Fotofinlandia-voittaja Maija Tammi tietää, miltä näyttävät bingon pelaajat, lyhytkasvuiset koripalloilijat, mormonit ja suolistosyöpä.
”Tällä hetkellä haluan kuvata syöpiä”, Maija Tammi, 26, sanoo.
Kaksi päivää aikaisemmin hänet kruunattiin valokuvauksen Rosa Liksomiksi: Tammi voitti Fotofinlandian. 20 000 euron arvoinen pääpalkinto tuli bingoaiheisesta kuvasarjasta, mutta nyt häntä vetävät puoleensa kansantaudit.
Syöpäkasvainten lisäksi Tammi on kuvannut Hatanpään sairaalassa Tampereella muun muassa sappikiviä ja laajentuneita kilpirauhasia eli struumia, jotka on leikattu pois.
”Tiedämme käsitetasolla, mitä ne ovat, mutta harva tietää, miltä ne näyttävät. Eikä monikaan halua ajatella niitä.”
Esimerkiksi suolistosyöpä voi olla kova ja kirjava – suolistonvärinen – möykky, joka muistuttaa muodoltaan kukkakaalia.
Kuvat ovat osa Tampereella opiskelleiden kuvajournalistien Ryhmä 11:n tulevaa Suomi-teemaista yhteisnäyttelyä. Yksi jäsenistä kuvaa ammattijoulupukkia, toinen koululaisten luokkaretkeä, kolmas synnyinpaikkakuntaansa. Tammi valitsi kansantaudit. Hän ha-luaisi vielä kuvata esimerkiksi tukkeutuneita verisuonia ja sokeritautia.
”Suuri osa amputoinneista johtuu diabeteksesta, joten mielelläni kuvaisin jonkun raajan.”
Irtoraajoja odotellessa Tammea työllistää toinen keskeneräinen projekti. Sen aiheena on viiden lyhytkasvuisen nuoren aikuisen elämä New Yorkissa.
Tammi päätyi suurkaupunkiin Ontarion St. Catharinen kautta, missä hän oli opiskelijavaihdossa Brockin yliopistossa. Magnum Photosin järjestämässä työpajassa Torontossa ryhmän ohjaaja, maineikas sotakuvaaja Christopher Anderson piti Tammea niin lahjakkaana, että pyysi tätä ilmoittamaan heti, jos tulisi New Yorkiin. Niinpä Tammi vietti Andersonin yksityisoppilaana lähes koko viime kevään ja syksyn.
Kaikki kuitenkin alkoi Auranmaan Viikkolehdestä, johon 16-vuotias kirjoitti nuortenpalstaa. Sittemmin Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin maisteriohjelmasta valmistunut Tammi on työskennellyt Turun Sanomissa, Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa sekä freelancerina. Lehtikuvausta mieluummin hän haluaisi tehdä pitkäkestoisia projekteja, sellaisia kuten palkittu Bingo-sarja.
”Kun kirjoittaa jostakin, siitä tietää noin 20 kertaa enemmän kuin juttuun lopulta mahtuu. Lehtikuvauksessa saattaa olla vain vartti aikaa hoitaa keikka. Se jää hirveän pinnalliseksi. Pitkissä projekteissa saa sukeltaa aiheeseen.”
Fotofinlandia-voittosarjan kuvissa poltetaan tupakkaa ja raotetaan perjantaipullon korkkia Turun Finnbingossa ja Tampereen Boxing Bingossa. Niiden ja Kanadassa otettujen bingohallikuvien ansiosta Tammi valittiin kesällä sadoista kansainvälisistä kuvajournalisteista kolmen finalistin joukkoon Visas de l`ANI -kilpailussa Ranskassa. Menestystä seurasi näyttely Pariisissa. Keväällä Tammi nimettiin Vuoden lehtikuvaajaksi. Bingo!
Fotofinlandian tuomarin, elokuvaohjaaja Dome Karukosken mielestä ”voittaja ei ole visuaalisesti kaunein, kokeellisin tai yllättävinkään sarja. Mutta kuvien sisältö on vahva, rujo, todellinen ja elävä. Sarja on ainoa finalistisarjoista, jonka kuvia en ottaisi kotini seinälle”.
Hieman esikuviensa Martin Parrin (joka on kuvannut muun muassa toisiinsa tylsistyneitä pariskuntia ja keinotekoisia hiekkarantoja) ja Lauren Greenfieldin (anorektikot ja ökyrikkaat kakarat) tavoin Tammen kuva-aiheet vaativat huomaamista. Lyhytkasvuisten koripalloilijoiden, röökin rypyttämien bingoilijoiden ja kansantautien lisäksi hän on dokumentoinut mormoneita, flipperinpelaajia ja grönlantilaisia. Kuvajournalismille ja etenkin uutiskuville tyypillisen toiminnan sijaan otoksissa korostuu paikallaan olo, eikä kuvissa juuri tapahdu mitään – pientä sormenliikettä enempää.
”Se on haasteellisempaa kuin odottaa jotain h-hetkeä. Tai ehkä se onkin helpompaa, koska kohteet eivät liiku.”
Sanat Marko Ylitalo, kuva Pietari Hatanpää
www.maijatammi.com
