Lääkäriseura Duodecim määrittää nuoruusiän vuosien 13-22 välille. Sen jälkeen alkaa rapistuminen.
Sosialidemokraattien näkemys on laajempi. Demarinuorten jäsenistä noin 20 prosenttia on yli 30-vuotiaita, eikä yläikärajaa ole.
”Teoriassa joku nelikymppinen voisi tulla liittokokoukseen päättämään Demarinuorten asioista”, pääsihteeri Hanna Isbom sanoo.
Ensi vuoden sääntöuudistuksessa raja aiotaan vetää 30 vuoden kohdalle. Jäsenyys on ilmainen, joten ihmiset eivät aina muista erota. Ja kun yläikärajaa ei ole, ikinuoria ei voi potkia pois.
Muiden puolueiden nuorisojärjestöjen yläikäraja on yleisesti 30 vuotta. Poikkeuksen tekevät RKP ja perussuomalaiset, joiden mielestä nuori voi olla 35-vuotiaaksi asti.
Miten tämä käy yksiin Timo Soinin mielipiteiden kanssa? Eikö tuossa iässä perussuomalaisen pitäisi olla aikamies eikä räkänokka? Soitetaan puheenjohtajalle ja kysytään.
”Eihän yli kolmekymppinen ole mikään nuori, se on ihan selvä juttu”, Soini sanoo. ”Tosin silloin kun minä olin nuori, Neuvostoliiton nuorisojärjestössä Komsomolissa oli 50-vuotiaita.”
Soini vakuuttaa, että puolueessa on paljon parikymppisiä aktiiveja. Miksi sitten 35-vuotiaista täytyy puhua nuorina? Kertooko se nuoruuden venymisestä käsitteenä vai siitä, ettei aitoja nuoria vain kiinnosta politiikka? Vastaus on silkkaa soinia.
”Käsitteet ovat hämärtyneet. Eihän kukaan ole enää vanha vaan `varttunut`. Alkoholistitkin ovat `sosiaalisesti työrajoitteisia`.”
Soini uskoo, että yläikärajaa ei ole tarkistettu, koska yhdistyksen sääntöjen muuttaminen on niin työlästä. Mutta miksi heidän kannattaisikaan pitää kiirettä? Nuorisojärjestöt saavat tukea jäsenmääränsä mukaan. Opetusministeriölle riittää, että kaksi kolmasosaa jäsenistä on alle 29-vuotiaita.
Kesällä puoluetukia pohtinut työryhmä harkitsi, pitäisikö nuorisojärjestöjen rahoitus jakaa emopuolueiden eduskuntapaikkojen perusteella. Keskustan pahamaineisia haamujäseniä löytyi kesäkuussa myös Keskustanuorista. Pääministerille luovutetussa esityksessä päätettiin kuitenkin jatkaa nykyisellä mallilla.
Puhutaan, että politiikassa on tapahtunut sukupolvenvaihdos. Hallituksessa istuu tällä hetkellä neljä 1970-luvulla syntynyttä ministeriä: Anni Sinnemäki (vihr., syntynyt 1973), Paula Lehtomäki (kesk., 1972), Henna Virkkunen (kesk., 1972) ja Jyrki Katainen (kok., 1971).
Alexander Stubbia (kok) ja Mari Kiviniemeä (kesk) pidetään nuorekkaina. He ovat 1960-luvun lopun lapsia, siis yli nelikymppisiä.
Kun Ulf Sundqvististä (sd) tuli vuonna 1972 opetusministeri, hän oli 27-vuotias. Yhä ministerinsalkussa roikkuva Paavo Väyrynen (kesk)pääsi ministeriksi 29-vuotiaana ja eduskuntaan jo 23-vuotiaana.
”Suurilla ikäluokilla oli massaa äänestää omanikäisiään kansanedustajia. Nykyisin puolet nuorista ei edes äänestä”, sanoo Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.
Arhinmäki nousi julkisuuteen nuorisopoliitikkona, kun hän luotsasi Vasemmistonuoria vuosina 2001-2005.
”Nuorisopolitiikka hämää terminä. Ei ole olemassa mitään erillistä nuorisopolitiikan alaa. Toki esimerkiksi opiskeluun ja opintotukeen liittyvät asiat nousevat nuorisojärjestöissä enemmän esille.”
Entinen nuori radikaali täyttää joulukuussa 34 vuotta.
”Kun tänne tulee vierailulle lukiolaisryhmiä ja amislaisia, niin onhan ne huulet pyöreinä, kun sanon, että olen neljänneksi nuorin kansanedustaja.”
Kun kaikkien aikojen nuorimpana eduskuntaan valittu Erkki Liikanen oli Arhinmäen ikäinen, hän istui Arkadianmäellä jo neljättä kauttaan.
”Vuonna 1972 eduskuntaan tulleen 21-vuotiaan silmin nykyinen eduskunta ja kaikki sen puolueet näyttäisivät vanhoilta. Tuossa eduskunnassa oli 11 kansanedustajaa, jotka olivat alle 30-vuotiaita”, sanoo Liikanen.
Ainoa jollain lailla ”nuorisopoliitikon” tittelin täyttävä kansanedustaja on keskustalainen Tuomo Puumala, 28, jonka olemus on – anteeksi vain – kuin viisikymppisellä.
”Väestöllisen edustuksen perusteella 18-30-vuotiaita kansanedustajia pitäisi olla lähes kaksikymmentä. Nyt meitä on yksi”, Puumala sanoo.
”Se kertoo siitä, että esimerkiksi opiskelijat eivät ole kokeneet riittävän tärkeäksi osallistua puoluepolitiikkaan. Siksi opintososiaaliset edut voivat hautautua muiden asioiden alle.”
Niin. Jos eläkeiän nostamista kehdataan ehdottaa, valtakunta pysähtyy. Opintotukea ei ainoana etuutena sidota indeksiin, eikä sitä tarvitse edes perustella. Onko se ihme, jos 83,5 prosenttia kansanedustajista on vähintään 41-vuotiaita?
Suurten ikäluokkien edustaja Erkki Liikanen sanoo, että ikämielessä olisi valopilkku, jos puoluejohtajiksi nousisi nuorempia nimiä.
”Siinä nykyinen ajankohta voi olla enemmän kilpailukykyinen sodanjälkeisten vuosien ja 1970-luvun alun kanssa.”
Kerron tämän Puumalalle. Hän ei halunnut lähteä ehdolle, kun Matti Vanhasen paikalle haettiin uutta puheenjohtajaa. Miksi?
”Se oli vahvasti kytköksissä pääministeriyteen, ja sille paikalle ei lähdetä harjoittelemaan”, Puumala sanoo.
”Asioita ei kannata yli-inhimillistää. Tavallisella ajattelulla varustettu ihminen selviää kaikesta politiikasta, jopa pääministerinä. Ajattelin silti, että kun on mennyt nopeasti eteenpäin, tietoihin on jäänyt aukkoja eri yhteiskunnan osa-alueilta. Minulla olivat myös opinnot kesken, puristin vasta kesällä graduni pakettiin.”
Puumala oli vuodet 2005-2009 Keskustanuorten puheenjohtajana. Silloin hän huomasi, että Suomi on ”politiikkavihamielinen maa”. Sitä hän pitää nuorisojärjestöjen suurimpana haasteena.
”Kirjastoon voi mikä tahansa yhteiskuntaryhmä laittaa julisteensa, ja hyvä niin. Mutta auta armias, jos poliittinen nuorisojärjestö vie sinne julisteensa. Sehän napsaistaan saman tien pois. Politiikka halutaan pitää kiven alla. Nuorisojärjestöjen työ on tuoda yhteiskunnallinen keskustelu toreille ja ihmisten ilmoille.”
Kokeillaan. Keskustanuorten kalenterista ei löydy torikokouksia, mutta Kokoomusnuorilla on Porvariterassi-tapahtuma. Se järjestetään joka torstai Lasipalatsin terassilla.
On helteinen elokuun ilta. Kaikki terassin 300 asiakaspaikkaa ovat täynnä. Olut virtaa, mutta nyt janoan porvarillisia palopuheita. Yritän etsiä nuoria kokoomuslaisia, mutta en löydä yhtään. Tai ehkä heitä on kaikkialla. Luovutan.
Myöhemmin kysyn Kokoomusnuorten toiminnanjohtajalta Eero Tikalta, miten paljon Porvariterassi kerää osallistujia. Joskus paikalle tulee vain viisi tai kuusi, mutta ”jos on oikein onnistunut alustaja, jopa parikymmentä”. No, onhan se enemmän kuin Jeesuksen viimeisellä ehtoollisella.
Janne Flinkkilä
