Olin aivan rahaton ja odottelin opintotukea tilille, kun vessapaperi meni ja loppui. Kahta päivää ei voi olla pyyhkimättä, ajattelin, ja päätin tehdä rikoksen. Menin Porthanian miestenvessaan aikeinani varastaa suuri vessapaperirulla, josta riittäisi koko seuraavaksi kuukaudeksi. Varasin mukaan putkikassin, johon aioin rullani piilottaa.
Vessassa huomasin, että Porthanian henkilökunta oli minua ovelampi: vessapaperitelineet oli lukittu! Ihmeellistä epäluottamusta opiskelijoita kohtaan… Päätin kuitenkin rullata mukaan sen verran paperia, että pärjäisin opintotuen maksamiseen asti. Kerin paperia kassiin aimo läjän ja poistuin vessasta muina miehinä.
Matkustin (pummilla) kotiin. Metrosta astuessani alkoi sataa. Kotiin oli vain kymmenen minuutin kävelymatka, mutta myrsky nousi niin kovaksi, että olin saapuessani likomärkä. Mikä pahinta, putkikassini oli läpimärkä ja täynnä valkoista möhnää, sillä vessapaperi oli muuttunut litiseväksi kasaksi. Paha sai palkkansa.
Mies, 21 v, filosofia
Tämänkertainen tarina on minulle sikäli läheinen, että hermostuneena luonteena reagoin pääsääntöisesti vatsallani kaikenlaisiin ärsykkeisiin. Tästä johtuen vessakäynneistä on muodostunut elämälleni tietynlainen kiintopiste.
Näillä ex tempore -käymäläkäynneilläni olen siten päässyt hyvinkin yksityiskohtaisesti tutustumaan siihen laajaan kirjoon erilaisia papererita, joita julkisella puolella on tarjolla. Kaikkea läpikuultavan ohuista yksikerroksisita viritelmistä aina materiaaleihin, joita odottaisi löytävänsä vain timpurien työkalulaatikoista.
Nämä suuret laadulliset erot huomioiden toivonkin, että tarinan kertoja on osannut valita huolella kriminaalin toimintansa kohteen.
Lina
Lina
