Ympäristöpolitiikan tutkija ja kasvukriittisen liikkeen aktivisti Annukka Berg on sitä mieltä, että ympäristöasioissa käytetään liian vähän pakkokeinoja.
Annukka Berg makaa selällään sateessa Eduskuntatalon edessä. Hän on likomärkä ja jäässä, mutta viesti menee toivottavasti perille. Polttava Kysymys -kampanjan mielenosoittajat ovat ryhmittyneet kirjaimiksi ja muodostaneet ”Ilmastolaki, nyt!” -tekstin.
Sateesta huolimatta ympäristöpolitiikan tutkija on elementissään. Pitkän linjan aktivisti on työskennellyt, palkalla tai ilman, ainakin Luonto-Liitossa, Maan ystävissä, Greenpeacella, Suomen Luonnonsuojeluliitossa, Älä osta mitään -päivän järjestelijänä, Vasemmistofoorumilla sekä Heidi Hautalan (vihr.) avustajana EU-parlamentissa ja eduskunnassa.
”Homma lähti lapasesta muuttaessani Tampereelle opiskelemaan tiedotusoppia. Menin mukaan kaikkeen maailmanparannukseen vanhusten auttamispalvelusta reilun kaupan toimintaan ja ylioppilaskunnan ympäristöjaostoon.”
Kun Berg ryhtyi tutkijaksi, hän tunsi viimein olevansa aktivismin juurilla.
”Viime kädessä sekä järjestötoimijat että media ovat lähteiden varassa: tutkimustulokset kertovat, mistä pitäisi olla huolestunut ja miten asioihin voidaan tehokkaimmin reagoida.”
Tutkittuaan Suomen kestävän kulutuksen ja tuotannon politiikkaa Berg on sitä mieltä, että ympäristöasioissa käytetään liian vähän pakkokeinoja. Jos kansalainen ei ymmärrä omaa parastaan, hänet pitäisi voida pakottaa toimimaan ympäristön kannalta oikein.
”Päättäjät luottavat liikaa valistuksen voimaan. Halutaan uskoa, että kun kerrotaan kansalaisille mikä on hyvää toimintaa, he alkavat toimia paremmin. Taloudellinen ohjaus, esimerkiksi haittaverot ja kannustimet, tulee seuraavana keinona. Sääntelyä ja pakkoja vältetään viimeiseen asti silloinkin, kun ne olisivat tehokkain keino haittojen estämiseksi.”
Berg kannattaa henkilökohtaisia päästökiintiöitä. Kotitalouksilla voisi olla pankkitilin tapainen hiilibudjetti. Sitä verotettaisiin joka kerta, kun taloudessa ostettaisiin sähköä, lämpöä, bensaa tai lentomatkoja.
”Kuluttamisen rajoittamista pidetään voimakkaana puuttumisena yksityiselämään. Mielestäni kyse on kuitenkin vähemmän henkilökohtaisista asioista kuin vaikkapa oppivelvollisuudessa tai odottavien äitien neuvolakäyntikontrolloinnissa. Ne kuitenkin hyväksytään mukisematta ihmisten omaan parhaaseen vedoten.”
Berg on myös kulutusta ja kapitalismia kritisoivan degrowth-liikkeen aktiivi. Liikkeen mukaan kiihtyvä talouskasvu aiheuttaa suuria ympäristöongelmia, ja vaihtoehtona tulisi kehitellä kestäviä kasvuttoman tai laskevan talouden malleja. Kun Berg tutki ympäristöasioihin liittyviä puhetapoja, hän huomasi, että ei ole ajatuksineen yksin.
”Kasvukriittinen puhe on yllättävän yleistä hallinnon ja teollisuudenkin edustajien keskuudessa. Ihan hämmästyin, miten yleistä. Puhe talouskasvun välttämättömyydestä kuitenkin hallitsee keskustelua, ja sillä on ainakin näennäisesti uskottavin tuki takanaan.”
Vaikka suurimmat ratkaisut tehdään valtioiden, kuntien ja isojen yritysten tasolla, Annukka Berg uskoo yksilön vaikutusmahdollisuuksiin. Berg on vegaani ja kannattaa haittaveroa esimerkiksi lihalle, juustolle ja talvella kylmissä maissa kasvatetuille kasvihuonevihanneksille.
Tänä kesänä Berg on matkaillut Gotlannissa ja Berliinissä. Matkat taittuivat junalla ja laivalla. ”Kynnys lentomatkustukselle vapaa-aikana on noussut aika korkeaksi. Helsingissä taas liikun pyörällä kesät talvet. Viime talvena tosin kuljin välillä bussilla, niinä päivinä kun olisi tarvinnut sukset pyörän sijasta”, Berg naurahtaa.
Kuka
Annukka Berg, 33, viimeistelee väitöskirjaa kestävän tuotannon ja kulutuksen politiikasta Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Hän on paitsi ympäristöpolitiikan tutkija, myös toimittaja, Greenpeace Nordicin hallituksen jäsen, Heidi Hautalan (vihr.) entinen avustaja ja harrastelijarunoilija.
Himottaa
”Saada pöytä raivattua väikkärihommista ja päästä keskittymään hetkenä minä hyvänsä syntyvään jälkikasvuun.”
Kaduttaa
”Raskauden ajan höyryissä suusta päässeet sammakot.”
Kyrpii
”Se, että kevyenliikenteen väylät tukitaan pysäköidyillä autoilla ja että niitä ei aurata talvisin.”
Sanat Sofia Virtanen
Kuva Oskari Onninen
