Onko linnuilla pakarat?
Eveliina, 33
”Linnuilla on pakaralihaksia vastaavia lihaksia, mutta eihän niistä oikein ihmisen pakaroita vastaavia muotoja synny. Vaikka linnutkin seisovat ja juoksevat kahdella jalalla, niiden ruumiinrakenne on sen verran erilainen, etteivät ne tarvitse yhtä muhkeita pakaralihaksia.”
Eläinlääketieteellisen anatomian ja kehitysbiologian yliopistonlehtori Mikael Niku, Helsingin yliopisto
Mihin Jeesus sijoittuisi poliittisella arvokartalla/nelikentällä?
Maria, 32
”Luotettavin ja monipuolisin tietolähde Jeesuksen näkemyksistä ovat Uuden testamentin neljä evankeliumia. Kunkin kirjoittajan taustayhteisön käsitykset tosin heijastuvat heidän välittämäänsä Jeesus-kuvaan. Jeesuksen sijoittamista arvokartalle vaikeuttaa myös se, että Rooman miehittämän Palestiinan tilanne oli toisenlainen kuin olosuhteet yhteiskunnissa, joihin nelikenttäkyselyt on laadittu.
Jotain voidaan kuitenkin sanoa. Jeesus ei ollut askeetti eikä erakko. Hän seurusteli ja oli tekemisissä eri syiden vuoksi syrjäytettyjen (vierasheimoiset, Rooman imperiumia palvelevat) ja halveksuttujen (syömärit ja viininjuojat, prostituoidut) mutta myös poliittisesti aktiivisten, Rooman valtaa vastustavien kanssa. Lähimmät seuraajat olivat tavallisia ihmisiä, mutta kohtaamisista on raportoitu myös arvostetussa asemassa olevien kanssa.
Vuorisaarnan perusteella Jeesusta voi pitää pasifistina, mutta Johanneksen evankeliumissa Jeesus turvautuu väkivaltaan ajaessaan kauppiaat temppelistä. Hän ei asetu vastustamaan Rooman miehittäjävaltaa vaan kehottaa maksamaan verot. Jeesus ei tuomitse ihmisiä näiden perhesuhteiden eikä elämäntavan perusteella vaan asettuu julkisesti puolustamaan eri tavoin hyljeksittyjä. Evankeliumien perusteella Jeesusta on siis mahdotonta valjastaa kansallisen erityisyyden puolustajaksi vieraita vastaan.
Vuorisaarnan seksuaalietiikka on sen edustaman pasifismin lailla ehdotonta – avioerota ei saa ja jo himokas katse on haureuden muoto. Toisen tulkinnan mukaan kyse on ennemminkin sen osoittamisesta, etteivät ihmissuoritukset riitä jumalallisten normien täyttämiseen. Useissa evankeliumikertomuksissa Jeesus edustaa näkemystä, että käskyjä on tulkittava niiden hengen eikä niiden kirjaimen mukaan. Hän ei tuomitse muiden tuomitsemia vaan suhtautuu heihin suojellen ja myötätuntoisesti.
Jeesuksen keskeisin moraaliopetus koskee suhdetta rahaan ja omaisuuteen. Rahan rakastaminen on Jeesuksen seuraamisen ja pelastuksen este. Rikkauksien haaliminen tukkii yhteyden sekä Jumalaan että muihin ihmisiin. Vaurautta on käytettävä yhteiseksi hyväksi. Erityisesti vertauksissa Jeesus käyttää kuitenkin esimerkkejä taloudellisesta neuvokkuudesta ja jopa epärehellisyydestä konkretisoidakseen sanomaansa.
Kysymykseen siitä, mitä Jeesus ajattelisi, on historian kuluessa vastattu niin monella tavalla, että Jeesuksen voinee sijoittaa mihin kohtaan hyvänsä poliittisella arvokartalla. Kirkon historia tarjoaa runsaasti aineistoa ja vahvan perinteen vallitsevan järjestyksen ja hyväosaisten puolelle asettumisesta. Ristiriidan oman poliittisen kannan ja evankeliumien Jeesuksen välillä voi väistää myös väittämällä, että Jeesus oli uskonnollinen toimija ja täysin epäpoliittinen henkilö.”
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, Helsingin yliopisto
Voiko ilmastonmuutoksen seurauksena pelikaaneja tulla Suomeen tai muualle Itämeren alueelle?
Axel, 23
”Ilmastonmuutos voi lisätä lintujen harhailuja entistä kauemmas pesimäalueiltaan sekä siirtää eteläisten lajien levinneisyysalueita kohti pohjoista, jolloin esimerkiksi Välimeren alueella esiintyviä lajeja voidaan tavata Pohjois-Euroopassa useammin. Lähimmät pelikaanien pesimäalueet sijaitsevat Romaniassa. Euroopassa pesii alle 10 000 paria pelikaaneja (pelikaani ja kiharapelikaani), ja kanta on ollut viime vuosikymmeninä kasvussa.
Mahdollisuus, että pelikaani harhautuisi Suomeen on todella pieni, mutta ehkä todennäköisempää tulevaisuudessa. Pesimälajia pelikaanista ei kuitenkaan Suomeen ole tulossa lähivuosikymmeninä. Suomesta on kaksi pelikaanihavaintoa yli sadan vuoden takaa. Pelikaanit olivat Euroopassa tuolloin huomattavasti nykyistä runsaampi laji ennen kuin metsästys ja kosteikkojen kuivatus romahduttivat pesimämäärät.”
Yli-intendentti Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo
Toim. huom.: 21. kesäkuuta Ahvenanmaalla tehtiin havainto ensimmäisestä kiharapelikaanista Suomessa, kertoo Yle.
Miksi pipossa on tupsu?
Eveliina, 33
”Pipo on paitsi lämmittävä ja käytännöllinen asuste, myös pieni ja helposti muodin mukaan vaihdeltavissa oleva osa pukeutumista. Neulotun pipon pyöreä muoto saadaan aikaiseksi joko neulekoneella tai käsin, ns. suljettuna neuleena neljää neulepuikkoa tai pyöröneulepuikkoja hyväksi käyttäen. Käsin neulottujen pipojen historiasta tunnetaan esimerkiksi villainen, walesilaisen syntypaikkansa mukaan nimetty Monmouth-lakki. 1400-luvulla lakkia neuloivat alueella varhaisen teollisuuden palveluksessa olleet käsityöläiset työväestön, merimiesten ja sotilaiden ja tarpeisiin.
Tupsuilla on koristeltu päähineitä kuitenkin jo muinaisten viikinkien aikaan. Huomattavasti myöhemmin Napoleonin varustaessa sotajoukkojaan tupsun väri kertoi, mihin rykmenttiin sotilas kuului. Lähimenneisyydessämme 1960-luvulla The Monkees -yhtyeen jäsenen Michael Nesmithin käyttämä tupsupipo nosti sen muoti-ilmiöksi nuorison keskuudessa. Tupsullinen pipo onkin ollut suosittu päähine aina näihin päiviin sen mallin ja tupsun koon vaihdellessa muodin mukaan.
Alun alkaen tupsu päähineessä on siis symboloinut kantajalleen kenties voittoisampia soteretkiä tai ilmaissut hänen sotilaallista asemaansa. Osana pipoa tupsuun liittyy kuitenkin myös yksi varsin käytännönläheinen seikka. Onpa pipo sitten valmistettu käsin tai koneella, kohdataan työn lopuksi pulma: kuinka sulkea syntynyt putkilomainen muoto kauniisti ja peittää päälaelle muodostunut, usein pieneksi reiäksi jäävä sulkemiskohta? Kiinnittämällä päättelykohdan päälle tupsu saadaan sulkemiskohta kätevästi peittoon ja samalla pipolle viimeistelty ja hauska ilme.”
Käsityötieteen yliopistonlehtori Jaana Kärnä-Behm, Helsingin yliopisto
Miksi tappamista pidetään moraalisesti vääränä, vaikka niin on tehty aina ja tehdään yhä sallitusti?
Jesse, 29
”Moraali ohjaa toisaalta välttämään ja estämään pahaa ja vahingollista toisaalta edistämään ja ylläpitämään hyvää ja suotuisaa. Elämä – kaiken kokemisen ja tekemisen edellytyksenä – on keskeisimpiä hyviä, minkä vuoksi toisen elämän riistäminen eli tappaminen on moraalisesti väärin.
Tästä huolimatta ihmiset surmaavat toisiaan. Se, että aiheuttaa toisen kuoleman, voi olla vahinko, johtua varomattomuudesta tai liiallisesta voimankäytöstä. Itsensä ja muiden puolustaminen voi edellyttää hyökkääjän torjumista tavalla, joka lopettaa tämän elämän.
Toisen kuolemaan johtanutta toimintaa arvioidaan juridisesti ja arvotetaan moraalisesti, mikä näkyy muun muassa sanojen surma, tappo ja murha merkityseroista. Toimijan aikomus vaikuttaa teon moitittavuuteen. Voidaan joutua pohtimaan, oliko tavoite saada toinen hengiltä vai onko hengenlähtöä pidettävä oikeutetun toiminnan ei-toivottuna oheisvaikutuksena.
Kysyjä näyttää pohtineen, onko muotoiltavissa perusteita, jotka oikeuttaisivat tietoisen moraalinormin vastaisen toiminnan. Voiko tappaminen olla moraalisesti sallittua? Tappamiskieltoon sisältyy julkilausumaton vastavuoroisuusperiaate: muiden fyysisen koskemattomuuden kunnioittaminen suojaa kunkin omaa fyysistä koskemattomuutta. Näin ollen vahingoittavaa voimaa saa käyttää vain vastauksena väkivaltaan, ja silloinkin vasta viimeisenä keinona. Tuhoavaa ja vahingoittavaa voimankäyttöä on rajattava sekä laajuuden että intensiteetin suhteen. Yksilöiden välisissä konflikteissa hätävarjelua ei saa liioitella ja valtioiden olisi noudatettava sodan oikeussääntöjä.
Väkivaltaa rajoittava vastavuoroisuusperiaate ja voimankäyttöä hillitsevät ihanteet eivät läheskään aina toteudu käytännössä. Myös väkivaltaan turvautuvat näyttävät kuitenkin usein epäsuorasti ottavan ne lähtökohdaksi. Tämä näkyy siinä, että oma hyökkäys oikeutetaan tyypillisesti väittämällä toista osapuolta syypääksi konfliktiin.
Väkivaltaan päädytään yleensä tilanteessa, joka tuntuu vaativan nopeita ratkaisuja ja välitöntä toimintaa. Voimankäyttöön usein yhdistyvä aggressio heikentää harkintakykyä ja houkuttaa yksinkertaistamaan tilannetta viholliskuvilla. Väkivaltaan turvautuminen kaventaa keinovalikoimaa, kun kumpikin osapuoli kokee välttämättömäksi vastata väkivaltaan väkivallalla. Vastavuoroinen uhriutuminen eskaloi tilannetta edelleen, koska vääryyden kokemukset ovat omiaan herättämään halun kostaa omat kärsimykset saattamalla vastapuoli kärsimään.”
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, Helsingin yliopisto
