Antaisitko tutkijoiden asentaa valvontakameran kotiisi? Moni antaa. Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston tutkimusta varten on konsultoitu BB-psykologia, vaikka tulokset näkevät harvat ja valitut.
Netti-ilmoituksella etsitään kymmentä vapaaehtoista automaattista seurantaa koskevaan tutkimukseen. Vapaaehtoisten koteihin asennetaan videokameroita. Lisäksi tutkijoiden kehittämä seurantajärjestelmä kerää tietoja tutkimushenkilöiden tietokoneista, älypuhelimista, digibokseista ja langattomasta verkkoliikenteestä. Palkkioksi vuoden valvonnasta saa tuhat euroa.
Kyse ei ole nettivitsistä, vaikka ilmoitus sellaisenakin kiersi, vaan Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteisen tietotekniikan tutkimuslaitoksen HIIT:n eli Helsinki Institute for Information Technology -projektista. Keväällä alkava tutkimus on Suomen Akatemian rahoittama ja se kestää vuoteen 2012 asti.
Tarkoituksena on selvittää, minkälaisia päätelmiä tekoäly voi automaattisesti ja luotettavasti tehdä seurantamenetelmillä hankitusta datasta, kertoo tutkimuksen vetäjä, dosentti Antti Oulasvirta HIIT:stä.
”Tietoyhteiskunnassahan kerätään jo ihan valtavasti tietoa ihmisistä. Osa pelonaiheista johtuu siitä, etteivät ihmiset tiedä, mitä sillä tiedolla voi tehdä, eli kuinka luotettavaa ja tarkkaa tieto voi olla”, Oulasvirta selittää.
Tutkimuksen pääkysymys on asetettu koneoppimisen näkökulmasta. Koneoppiminen on tekoälyn osa-alue, joka tutkii, mitä tietokone voi epävarmuuden vallitessa päätellä annetusta datasta. Videolta voidaan esimerkiksi tunnistaa sellaisia visuaalisia piirteitä, jotka erottelevat ihmisiä, tekoja ja tilanteita toisistaan. Kone voi oppia päättelemään, onko kuvassa kasvot vai ei, tai että siinä näkyvä henkilö on ostoksilla.
HIIT:n kamerat ja seurantajärjestelmät tuottavat koehenkilöistä paljon dataa, jonka avulla voidaan tehdä erilaisia simulaatioita.
”Voidaan esimerkiksi simuloida, mitä naapuri voi tietää susta luotettavasti. Tai mitä poliisi voi tietää susta luotettavasti, tai Luottokunta tai joku muu”, Oulasvirta sanoo.
Vastaavia kokeita on tehty aikaisemminkin, mutta ei näin laajoja.
”Tämä ei ole mikään Big Brother. Me ollaan otettu ensimmäistä kertaa todella vakavasti kaikki eettiset ohjeistukset ja tehty asiat ensimmäistä kertaa tällä alalla niin kuin pitää. Tämä on samalla myös pilottikoe tutkimuksen näkökulmasta. Tietotekniikan tutkimushan on ollut tällainen villi länsi.”
Oulasvirta kertoo, että hakijat seulotaan mielenterveysongelmien varalta. Tutkimusta varten on oltu yhteydessä – kuinkas muuten – Big Brotherin psykologiin. Mukana on tietojenkäsittelytieteilijöiden lisäksi sosiaalipsykologi ja sosiaalipolitiikan opiskelija. Tutkijat seuraavat osanottajien kokemuksia viikoittain.
Jo alkuvaiheessa hakemuksia tutkimukseen tuli noin 60, mutta ei ole vielä selvää, kuinka moni niistä on tosissaan lähetetty. Hakijoita valitaan par´aikaa.
Oulasvirta on varovainen vastauksissaan, koska ei halua mediahuomion vaikuttavan tutkimushenkilöiden arkeen. Hän ei suostu välittämään haastattelupyyntöä tutkimukseen valittaville ihmisille.
”Meillä on ollut ehdoton linja, ettei päästetä heitä julkisuuteen. Eikä me oteta tähän ihmisiä, jotka olisivat mukana sitä varten.”
Toisin kuin BB:ssä, osallistujat saavat itse rajata, mihin kameroita asennetaan. Vessaan ei siis ilmesty yllätyskameraa, ellei siihen itse suostu.
Yllätyksiä ei pitäisi olla tietoturvankaan suhteen. Tiedonsiirto tapahtuu salatusti, ja vain kolme tai neljä tutkijaa pääsee käsiksi kerättyyn dataan. Raakadataa ei anneta ulkopuolisille.
HIIT julkaisee tutkimustulosten lisäksi myös itse valvontajärjestelmän pakettina, jotta kuka tahansa tutkija voi ottaa vastaavan systeemin käyttöön noin tonnin kustannuksella.
Oulasvirta testasi valvontajärjestelmää ensin itseensä ja perheeseensä. Alussa hän kertoo hätkähtäneensä seisoessaan kameran edessä kalsareissaan. Jatkuvan kameravalvonnan kuulemma unohtaa kuitenkin pian.
Pontus Purokuru
