Tutkijat ja yliopistot saavat mainetta vain englanninkielisellä tutkimuksella. Suomen kielen asemasta tieteessä täytyy taistella.
Apua, apua, suomesta tehdään kyökkikieltä. Tutkijat julkaisevat työnsä englanniksi, joillakin aloilla jopa gradun kirjoittaminen suomeksi on jo kannanotto. Pahimmillaan edessä on tilanne, jossa englanninkielistynyt yliopisto ei enää kykene tuottamaan tekstejä suomeksi. Tämän estämiseksi Helsingin yliopistossa on käynnissä Tieteen kansallinen termipankki -projekti, jonka tarkoitus on tarjota verkossa toimiva kielityökalu tutkijoille.
Termipankkia tarvitaan, koska paine kirjoittaa tutkimus englanniksi on yliopistoissa valtava, kertoo projektin parissa työskentelevä koordinaattori Antti Kanner. Paine kohdistuu sekä yksittäiseen tutkijaan että yliopistoon.
Yliopiston asema rankingeissa riippuu siitä, kuinka paljon tutkijoiden artikkeleita on julkaistu kansainvälisissä tiedelehdissä ja kuinka paljon yliopistossa tehtyihin tutkimuksiin viitataan. Jos tieteellinen artikkeli on kirjoitettu kielellä, jota muu maailma ei ymmärrä, siihen ei myöskään viitata.
Tutkijan kannattaa kirjoittaa englanniksi, koska siitä saa enemmän mainetta ja uran kannalta välttämättömiä viittauksia. Muunkieliset tutkijat eivät voi käyttää suomeksi julkaistua tutkimusta lähteenä omalle tutkimukselleen. Joillakin aloilla, erityisesti tekniikassa ja luonnontieteissä, artikkelin julkaiseminen englanniksi on ainoa väylä kansainväliseen huomioon. Lisäksi artikkelien saaminen englanninkielisiin tieteellisiin julkaisuihin on tärkeää, sillä niitä arvostetaan suomenkielisiä enemmän.
”Suomenkieliset julkaisut katsotaan arvioinneissa lähes kategorisesti vähempiarvoisiksi kuin ulkomaalaiset. Usein jätetään huomioimatta se, minkä tasoinen ulkomainen julkaisu on.”
Useimmat kansainväliset tieteelliset julkaisut hyväksyvät vain englanninkielisiä artikkeleita. Huolestuttavaa on, että yhä useammat julkaisut vaativat, että myös kaikkien artikkelien lähteiden on oltava englanninkielisiä. Suomalaisen tutkijan on siis paitsi kirjoitettava englanniksi, myös hyödynnettävä ainoastaan englanninkielisiä lähteitä. Käytännöistä seuraa muun kuin englanninkielisen tiedon marginalisoituminen. Vahinko, sillä monilla aloilla vähänkään vanhempaa tutkimusta löytyy runsaasti esimerkiksi saksaksi kirjoitettuna.
Termipankki pelastaa kielipuolen tutkijan
Tieteen kansallinen termipankki sai vuoden alussa rahoituksen. Viiden vuoden aikana Kannerin ja kumppaneiden on tarkoitus rakentaa kattava, jatkuvasti päivittyvä tieteen sanasto. Termipankin avulla pyritään pitämään tiedeyhteisössä suomi käytössä englannin rinnalla. Tarkoituksena on, että eri alojen asiantuntijat yhdessä kielitieteilijöiden kanssa kehittävät pankkia yhteisöllisesti. Pilottialoina ovat oikeustiede, kasvitiede ja kielitiede.
”Kun työssään englantia käyttävä tutkija kirjoittaa populaaria suomenkielistä artikkelia tiedelehteen, hän ei välttämättä tunne termejä suomeksi tai tiedä, onko suomenkielistä vastinetta käytössä ollenkaan. Tarkoituksenamme on luoda osoite, josta asian voi tarkistaa. Jos termiä ei pankista löydy, tutkija voi joko ilmoittaa asiasta ylläpitäjille ja ehdottaa mielestään sopivaa vastinetta tai osallistua itse aktiivisesti oman alansa terminolo-gian kehittämiseen”, Kanner kertoo.
Hän sanoo, että hanke on saanut tukea tiedeyhteisöltä.
”Yritämme parantaa suomen kielellä julkaistavien tutkimusten arvostusta ja asemaa. Tutkijat kokevat, että on arvokasta säilyttää suomen kielen sanasto sellaisena, että sitä voidaan käyttää tieteen kielenä.”
Suomen kielen tilanne tiedekäytössä on paras aloilla, jotka ovat kiinteästi tekemisissä yhteiskunnan kanssa, kuten lääketieteessä. Kehnommin menee esimerkiksi uuden teknologian parissa ja joissakin luonnontieteissä. Helsingin yliopistossa ei enää tilastoida, millä kielellä tutkimusta tehdään. Vuonna 2007 ilmestyi 550 englanninkielistä ja vain 100 suomenkielistä väitöskirjaa. Aalto-yliopistossa puolestaan julkaistiin viime vuonna 186 väitöskirjaa, joista englanniksi kirjoitettiin 94 prosenttia.
Pakkoenglantia
Kanner korostaa, ettei termipankin tarkoituksena ole taistella englannin kieltä vastaan, vaan saada suomi pysymään sen rinnalla akateemisena kielenä. Yliopistoissa olisi hyvä miettiä tarkasti, mitä on järkevää julkaista suomeksi ja mitä englanniksi. Jos tutkimuksen yleisö on Suomessa, kannattaako väkisin kirjoittaa englanniksi?
”Siitä seuraa sekin ristiriita, että kun tutkijat lukevat ja kirjoittavat paljon englanniksi, heidän suomen kielen taitonsa heikkenee.”
Äidinkielellä voi syntyä terävämpää tekstiä.
”Englanti on joissakin tapauksissa kuin keisarin uudet vaatteet: ajatus ei välttämättä ole yhtä selvä ja loppuun asti mietitty kuin mihin äidinkielellä kirjoittaessa pyrkisi.”
Suomessa tuntuu siltä, että englannin asemaa käsitellään lähinnä kielitaidon näkökulmasta. Osaammeko kieltä riittävän hyvin pärjätäksemme kansainvälisessä kilpailussa? Vähemmän tuntuu kiinnostavan uhka joidenkin elämänalueiden muuttumisesta englannin dominoimiksi. On huolestuttavaa, jos heikosti englantia taitavat kansalaiset eristetään kokonaisesta yhteiskunnan osa-alueesta, kuten tieteestä.
”Siinä on suoria tasavertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyviä ongelmia”, Kanner muistuttaa.
Pakkoruotsia
Kannerin mielestä Suomessa ei keskustella tarpeeksi siitä, että englanti uhkaa suomen kielen käyttöä tieteessä.
”Suomessa on kielipolitiikan suhteen sellainen ongelma, että mitä tahansa aloitteita tehdäänkään, ajaudutaan ennen pitkää keskusteluun ruotsin kielen asemasta. Ruotsi ei uhkaa suomea Suomessa. Tuntuu kuitenkin siltä, että Suomessa ei voida puhua mistään kielipolitiikasta ennen kuin kysymys ruotsin asemasta on ratkaistu. Tässä ei ole järkeä, vaan englannista pitäisi keskustella eksplisiittisemmin.”
Ehkä apu on aivan nurkan takana. Hallitus on hiljattain käynnistänyt hankkeen, joka valmistelee Kansalliskielistrategiaa. Kuulostaa uljaalta, mutta käytännössä kyse on suomen ja ruotsin käytön edistämisen ja suhteiden pohdinnasta.
Englannin asema yhteiskunnassa ei ole suoraan asialistalla. Hankkeen pääsihteerinä valtioneuvoston kansliassa toimiva Paulina Tallroth kuitenkin korostaa, että kansalliskielten kunnosta täytyy pitää huolta.
”Tämän harjoituksen tarkoituksena on varmistaa, että suomea ja ruotsia käytetään vielä 50 vuoden päästä kaikilla yhteiskunnan tasoilla.”
Tallroth kuitenkin toteaa, ettei valtio voi ryhtyä ohjeistamaan itsenäisiä yliopistoja esimerkiksi väitöskirjoissa käytettävästä kielestä. Mahdollisuutta kirjoittaa tutkimuksia kotimaisilla kielillä halutaan kuitenkin luonnollisesti pitää yllä.
Tieteen kansallisen termipankin on tarkoitus valmistua vuonna 2015 ja avittaa tässä asiassa. Hanketta varten anottiin rahoitusta Suomen Akatemialta – englanninkielisellä hakemuksella.
Sanat Hannu Hallamaa, kuva Otto Donner
