J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa
Amerikkalaiseen 1950-luvun yhteiskuntaan sijoittuva ”kuuluisa Odysseus-tarina” kuvaa rikkaan, valkoisen, ympäri New Yorkia rellestävän teinipojan jatkuvaa valitusta siitä, miten tyhmiä ja huonoja muut ihmiset ovat. Ainoa kirjan synnyttämä tunne on halu tarttua päähenkilöä rinnuksista ja huutaa, että yritä nyt herran tähden ryhdistäytyä.
(Tammi, 2004, suom. Arto Schroderus, alkup. 1951)
Albert Camus: Sivullinen
Nobel-palkittu ”eurooppalaisen kirjallisuuden ajaton helmi” kertoo algerianranskalaisesta miehestä, jota ei kiinnosta absoluuttisesti yhtään mikään. Ei edes se, että hän ampuu sattumalta ihmisen ja saa siitä kuolemantuomion. Lyhyistä päälauseista koostuva, noin sata eri sanaa sisältävä kirja herättää lukijassa samanlaista välinpitämättömyyttä.
(Otava, 1947, suom. Kalle Salo, alkup. 1942)
Paulo Coelho: Alkemisti
Mahtipontisia aforismeja tursuava ”inspiroiva klassikkoteos” on kaikkien self-help-kirjojen esi-isä. Andalusialainen paimen lähtee etsimään elämän tarkoitusta ja lukijalle opetetaan, että on uskallettava seurata unelmiaan. Kuuntele sydäntäsi ja jätä tämä ahdasmielisen maailmankuvan ja ontuvien kielikuvien sävyttämä kirja lukematta.
(Bazar, 2010, suom. Sanna Pernu, alkup. 1988)
