Mikko Rautalahti: Oikeistonuori on maailman myötätuntoisin eläin
| 29. lokakuuta 2010 | Kolumnit | kommentit (7) |
Kokoomusnuoret! Voiko uljaampaa järjestöä ollakaan? Sivuillaan tämä jalo joukko kertoo olevansa Suomen vaikutusvaltaisin nuorisojärjestö, mikä voi hyvin pitää paikkansa. Se nyt on ainakin satavarmaa, että arvio perustuu tiukkoihin tilastoihin eikä tyhjään retoriikkaan, koska sellainen meno ei sopisi rehtiin poliittiseen nuorisotoimintaan.
Ja rehtiyttä kyllä piisaa! Sen sai nähdä Kokoomusnuorten hiljattaisesta, kaikin puolin oivallisesta julkilausumasta. Jo otsikossa voivoteltiin sitä, kuinka vähemmistövaltuutettu jättäisi kerjäläiset oman onnensa nojaan. Teksti jatkuu yhtä vetävään malliin:
”Kokoomusnuoret pitää käsittämättömänä sitä, miten nurjasti muissa puolueissa suhtaudutaan kokoomuksen ajamaan kerjäämiskieltoon. Kokoomusnuorten mielestä kerjäämiskiellon vastustaminen kertoo kovista ja kylmistä arvoista sekä piittaamattomuudesta.”
Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman lataa näin:
”Sanotaan, ettei kerjäämiskielto ratkaise kerjäläisten ongelmia. Ratkaiseeko sitten kerjäämisen salliminen?”
Sillä lailla. Tervetuloa höpöhöpöretoriikan ytimeen. Ei kerrota, miten kielto ratkaisee kerjäläisten ongelmat, vaan huomautetaan, etteivät ongelmat ratkea kerjäämisen sallimisella. Aukotonta logiikkaa! Itse ajattelin välittömästi kieltää kerjäämisen lisäksi syövän, päihdeongelmat, työttömyyden, Wille Rydmanin sekä leveät mummot, jotka juurtuvat paikalleen maailmaa ihmettelemään heti rullaportaista pois astuttuaan.
Ja sitten tiedotteen loppukaneetti:
”Kerjäämisen sallimisella vain pitkitetään romanien ongelmien ratkaisemista Romaniassa ja Bulgariassa. Kun romanit voivat tulla muualle Eurooppaan kerjäämään, eivät romanien lähtömaiden päättäjät joudu ratkaisemaan näiden ongelmia omassa maassaan.”
Katsokaas, kokoomusnuoret välittävät. Siellä eivät kovat ja kylmät arvot kuki, vaan kokouksissa pidetään pitkiä, värisevillä äänillä esitettyjä puheenvuoroja, joissa mietitään, miksi kotimaista sisä- ja ulkopolitiikkaa leimaa piittaamattomuus lähimmäisten kohtaloista. Hienoa, että motivaattorina toimii juuri tämä humanitaarinen huoli romanien kohtalosta, eikä suinkaan halu passittaa katukuvaa rumentava roskasakki takaisin jonkun muun murheeksi – anteeksi, ratkaistavaksi.
Kerjäläiset ovat tietenkin melko vastenmielinen ilmiö. Kun näen kadulla katseensa alas painavia, heiveröisiä rääsyläisiä, tunnen voimatonta ahdistusta. Haluaisin potkia kerjuukupit nurin ja repiä tyypit tolpilleen. Sillä ei ole mitään tekemistä kerjäläisten alkuperän kanssa – en vain pidä siitä sosiaalisesta dynamiikasta, jossa toinen osapuoli on arvoton, alistuva ja muiden armoilla. Kytkös järjestäytyneeseen rikollisuuteen ei paranna tilannetta.
Mutta kieltäminen ei nyt vain auta. Se on hieno tapa luoda mielikuva siitä, että nyt ongelmiin puututaan, vaikka todellisuudessa ei tehdä oikein mitään. Mieleen nousee vuosi pari sitten käyty kohu netin lapsipornosta ja poliisin perskätisistä sulkulistoista. Moni puolusti niitä suu vaahdossa siitä huolimatta, ettei niillä ollut mitään vaikutusta moisen materiaalin varsinaiseen tuotantoon – lapsilla ei siis mennyt yhtään sen paremmin niiden ansiosta, mutta täällä voitiin hymistellä iloisena, kuinka asiaan ”puututtiin”. Tällaiset puhtaan kosmeettiset korjaukset sopivat niille, jotka eivät halua tehdä oikeita töitä vaikeiden asioiden parissa, mutta haluavat halpoja irtopisteitä inisemällä muiden ”kylmistä ja kovista arvoista”.
Hallituksessa kuitenkin ollaan piittaamattomia: tätä kirjoittaessani tuli tieto siitä, ettei kerjuukielto mennyt läpi. Toivottavasti ne nuoret saavat yönsä nukuttua siellä kerhotilassaan tästä huolimatta.
Mikko Rautalahti
On valitettavaa, että “kerjäämiskielto” joutui mediassa huonoon huutoon ja sai täystyrmäyksen ilman, että kukaan (lue suurin osa, koska meitä harvojakin Suomesta löytyy, jotka työryhmän selvityksen ja esityksen lukivat) edes tutustui sisäasiainministerin työryhmän selvityksen yksityiskohtiin ja sanamuotoihin joilla ammattimaiseen kerjäämiseen haluttiin puuttua järjestyslailla ja sen organisoimiseen rikoslailla.
Tässä työryhmän selvityksen tiivistelmä-osio:
(koko selvitys: http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/A76D52A8F876DE07C22577B4001BCE18/$file/312010.pdf)
“Sisäasiainministeriö asetti 21.5.2010 työryhmän selvittämään kerjäämisen kieltämistä. Työryhmän tehtävänä
oli selvittää mahdolliset järjestyslakia (612/2003) koskevat lainsäädännölliset muutostarpeet. Työryhmän
toimikausi oli 21.5.2010 – 30.9.2010. Työryhmän jätti alustavan selvityksen 24.6.2010 ja loppuraportin
30.9.2010.
Työryhmä esittää toimenpidekokonaisuutta, jonka päätavoite on organisoidun kerjäämisen ja siihen liittyvän
kerjäläisten hyväksikäytön torjunta.
Työryhmän konkreettiset esitykset ovat:
• Kerjääminen julkisella paikalla itseään elättääkseen tulee kieltää järjestyslailla.
• Työryhmä esittää oikeusministeriölle, että rikoslain 17 lukuun lisätään erityinen sääntely, jolla
kiellettäisiin kerjäämisen organisointi.
• Järjestyslakiin tulee sisällyttää luvattoman leiriytymisen kielto.
• Ihmiskauppaa koskevat säännökset tulee huomioida laajemmin viranomaistoiminnassa, jotta
mahdolliset ihmiskaupan uhrit pääsevät auttamisjärjestelmien piiriin.
• Lähtömaiden kanssa tulee tehdä yhteistyötä, jotta Suomen tilanteesta mahdollisissa lähtömaissa olisi
käytettävissä oikeaa tietoa. Vastaavasta menettelystä on kokemusta turvapaikanhakijoiden osalta.
Kerjääminen on saanut erityisesti vuoden 2008 jälkeen aggressiivisempia piirteitä. Kerjäämiseen on liittynyt
myös omaisuusrikollisuutta ja asumisolosuhteiltaan ihmisarvon vastaisten leirien syntymistä. Osa kerjäämistä
ja katusoittamista harjoittavista henkilöistä on järjestetty Suomeen organisoidusti ulkomailta ja heidän
saamansa rahat menevät valtaosin järjestäytyneille rikollisjärjestöille. Romaniassa on luettu syyte 22 henkilölle
tämän kaltaisesta nimenomaan Suomeen kohdistuvasta toiminnasta.
Poliisilla ei nykyisen lainsäädännön perusteella ole keinoja puuttua yleistä järjestystä häiritsevään
kerjäämiseen ja luvattomaan leiriytymiseen.
Erilaisiin häiriöihin ja rikollisuuteen puuttumattomuus voi luoda pohjaa ilmiölle tyypillisen tai yleisemmin
rikollisen toiminnan laajentumiselle ja vakavoitumiselle. Jos Suomen katsotaan olevan otollinen maa
kerjäämisen harjoittamiseen, niin samalla voidaan luoda edellytyksiä myös kerjäämiseen liittyvän tai
kerjäläisten lähtömaista peräisin olevaa Suomeen tulevan rikollisen toiminnan lisääntymiselle. Lisäksi tällä
voidaan käytännössä edistää ihmiskauppaa tai sen kaltaista toimintaa, jos henkilöitä erehdytetään saapumaan
maahan esimerkiksi lupaamalla hyviä ansioita, heidän riippuvaista asemaansa käytetään hyväksi tai he ovat
pakotettuja lähtemään kerjäämään. Kerjäämisen kieltämisellä järjestyslaissa vaikutettaisiin ennalta estävästi
sellaiseen yleisillä paikoilla ilmenevään toimintaan, jossa käytetään hyväksi ihmisten hädänalaista asemaa.”
Ja kuten jo tiivistelmän vertaamisella velloneeseen yleiseen keskusteluun aiheesta käy ilmi, ettei esityksellä oltaisi missään nimessä kumottu rahankeräyslain pykäliä 5-7 ja pelastusarmeija voisi hyvin jatkaa rahankeräysluvallaan joulupatojen äärellä kykkimistä Helsingin koleassa talvessa.
Esityksellä oltaisiin kyllä päästy lakimuutosten myötä puuttumaan järjestyneeseen rikollisuuteen, mutta sehän ei käy missään nimessä päinsä, eihän rikollisuutta saa torjua, eihän?
Puhuit Mikko mielikuvista ja siitä, ettei kerjäämisen kieltäminen nyt auta. Mihin se ei auta? Veikkaisin, että ammattimainen kerjääminen loppuisi aika sukkelaan Suomesta, jos se olisi lainvastaista. Toki se ei ratkaise Romanian romanien ongelmia, kuten työryhmän selvityskin arvio seuraavassa lainauksessa:
“Ilmiötä voidaan torjua myös välillisesti estämällä itse toimintaa rikoslainsäädännön
keinoin eli puuttumalla prostituutioon, kohtuuttomiin työehtoihin, kerjäämiseen ja
rikoksiin. Rajat ylittävien ilmiöiden osalta kohdevaltion tehokkaat
puuttumismahdollisuudet voivatkin käytännössä rajoittua tällaisiin välillisiin keinoihin.” (s. 33)
Tämän asian tiimoilta Timo Soini näyttää olevan jopa oikeassa sanoessaan kuuluisan “Missä EU, siellä ongelma” -sloganinsa. Siellä missä ongelman ratkaisuvalta on, siellä tarvitsee tehdä kokonaisratkaisu. Suomen keinot puuttua romanien asioihin rajoittuvat välillisiin ratkaisuihin.
Pyydän kiltisti, lukekaa se raportti, vakkei se enää mihinkään auta hylättynä.
On ärsyttävää, kun liberaalitoimittajat haluavat väkisin banalisoida kerjäämiskiellon hyvä-paha -akselille. Kyseessä on kuitenkin kokonaisuudessaan erittäin vaikea asia.
Selvää on, ettei kerjäämisen kieltäminen tai salliminen Suomessa ratkaise romaniongelmaa – se ratkeaa (jos ratkeaa) EU-tasolla ja Balkanilla.
Mutta mielikuva siitä, että sallimalla organisoitu kerjääminen olisimme jotenkin suvaitsevaisempia, parempia, enemmän perillä maailman köyhien ahdingosta jne. on älyllisesti ala-arvoinen.
Ensinnäkin, järjestäytyneen kerjäämisen ja järjestäytyneen rikollisuuden välille voi vetää melkein suoraan yhdysmerkin. Viittaan tässä yhteydessä myös poliisin tilastoihin romanialaistaustaisen rikollisuuden Suomessa moninkertaistumiseen parissa vuodessa. Minä en halua paapoa Balkanin mafiaa – ja viime kädessä se “heiveröinen mummo” kadulla on paitsi mafian uhri, myös sen jäsen. Miten häntä erityisesti auttaa se, että sallimme hänen työskennellä mafialle kylmässä Suomessa? Onko hänen elämänsä täällä parempaa kuin Romaniassa?
Toiseksi, jos tosissaan haluamme lähteä mummon elämää parantamaan, niin luuleeko joku, että sallimalla kerjääminen se onnistuu? Ei, vaan jos taustalla on aito halu auttaa, otamme mummon suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. Tämä taas on monesta syystä huono, ellei jopa mahdoton vaihtoehto. Mutta sitä pitäisi liberaalin ajaa, jos kerjäläismummoja haluaa auttaa.
Kolmanneksi, kyseessä on, niin tylsältä kuin tämä kuulostaakin, yleinen turvallisuus. Kärjistäen voisi sanoa, että sallimalla yhden mummon kerjäämisen kadunkulmassa sallimme yhden kotimaisen mummon kolkkaamisen pankkiautomaatilla. Valitan, mutta näin se on. Mummojen uhriasema voi olla sama, mutta toista voimme auttaa poistamalla kolkkaajat, toista paljon vaikeammin ja hitaammin kansainvälisellä tasolla. Ei voi mitään.
Summa summarum: pelkästään suomalaisten turvallisuuden vuoksi ammattimainen kerjääminen olisi kiellettävä, niin ikävältä kuin tämä saattaakin tuntua. Itse ongelman ydin poistuu muin keinoin.
Ja nyt kuulisin mielelläni, mitä toimittaja Rautalahti haluaisi kerjäläiskysymykselle tehtävän – sillä jotain sille on tehtävä turhan kolumneissa räksyttämisen sijaan. Kiitos.
Sinänsä yllättävää, että käsittelin kuin huomaamattani ratkaisukeskeisesti, syväluotaavasti ja monitahoisesti kerjäläisten oloja ja niihin vaikuttavia tekijöitä! Päällisin puolin vilkaistuna voisi tietenkin luulla, että kolumnin aiheena oli enemmänkin se, miten luotaantyöntävää ja epäuskottavaa tällainen “oi, miksi teidän arvonne ovat niin kovia ja kylmiä ja piittaamattomia, toisin kuin täällä meidän puolueen inhimillisyyden kehdossa!” -retoriikka on. Oppia ikä kaikki.
Luettuani kyseisen kokoomusnuorten kannanoton, loppupäätelmäni olivat jokseenkin samanlaiset kuin kolumnistilla.
Käänteinen argumentaatio toimii huonosti, jos takana ei ole näyttöjä siitä, että kannanoton tehnyt järjestö tosiasiassa on huolissaan Romanian ihmisoikeustilanteesta.
Syyllistävällä logiikalla, jota kokoomusnuoret kannanotossaan harjoittavat, Romanian romaneille pahaa tahtoo myös kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty International, joka vastustaa sekä kerjäämiskieltoa että Romanian onnetonta vähemmistötilannetta. Toisin kuin kokoomusnuoret, joilta en ole kuullut yhtäkään kannanottoa Romanian romanien kaltoinkohtelua vastaan.
Hyvä toimittaja Rautalahti, tosiaan, kolumninne sisältö oli enemmänkin jeesustelua kuin ratkaisunhakua. Toisin kuin Kokoomusnuorilla.
I stand corrected. Jatkakaa jeesusteluanne.
Älä huoli, lupaan pyhästi, että ensi kerralla kun joku sanoo tai tekee jotain vitun tyhmää, suhtaudun siihen tällä kolumnipaikalla sataprosenttisen rakentavasti, koska tarkoitukseni ei tietenkään ole pilkata ketään.
Minua ei kiinnosta kerjäläiset. Sillä olen matalapalkkatyöläinen saatana.