkaan välttämättä valehtele, vaan kertoo, miten itse muistaa sinapintuoksuiset tapahtumat.
Tuomareille on myös tärkeää tietää, miten toimia persoonallisuushäiriöisten kuten psykopaattien kanssa. Rikollisten joukossa heitä on huomattavasti enemmän kuin väestössä keskimäärin.
Vaikka tuomioistuinjuristit opiskelevat ahkerasti oikeuspsykologiaa, tuomioistuimissa tarvitaan yhä useam-min myös oikeuspsykologeja. Yhdysvalloissa on tavallista, että oikeuspsykologit neuvovat syyttäjää tai puolustusta siitä, miten vastapuolta kannattaa kuulustella. Suomessa ollaan vielä kaukana näin tiiviistä yhteistyöstä.
Jos rikoksen uhrina on lapsi tai lasta kuullaan todistajana, poliisi ja tuomarit käyttävät yhä enemmän oikeuspsykologien apua. Lapsen ajatusmaailmaan perehtyneet psykologit osaavat esimerkiksi arvioida, onko lapsi kokenut jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
Psykologian tohtori Julia Korkman HUSin Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisesta osaamiskeskuksesta kertoo, että viimeisen kahden vuoden aikana yksikön psykologien määrää on tuplattu. Yksikön perustamisen jälkeen vuonna 2006 erityisesti poliisin virka-apupyynnöt ovat lisääntyneet, joten resursseja piti lisätä.
Yksikön psykologit auttavat poliisia erityisesti, kun epäillään lapseen kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöä. Jos epäily saa tukea, ja asia etenee tuomioistuimeen asti, psykologeja kuullaan usein oikeudessa.
Vaikka psykologit harvoin todistavat oikeudessa, psykologi- ja lakipalveluita yhdistävän PsyJuridican toimitusjohtaja Helinä Häkkänen-Nyholm uskoo, että puolustus alkaa hyödyntää psykologeja nykyistä enemmän.
Hyvänä esimerkkinä hän pitää Ulvilan surmaa. Siinä Anneli Auerin puolustuksen asiantuntijan, psykologian tohtori Katarina Finnilä-Tuohimaan mukaan poliisi oli haastatellut Auerin lapsia täysin väärin. Psykologin mielestä poliisi oli esimerkiksi kysynyt johdattelevia kysymyksiä.
Rikosprosessien lisäksi psykologeja käytetään yhä enemmän riita-asioissa. Esimerkiksi huoltajuusriitoja yritetään tulevaisuudessa ratkoa entistä enemmän Follo-mallilla, jossa psykologi ja sosiaaliviranomaiset auttavat kiisteleviä vanhempia sopimaan tilanteen ilman käräjöintiä.
Häkkänen-Nyholm uskoo, että oikeuspsykologian merkitys yhteiskunnassa kasvaa tulevaisuudessa myös siksi, että ihmiset haluavat ennemmin sopia riitoja kuin etsiä voittajia. Esimerkiksi riitaisa avioerotilanne saattaisi ratketa helpommin ja halvemmin psykologin vastaanotolla kuin oikeussalissa, jos oikeuspsykologi neuvoisi pariskuntaa kommunikoimaan.
”Meillä – yhteiskunnalla ja ihmisillä – ei ole resursseja älyttömään käräjöintiin”, Häkkänen-Nyholm sanoo.
Sanat Savanna Saarikko, kuva Otto Donner
