Kaikki kunnia Paavo Arhinmäen peinttausmenneisyydelle, mutta hänelle kulttuuriministerin salkku oli vain paska nakki.
Kulttuuriministeriksi kelpaa kuka vaan, koska kaikki päättäjäthän ovat suomalaisen kulttuurin asiantuntijoita. Jämäsalkun haltijan tärkein taito on kestää paskapääkulttuuritoimittajien nelivuotista vittuilua.
Vaikka Arhinmäki on osoittautunut ensihaastatteluissaan tietämättömäksi korkeakulttuurista ja taiteen byrokratiasta, ärhenteleväinen kulttuuriväki on suhtautunut häneen kiltisti. Onhan hän sentään kevytkommari! Kerrankin kulttuuriministeri uskaltaa suhtautua nuivasti pyhään oopperaan. Kouliutumaton Arhinmäki missasi myös poliitikkojen kesän ryyppäyskohokohdan, Pori Jazzin, mutta kuluttaa mieluusti aikaa räpkeikoilla tuliroihujen katveessa Kontulassa.
Urheiluministeriksi jalkapallokatsomoiden huutelija taipuu helposti, mutta on hekumallista nähdä, miten tosikko osaa kätellä rahakkaan kylddyyrikerman kanssa avajaiskokkareilla.
Toivottavasti raha ei punastuta Paavon kasvoilla. Kannattaisi muistaa, että suomalaistaiteilijoiden olisi hyvä vähän irrottautua liiasta vasemmistolaisuudesta ja ymmärtää, ettei taiteen myyminen tarkoita sisällön rappiota.
”Anna mennä, Paavo. Ruiskuta Suomen päälle iso, paskainen tagi.”
Keskivertopoliitikon maun mukainen hyvä taide on sellaista, joka toimii tapettina hänen mahtavan päättäjäpersoonansa taustalla. Siellä se Sibelius pauhaa, sen kepulainenkin ymmärtää. Peruspoliitikko pelkää nykytaiteen näyttelyä, koska pahinta on näyttää, ettei ymmärrä, koska poliitikko ymmärtää aina.
Kun poliitikot puhuvat taiteesta, he nuolevat samalla ahnaasti äänestäjiä. Tärkeintä olisi muka nostaa sellaisen kulttuurin määrää, jota kaikki voisivat olla tekemässä. Paskat. On paras, että suurin osa kansasta pysyy katsojapuolella ja huovuttaa niitä kulttuurihattujaan omilla rahoillaan.
On ihan turha siellä kokoomuksen ja vihreiden pöydissä naureskella persuille, jotka haluavat kytkeä tuetun taiteen nationalistisen ajattelun valjaisiin. Kyllä kaikissa nykyisissä taidetuissa on taustalla ajattelu Suomen kilven kiillottamisesta. Kaikki ulkomailla vierailleet taiteilijat pääsevät mukaan siihen ylpeyden aiheiden nimirimpsuun, joista suurimmat nimet hakataan jonain päivänä Isänmaan kallioon.
Taiteilijoille pieni siniristilipun heilutus on hyvä keino hankkia rahoitusta projekteille. Rahapäättäjien nännit kovettuvat, jos suomitaiteilija väsää yhteisvideon jonkun satunnaisen kiinalaisen kanssa.
Ehkä kulttuuri voisi muuttua. Arhinmäellä on sylissään iso spraypullo, jossa on jonkin verran maalia jäljellä. Anna mennä, Paavo. Ruiskuta Suomen päälle iso, paskainen tagi.
