10. marraskuuta 2011
Teksti:

Jarkko Ruutu on jäähypenkkien kovis, jolle ei koulussa riittänyt kasi eikä illalla maistunut pussikalja. Nyt hän on tilanteessa, jossa hänen ei tarvitsisi tehdä enää päivääkään töitä.

 

”Rangaistuksia ajassa 59,17: Jokerit, kaksikymmentäviisi, Jarkko Ruutu. Viisi minuuttia ryntäyksestä ja pelirangaistus käytöksestä.”

Entisen HIFK-hyökkääjän odotettu paluu Nordenskiöldinkadulle narripaidassa päättyy suihkuun. Viimeistä penkkiä myöten täynnä oleva Helsingin jäähalli hurraa.

Hetkeä aikaisemmin Ruutu on taklannut kultakypäräisen Mikael Granlundin jäähän. HIFK:n Ville Peltonen hyppää Ruudun päälle ja mylläkkä on valmis. Kolme erotuomaria repii korstoja irti toisistaan.

HIFK voittaa Jokerit 3-0.

”Suihkuun vaan, Juudas”, huutaa punapaitainen fani, kun Ruutu nousee Jokerien bussiin kommentoimatta tilannetta yhdellekään toimittajalle.

 

Tuonelan joutsen, Hjalliksen huora, mulkku ja messias. Kun nettikeskustelijat seuraavana päivänä kiistelevät rangaistuksen oikeudenmukaisuudesta, Ruutu syö jo lounassushia samassa pöydässä HIFK:n pelaajien kanssa. Vihollisasetelma HIFK:n ja Jokereiden välillä on Ruudun mielestä fanien ja median luoma. Joukkueesta toiseen vaihtaminen on hänestä kuin vaihtaisi työpaikkaa Elisalta Soneralle. Myös eilisen kohun ammattikiekkoilija ottaa tyynesti.

”Eihän siinä tapahtunut oikeastaan mitään. Se oli ihan normaali jääkiekkotaklaus.”

Granlundin suusta tuli kuitenkin verta. Mikä olisi ollut oikeudenmukainen tuomio?

Ruutu miettii hetken.

”Siitä olisi pitänyt tulla Pohjois-Amerikan tyyliin aplodit. Haluaisin tavata sen, joka sääntökirjan mukaan selittää, että siinä tapahtui jokin rike.”

 

Tänä syksynä kiekkokansa on seurannut suurennuslasilla jäähykuninkaan paluuta SM-liigaan yhdentoista NHL-vuoden jälkeen. Hänen pelityyliään on analysoitu Helsingin Sanomien pääkirjoitussivua myöten. ”Jarkko Ruutu on jääkiekon Jussi Halla-aho”, kirjoitti Lauri Malkavaara. Ruutu ruokkii mediaa myös itse. Hän kertoi valokuvan kera Twitterissä muutamaa päivää ennen HIFK-Jokerit-peliä, että fani oli spreijannut hänen rappukäytäväänsä tekstin ”Judas kuole”. Valvontakameralle tallentunut uhkaus enemmänkin huvitti kuin pelotti.

”Ajattelin, että ohhoh, nyt on kovaa settiä, mutta olisi nyt kirjoittanut Juudaksen oikein.”

Töhrijä ei tajunnut, että työkseen vastustajiaan solvaava rakkikoira majailee jääkiekkokaukalossa. Töölöntorin laidalla asuu hyvätapainen herra, jonka elämää pyörittää pieni puudeli.

 

Tämän lehden kuvauksia piti siirtää puoli tuntia, jotta Lilo-puudeli ehtisi oikeaan aikaan päivälenkille. Kaliforniasta kotoisin oleva hauva ei tänä yönä nuku Ruudun vieressä, koska pissatuksen jälkeen koira lähti mökkireissulle Ruudun vanhempien kanssa. Koulutetaankohan Liloa yhtä hyvätapaiseksi kuin poikaa?

”Faija aina opetti, että pitää avata ovet ja laittaa tuolia alle. Jos hän on paikalla ja en tee niin, tulee palautetta.”

Ruutu tunnetaan kaukalon ulkopuolella hyvistä käytöstavoistaan. Häntä se vähän ihmetyttää.

”Nehän nyt on ihan perusjuttuja”.

Kun YLE tarvitsi fiksun urheilijan Kymmenen uutta käskyä -ohjelmaan päivittämään Raamatun käskyt tähän päivään, Raimo Sailaksen, Juha Itkosen, Terho Pursiaisen ja viiden muun kaveriksi kutsuttiin juuri Ruutu.

Mustaksi lampaaksi itsensä esitellyt kiekkoilija kertoi ohjelmassa harrastavansa saunomisen lisäksi harrikalla ajelua ja ihmisten tarkkailemista. Ruudun ystävä kuvailee tätä lojaaliksi ja lapsirakkaaksi mieheksi, joka pitää viimeiseen asti ystäviensä puolta ja odottaa samaa myös heiltä.

Kymmenen vuotta sitten Ruutu lahjoitti halvaantuneelle Simo Rouvalille matkan katsomaan Salt Lake Cityn olympialaisia. Junioreina pojat pelasivat usein toisiaan vastaan.

”Kävi haaveri, ja kaveri maksaa siitä kovaa hintaa. Ajattelin, että se olisi henkisesti pieni buusti.”

Mutta kun kiekko putoaa jäähän ja peli alkaa, empatia kaikkoaa. Silloin hän haluaa vain voittaa.

 

Ruutu ei oikein itsekään osaa sanoa, miksi hän on kaukalossa pelirangaistuksia napsiva, vastustajia härnäävä rääväsuu ja pleksin toisella puolella empaattinen herrasmies. Siviili- ja jääkiekkoilija-Ruutu ovat hänen mielestään kaksi täysin eri asiaa.

”Kentällä olen valmis tekemään mitä tahansa voittaakseni. Vaikka vastustajajoukkueessa olisi paras kaverini, en halua, että he saavat yhtään mitään.”

Ruutua ärsyttää, että roolit sekoitetaan jatkuvasti. Uudet tuttavuudet ja jopa valmentajat suhtautuvat häneen ennakkoluuloisesti. Se on raskasta, mutta ei niin kivuliasta, että Ruutu olisi siistinyt pelityyliään. Jonkinlainen meriittihän se on ”NHL:n kolmanneksi likaisin mieskin”, joksi Ruutu nimitettiin toissa vuonna.

”Olen päässyt tähän asti tällä tyylillä ja ansainnut sillä tietynlaisen aseman, miksi vaihtaisin sitä?”

Aivan sietämätöntä kiekko-Juudaksen arki ei siis ole. ”Olen saanut tältä lajilta paljon ja varmasti moni vaihtaisi osaakin. En valita yhtään. Päinvastoin. Hauskaa on ollut.”

 

Kaikki alkoi Etelä-Vantaan Urheilijoiden jääkiekkojunioreista vuonna 1983. Kotona Ruutu läiski loputtomasti tennispalloa vantaalaisen kerrostalon seinään ja mattotelineeseen. Varhaisteininä hän meinasi lopettaa vain kerran. Jengikaverit olivat haukkuneet hoikkaa Ruutua kukkakepiksi.

Ruutu oli junioritasolla hyvä pelaaja, mutta ei maajoukkueleireillä ravaava tähti.

”Olen tullut aina puskista ja takamatkalta.”

SM-liigassa Ruutu debytoi 21-vuotiaana HIFK:ssä, ja NHL:ään mies varattiin kaksi vuotta myöhemmin.

Jos perheen kaikista pojista tulee ammattijääkiekkoilijoita, voisi kuvitella, että kotona musta kumipala on hallinnut kaikkea.

Diplomi-insinööri-isälle ja ekonomiäidille koulu tuli aina ennen kiekkoa. Ruudun edesmennyt isosetä Martti Ruutu oli kasvatustieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän on yksi 1960-luvulla kehitetyn erikoislukio-idean esi-isistä. Sellaiseen Ruutukin pääsi vuosia myöhemmin yli ysin keskiarvolla.

”Mulle ei kasi riittänyt.”

Lätkäjätkä kuunteli tunneilla ja uusi Mäkelänrinteen urheilulukiossa kursseja, joihin ei ollut tyytyväinen. Ylioppilastodistuksessa komeili kaksi laudaturia, äidinkielestä ja ruotsista. Kun muut suuntasivat lukion ensimmäisen vuoden kevätjuhlasta pussikaljalle, Ruutu lähti jäähallin salille. Sinä päivänä siellä ei ollut muita.

Kotona vanhemmat painottivat, että on epätodennäköistä, että pojat pääsevät edes SM-liigaan. Jälkikasvu kehotettiin lukemaan itsensä yliopistoon.

Toisin kävi. Tuomo Ruutu pelaa Carolina Hurricanesissa, ja nyt jo eläköitynyt Jokeri-pelaaja Mikko Ruutu etsii kykyjä Ottawa Senatorsille.

 

Hetken aikaa Ruutu yhdisti jääkiekon ja yliopiston. Pelaaminen ja kauppatieteiden pänttääminen kävivät kuitenkin liian raskaaksi Michigan Technical Universityn laitahyökkääjälle.

”Kasiksi mentiin kouluun, kahdelta hallille kolmen tunnin treeneihin, sitten syömään ja illalle jäi läksyt. Elämä oli vain koulua ja pelaamista.”

Miehen tavoite oli NHL:ssä, jonne hän arveli tien urkenevan parhaiten SM-liigasta. Kolmen HIFK-kauden jälkeen Ruutu varattiin Vancouver Canucksiin.

Ruutu pelasi yli kuusisataa peliä NHL:ssä. Elämään kuului yksityiskoneita, hienoja halleja ja luksushotelleja, mutta Ruudun mukaan pääosin ”raakaa duunia”. Hän pyöri vapaahetkinään kahviloissa, söi ulkona ja kävi elokuvissa kavereidensa kanssa. Hän tykkäsi touhuta myös yksin, kuunnella Metallicaa ja surffata netissä. Luppoaikaa oli vähän, koska matseja oli usein neljä viikossa. Se ei häntä haitannut. Joskus kapeassa kaukalossa vastaan tuli myös pikkuveli Tuomo.

Aluksi pikkuveljen kohtaaminen tuntui suojelevaisesta isoveljestä ristiriitaiselta. Niin pitkälle varjelu ei kuitenkaan mennyt, että hän olisi jättänyt taklaamatta.

”Tuomo taklaa sitä paitsi paljon kovempaa kuin minä.”

Pelin jälkeen veljekset vaihtoivat käytävällä usein kuulumisia ja ”tipsejä” ennen kuin lensivät taas vastakkaisille puolille mannerta.

Ruutu ei usko enää palaavansa NHL:ään. Vuosiin Pohjois-Amerikassa hän on tyytyväinen.

”Ehkä suurin juttu on se, että todistin itselleni, että pärjään siellä. Niitä kokemuksia ei rahalla saa.”

Mutta elämysten keräilystä maksettiin kivasti. Viime kaudella Anaheim Mighty Ducksissa Ruudun vuositulot olivat noin 950 000 euroa.

Suomessa pelaajien palkat eivät ole julkisia. Verotietojen mukaan eniten SM-liigassa viime vuonna ansaitsi Kärppien Jari Viuhkola, joka tienasi 257 363 euroa. Ruutu siis tuskin palasi Suomeen rahan takia.

 

Kiekkotähti solmi elokuussa Jokerien kanssa kolmen vuoden sopimuksen. Hänelle tarjottiin KHL-liigassa Venäjällä kymmenen kertaa suurempaa palkkaa, mutta Ruutu valitsi Helsingin.

”Kokonaisuus ratkaisi.”

Elämänlaatu meni rahan edelle. Sitä ovat esimerkiksi sunnuntai-brunssit tyttöystävän kanssa Fazerilla. Avovaimolla ei ollut osuutta kotikonnuille palaamiseen.

Ruutu tietää, että kausia kaukalossa ei ole edessä enää montaa. Lopettaminen ei pelota, mutta mietityttää.

”Ei se varmasti helppoa ole, millä paikata tunnetilat ja elämykset. Sen takia haluan nopeasti tehdä taas töitä ja kehittyä.”

Vuosien varrella rahaa on jäänyt säästöön. Jääkiekkoilija on sijoittanut lanttejaan muun muassa ”muutamaan asuntoon”. Hän seuraa jatkuvasti Oikotien asuntotarjontaa.

Alle nelikymppisenä Ruutu on tilanteessa, jossa hänen ei tarvitsisi tehdä enää mitään elättääkseen itsensä.

”Mutta henkisesti se ei olisi mahdollista.”

Työ liittynee jääkiekkoon. Hän kirjaa muistikirjaansa ajatuksia valmentamisesta, manageroinnista, hyvistä pelaajista ja joukkueen rakentamisesta. Ruutu uskoo, että pelaajanäkökulman tallentamisesta on vielä joskus hyötyä.

”Sieltä voi sitten katsella, mitä olen ajatellut erilaisissa tilanteissa ja rooleissa.”

Toissa viikolla kiekkoilija aloitti kahdeksan viikon myyntikurssin, ”ihan omasta mielenkiinnosta”. Mikko Ruutu opiskeli jääkiekkouransa jälkeen diplomi-insinööriksi. Jarkko ei pidä korkeakoulun penkille palaamista mahdottomana.

”Mitä sitten alankin tehdä, haluan menestyä. Minulla on kova draivi joka juttuun. Se on sisäänrakennettua.”

Mutta ennen tulevaisuutta Ruutu haluaa voittaa SM-kultaa Jokereissa.

”Mistään muusta ei todennäköisesti saa samanlaisia kiksejä kuin pelaamisesta.”

Jokerit-Ässät 16.11. ja Jokerit-Kärpät 18.11.

 

KUKA

Jarkko Ruutu, 36, jääkiekkoilija. Pelaa ensimmäistä kautta Jokereissa pitkän NHL-uran jälkeen. Asuu Töölössä tyttöystävänsä ja puudelinsa kanssa. Saunoo joka päivä ja kuuntelee paljon musiikkia, tällä hetkellä muun muassa Adelea, Christina Perriä ja Chisua.

Himottaa

”Voittaminen. Se on huumetta.”

Kaduttaa

”En opetellut soittamaan kitaraa.”

Kyrpii

”Epäoikeudenmukaisuus. Totta kai se turhauttaa, kun joutuu pelaamaan eri säännöillä kuin muut.”

Sanat Maria Ruuska, Kuvat Pekka Niittyvirta