Tutkija haluaa lisää pakkokeinoja ympäristöasioihin
| 4. syyskuuta 2011 | Yliopisto | kommentit (6) |
Ympäristöpolitiikan tutkija ja kasvukriittisen liikkeen aktivisti Annukka Berg on sitä mieltä, että ympäristöasioissa käytetään liian vähän pakkokeinoja.
Annukka Berg makaa selällään sateessa Eduskuntatalon edessä. Hän on likomärkä ja jäässä, mutta viesti menee toivottavasti perille. Polttava Kysymys -kampanjan mielenosoittajat ovat ryhmittyneet kirjaimiksi ja muodostaneet ”Ilmastolaki, nyt!” -tekstin.
Sateesta huolimatta ympäristöpolitiikan tutkija on elementissään. Pitkän linjan aktivisti on työskennellyt, palkalla tai ilman, ainakin Luonto-Liitossa, Maan ystävissä, Greenpeacella, Suomen Luonnonsuojeluliitossa, Älä osta mitään -päivän järjestelijänä, Vasemmistofoorumilla sekä Heidi Hautalan (vihr.) avustajana EU-parlamentissa ja eduskunnassa.
”Homma lähti lapasesta muuttaessani Tampereelle opiskelemaan tiedotusoppia. Menin mukaan kaikkeen maailmanparannukseen vanhusten auttamispalvelusta reilun kaupan toimintaan ja ylioppilaskunnan ympäristöjaostoon.”
Kun Berg ryhtyi tutkijaksi, hän tunsi viimein olevansa aktivismin juurilla.
”Viime kädessä sekä järjestötoimijat että media ovat lähteiden varassa: tutkimustulokset kertovat, mistä pitäisi olla huolestunut ja miten asioihin voidaan tehokkaimmin reagoida.”
Tutkittuaan Suomen kestävän kulutuksen ja tuotannon politiikkaa Berg on sitä mieltä, että ympäristöasioissa käytetään liian vähän pakkokeinoja. Jos kansalainen ei ymmärrä omaa parastaan, hänet pitäisi voida pakottaa toimimaan ympäristön kannalta oikein.
”Päättäjät luottavat liikaa valistuksen voimaan. Halutaan uskoa, että kun kerrotaan kansalaisille mikä on hyvää toimintaa, he alkavat toimia paremmin. Taloudellinen ohjaus, esimerkiksi haittaverot ja kannustimet, tulee seuraavana keinona. Sääntelyä ja pakkoja vältetään viimeiseen asti silloinkin, kun ne olisivat tehokkain keino haittojen estämiseksi.”
Berg kannattaa henkilökohtaisia päästökiintiöitä. Kotitalouksilla voisi olla pankkitilin tapainen hiilibudjetti. Sitä verotettaisiin joka kerta, kun taloudessa ostettaisiin sähköä, lämpöä, bensaa tai lentomatkoja.
”Kuluttamisen rajoittamista pidetään voimakkaana puuttumisena yksityiselämään. Mielestäni kyse on kuitenkin vähemmän henkilökohtaisista asioista kuin vaikkapa oppivelvollisuudessa tai odottavien äitien neuvolakäyntikontrolloinnissa. Ne kuitenkin hyväksytään mukisematta ihmisten omaan parhaaseen vedoten.”
Berg on myös kulutusta ja kapitalismia kritisoivan degrowth-liikkeen aktiivi. Liikkeen mukaan kiihtyvä talouskasvu aiheuttaa suuria ympäristöongelmia, ja vaihtoehtona tulisi kehitellä kestäviä kasvuttoman tai laskevan talouden malleja. Kun Berg tutki ympäristöasioihin liittyviä puhetapoja, hän huomasi, että ei ole ajatuksineen yksin.
”Kasvukriittinen puhe on yllättävän yleistä hallinnon ja teollisuudenkin edustajien keskuudessa. Ihan hämmästyin, miten yleistä. Puhe talouskasvun välttämättömyydestä kuitenkin hallitsee keskustelua, ja sillä on ainakin näennäisesti uskottavin tuki takanaan.”
Vaikka suurimmat ratkaisut tehdään valtioiden, kuntien ja isojen yritysten tasolla, Annukka Berg uskoo yksilön vaikutusmahdollisuuksiin. Berg on vegaani ja kannattaa haittaveroa esimerkiksi lihalle, juustolle ja talvella kylmissä maissa kasvatetuille kasvihuonevihanneksille.
Tänä kesänä Berg on matkaillut Gotlannissa ja Berliinissä. Matkat taittuivat junalla ja laivalla. ”Kynnys lentomatkustukselle vapaa-aikana on noussut aika korkeaksi. Helsingissä taas liikun pyörällä kesät talvet. Viime talvena tosin kuljin välillä bussilla, niinä päivinä kun olisi tarvinnut sukset pyörän sijasta”, Berg naurahtaa.
Kuka
Annukka Berg, 33, viimeistelee väitöskirjaa kestävän tuotannon ja kulutuksen politiikasta Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Hän on paitsi ympäristöpolitiikan tutkija, myös toimittaja, Greenpeace Nordicin hallituksen jäsen, Heidi Hautalan (vihr.) entinen avustaja ja harrastelijarunoilija.
Himottaa
”Saada pöytä raivattua väikkärihommista ja päästä keskittymään hetkenä minä hyvänsä syntyvään jälkikasvuun.”
Kaduttaa
”Raskauden ajan höyryissä suusta päässeet sammakot.”
Kyrpii
”Se, että kevyenliikenteen väylät tukitaan pysäköidyillä autoilla ja että niitä ei aurata talvisin.”
Sanat Sofia Virtanen
Kuva Oskari Onninen
Mahtavia, uusia ideoita! Suorastaan ennenkuulumattomia. Ehdotan, että muiden pakotteiden ohella voitaisiin ohjata väärin ajattelevat uudelleenkoulutusleireille jonnekin syrjäiseen paikkaan… hetkinen… hmm, Siperiaan!
Minkähän kokoinen on muuten Annukan kohta syntyvän lapsen hiilijalanjälki? Sääntelyt ja pakotteethan tulisi nimen omaan ohjata ensisijaisesti syntyvyyten säännöstelyyn ja ihmisten eliniän lyhentämiseen, jotta yksilökohtainen ekologinen haitta saataisiin minimoitua. Juurihan Annukka totesi, että on ok rajoittaa voimakkaasti yksilöllisyyttä, jotta päästään ympäristön kannalta parhaaseen lopputulokseen. Paitsi tietenkin, jos minäminäminä haluanhaluanhaluan justiin tämän auton/vatkaimen/juuston/lapsen. Sit se ois ihan eri asia niinku.
Kiitos Rainalle kommentista! Kyllä kulutuksen rajoitteet pitäisi toki ulottaa myös omaan elämänpiiriini. Nyt olen yrittänyt itse rajoittaa esimerkiksi matkustamista, moottoriajoneuvojen käyttöä, asunnon neliöitä ja runsaasti päästöjä aiheuttavien elintarvikkeiden syömistä (asuminen, liikkuminen ja ruoka aiheuttavat noin kolme neljäsosaa kulutuksen ympäristövaikutuksista). Mutta toki sitä on inhimillisen heikko, ja repsahduksia sattuu. Olisin kuitenkin tosi tyytyväinen, jos esimerkiksi henkilökohtaiset päästökiintiöt saataisiin käyttöön, niin omaa kulutusta pystyisi paremmin seuraamaan. Haluaisin varmistua siitä, että en käytä luonnonvaroja omaa osuuttani enempää. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että varmistutaan yhteisen pallon resurssien tasaisemmasta jaosta. Nythän me hyväosaiset haukkaamme aivan kohtuttoman palan maapallon resursseista. Ja usein näin käy vähän vahingossa ja turhaan, koska tietyt jutut on tapana tehdä, kannusteet ovat vääränlaisia, tietoa ei ole oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Ja mitä väestönkasvuun tulee, niin henkilökohtaisesti tarkoituksena on myös rajoittaa perheemme lapsilukua: syyskuun alussa syntynyt vauvamme on meidän esikoinen ja saattaa hyvinkin jäädä ainokaiseksi. On tärkeää, että väestökysymyksestä puhutaan teollisuusmaidenkin kontekstissa. Silti pidän perheellistymistä myös aika perustavanlaatuisena ihmisoikeutena. Kiinan tyyppinen yhden lapsen politiikka on osoittautunut erittäin ongelmalliseksi. Toisaalta etelän maissa naisten lisääntymisterveydellisten oikeuksien ja koulutuksen lisääminen on tehokas keino saada väestönkasvua haltuun ja tuottaa samalla parempaa tasa-arvoa. Vastaavasti taas Suomen tyyppisissä maissa olisi hyvä purkaa esimerkiksi sosiaalista painetta lasten hankkimiseen.
Lyhyesti sanottuna: ideana oli tuoda esiin, että arkemme on itse asiassa täynnä erilaisia pienempiä ja suurempia “pakkoja” liikennesäännöistä verotukseen. Itse asiassa yhteiskunta on määritelmällisestikin kimppu sosiaalisia rajoitteita ja mahdollisuuksia. Ja nyt olisi ehkä globaalin reiluuden nimissä aika ottaa lisää rajoitteita – ja parempia mahdollisuuksia (!) – käyttöön myös kulutuspuolelle.
Mikäköhän kommentissani ei läpäissyt seulaa? Ymmärtääkseni vittuilu on aivan sallittu keino kommentoida asioita, varsinkin ylioppilaslehdessä.
Sivistynyt vittuilu on ok, idiootiksi haukkuminen ja muu urpoilu ei.
Täyttä asiaa Annukka! Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Pakossa ja kiintiöinnissä (esim. hiilidioksidi) on paljon hyviä puolia. Kun esim. hehkulamput kiellettiin niin jopa alkoi markkinoille tulla erilaisia loisteputki/led-vaihtoehtoja ihan eri tahtia kuin sitä ennen. Siis myös niiden, jotka vapaaehtoisesti aikaisemmin olisivat valinneet vähäenergisiä lamppuja vaihtoehdot paranivat huomattavasti.Kiintiöt taas auttaisivat sekä vapaamatkustajuusongelmaan että tieto-ongelmaan – ei todellaakaan ole hellpoa tietää miten eri valinnat tarkalleen ottaen vaikuttavat ilmastoon, vaikka suuntaviivat ovatkin selvät. Kuten toteat, yhteiskunta on täynnä pakkoja, joista emme ole millänsäkään, joten olisi syytä laajentaa ajatteluamme myös kulutuksen ohjaamisen osalta. Haittaverokin on hyvä idea, sen ainoa miinus on se että se rankaisee köyhiä pahemmin.
Odotan innolla sun väikkäriä!
Kiinnostava haastattelu. Mutta pidän tällaisia visioita hyvin huolestuttavina. Annukka Berg on varmasti fiksu ihminen ja tietää paljon ympäristöpolitiikasta. Mutta tieteellinen ymmärryksemme ilmastonmuutoksesta on niin vähäistä, että “varmuuden vuoksi” tehtäviä radikaaleja toimenpiteitä olisi vältettävä. Keskustelu on nyt niin kiihkohenkistä, että rakentavasti kriittinen ja aidosti tieteellinen keskustelu jää jalkoihin.