01. lokakuuta 2010
Teksti:

”Tein näitä pitkään vähän salaa ja häpeillen. Ajattelin kai, että ei voi olla vakavasti otettava tutkija, jos vaan piirtää jotain sarjakuvia”, keuhkotutkija Marjukka Myllärniemi sanoo.
Suotta hän häpeili. Kovin pahasti uskottavuus ei ole voinut kärsiä, sillä Myllärniemi toimii tällä hetkellä akatemiatutkijana, joka on professuurien jälkeen kenties kilpailluin toimi Suomen tiedemaailmassa. Lääketieteen opiskelijat valitsivat hänet tänä vuonna vuoden opettajaksi.
Toiselta ammatiltaan, siltä salatulta, Myllärniemi on kuvittaja. Ilmeisesti lääketiede ei syö taiteellista uskottavuutta: Myllärniemen omasta elämästä ja tutkijan työstä kertova Eväspöytäläisiä-sarjakuva voitti keväällä Särö-lehden sarjakuvakisan kolmannen palkinnon. Myllärniemi on tehnyt myös kaupallisia kuvituksia pääasiassa julkisyhteisöille vuonna 2001 perustetun mainostoimisto Luovaamon kautta, jossa hän on osakkaana. Aikaisemmin hän kuvittanut muun muassa Tupakoinnin lopettamisen ihanuus -kampanjaa.
Päivätyökseen keuhkotutkija-kuvittaja tutkii Lung Factor -tutkimusryhmässä harvinaista sairautta nimeltään idiopaattinen keuhkofibroosi, jota sairastaa Suomessa noin tuhat ihmistä. Toimivaa lääkettä keuhkoja arpeuttavalle sairaudelle ei ole. Ainoa parantava hoitokeino on keuhkonsiirto. Sen taas voi tehdä vain muutoin täysin terveille ihmisille.
”Meidän tavoitteemme on löytää lääke, joka jarruttaisi taudin etenemistä. Tutkimus on kuitenkin vasta ihan alussa.”

Myllärniemi haaveili koulussa kuvittajan ammatista, mutta lukiossa häntä alkoi kiinnostaa biologia.
”Olen 1990-luvun laman uhreja siinä mielessä, että silloin rupesi vaikuttamaan järkevältä hankkia kunnon ammatti. Päätin pyrkiä lääkikseen. Hain pari kertaa ennen kuin pääsin sisään.”
Tutkijaksi hän päätyi mutkan kautta. Erikoistuessaan Myllärniemi oli sairaalalääkärinä Jorvissa, mutta huomasi pian, että potilastyö ei ole hänen juttunsa.
”Koin potilastyön ahdistavana ja vaikeaa. Muistan kun katsoin siivoojaa, joka kulki kärryn kanssa ja putsasi lattioita. Ajattelin että voi kun saisi tehdä jotain tuollaista, että vain tekisin työn ja sitten lähtisin kotiin. Potilastyössä oli iso kakku vastuuta. Olin varmaankin siihen liian empaattinen.”
Kun Myllärniemi siirtyi töihin Meilahteen, professori Vuokko Kinnula houkutteli hänet tutkimusryhmäänsä. Myllärniemi innostui huomattuaan, että tutkimuksen teko oli muuttunut sitten hänen opiskeluaikojensa. Enää esimerkiksi mikroskooppikuvia varten ei tarvinnut kehittää filmiä ja nyhertää pimiössä. Digitaalisuus ja tietotekniikan kehitys oli helpottanut tutkimustyötä.
”Tuli tunne, että osaan tätä paljon paremmin kuin potilastyötä.”

Sarjakuvia Myllärniemi oli ryhtynyt piirtämään opiskeluaikana lääketieteiden kandien Q-kautinen-julkaisuun. Potilastyön aikana kuvia ei syntynyt lainkaan, koska työ vei kaiken energian.
Myllärniemi on pitkään haaveillut tekevänsä sarjakuvaa lääkärin työstä. Toistaiseksi esteenä on ollut ammattietiikka: näyttäisi huonolta, jos joku ajattelisi, että potilaiden henkilökohtaiset asiat päätyvät sarjakuvaan. Siksi Myllärniemi on päätynyt suunnittelemaan sarjakuvaa sairaalasta työyhteisönä.
”Eräs tuttu valitti jo opiskeluaikana, että pitää olla varovainen, mitä mulle sanoo, kun se voi päätyä sarjakuvaan.”
Myllärniemi tahtoisi antaa sarjakuvillaan kiinnostavan kuvan tutkijanurasta. Lääketieteessä on käynyt kato, kun yksi sukupolvi on kadonnut keikkalääkäreiksi reppufirmoihin.
”Mutta eivät ne voi olla siellä ikuisesti. Useimmat haluavat erikoistua, ja se tapahtuu sairaalassa. Osan voi olla vaikea lähteä, jos he ovat tottuneet päivystystyössä kauhean hyvään palkkatasoon, joka putoaa siitä vaikka puoleen. Tosin mun mielestä lääkärien palkat on yhä kaikkialla hyvät.”
Myllärniemen mielestä kuvittamisessa ja tutkijantyössä on paljon samaa.
”Molemmat ovat luovaa työtä, ja molemmissa pitää pystyä kiteyttämään isosta kokonaisuudesta olennainen hyvin lyhyeen yleistykseen.”
Yksi asia Myllärniemeä risoo sekä tieteessä että taiteessa.
”Molemmissa ideat ovat eräänlaista vapaata riistaa. Ideoita heitellään erinäisissä palavereissa, eikä niiden keksijöitä aina kunnioiteta”, hän sanoo.
”Erityisesti tuntuu olevan nuorten tutkijoiden ongelma, että jo vähän taantuneet vanhemmat kollegat kaappaavat heidän ideansa.”

Kuka

Akatemiatutkija Marjukka Myllärniemi, 40 vuotta. Lääketieteen tohtori, akatemiatutkija, keuhkolääkäri ja sarjakuvapiirtäjä. Lung Factor -tutkimusryhmän jäsen. Osakkaana Luovaamo-mainostoimistossa.

Maria Manner
Kuva Mikael Pettersson

Myllärniemen sarjakuvablogi osoitteessa www.marjukkamyllarniemi.fi.