Mites roudaus?”
”Saako keittiötä käyttää?”
”Missä on vessa?”
”Käykö siivooja?”
Pirteää indierockia soittavan Kiki Paun jäsenet kyselevät tarkkaan Helsingin uusimpien bänditreenitilojen yksityiskohdista. Kolmannen ylioppilastalon Domus Gaudiumin kellarikerrokseen on valmistunut neljä bändikämppää.
Yhtye nyökyttelee vastauksille hyväksyvästi:
Roudaus tapahtuu ajoramppia pitkin autohalliin, mistä on käytävä tänne.
Keittiöpisteessä on vesihana ja kahvinkeitin, mutta ei jääkaappia. Mikro saattaa tulla, mutta treenikämpissä ei sitten syödä!
Ainoa vessa on keittiön vieressä.
Siivooja käy, mutta perusperiaate on, että omat sotkut pitää siivota.
”Tähän on selkeästi laitettu rahaa kiinni. Nämä vaikuttavat toimivilta tiloilta ja tulevat huutavaan tarpeeseen”, bändi viittaa koko pääkaupunkiseutua riivaavaan akuuttiin treenitilapulaan.
Kaksi entisen Domma -2:n tiloihin remontoiduista noin kahdenkymmenen neliön huoneista on tarkoitettu vakiovuorolaisille ja kaksi satunnaisille soittajille.
Kalevalan hengessä nimetyt huoneet on varustettu PA-kaapilla, mikserillä ja laulumikillä. Yksittäisvuoroille tarkoitetuissa kämpissä on lisäksi rummut, kitaravahvistin ja bassovahvistin.
”Halusimme tänne kerralla kestävät kamat. Huoneissa on myös kunnon ilmastointi. Vaikka seitsemän hikistä punkkaria hyppisi, kukaan ei ahdistu liikaa”, sanoo Helsingin ylioppilaiden elävän musiikin yhdistyksen Helmutin puheenjohtaja Marianna Saartio.
Helmut toimii tilojen portinvartijana. Yhdistys käsittelee treenivuorohakemukset ja valvoo toimintaa, kuten soittoaikoja ja sääntöjen noudattamista. Skulata saa etukäteen varattavissa kolmen tunnin vuoroissa aamuyhdeksästä iltakymmeneen.
Helmut ottaa parhaillaan vastaan treenihakemuksia. Jos tilojen viimeistely valmistuu aikataulussa, soittamaan pääsee maaliskuun lopussa. Bändikämppää hakevan yhtyeen jäsenistä vähintään kolmasosan on oltava HYYn jäseniä.
”Rajoitus on meille helpotukseksi. Jos hakemuksia ei tule tarpeeksi, katsomme sitten myös bändejä, joissa on vähemmän HYYn jäseniä”, Saartio sanoo.
HYYn kautta aikojen ensimmäisen treeniksen hinnat ovat kilpailukykyiset. Yksittäisvuorolle pääsee halvimmillaan vitosella, kaksi arki-illan vakiovuoroa viikossa maksaa sata euroa kuussa.
Kiki Paun jäsenet ovat vaikuttuneita erityisesti tilojen tehokkaasta äänieristyksestä. Viereisen huoneen rumpujen paukutuksen kuulee melko vaimeana.
”Eristys on parempi kuin meidän nykyisessä treenikämpässä. Kun siellä on rauhallinen kohta biisissä meneillään, kuulee aina naapurin hevikitaristin soolon.”
Muodollisesti Kiki Pau täyttää treeniksen käyttöehdot mainiosti: kolme neljästä jäsenestä opiskelee yliopistossa.
Miten on, haetteko vuoroa?
”Ei haeta”, käyttäytymistieteellisessä ja valtsikassa opiskelevat jätkät nauravat.
”Ei meillä nytkään ole mikään täydellinen treenikämppä, mutta meille vain on niin tärkeää, että saa mennä, tulla ja olla miten haluaa, ja soittaa niin pitkään kuin haluaa.”
”Mutta jos meillä ei treenikämppää olisi, varmasti hakisimme.”
Matti Markkola
Kuva Tuomas Karppinen
