Sanattomaksi vetää.
Tämä on varmasti melko yleinen ensireaktio, kun katsoo Ylvan viime vuoden tilinpäätöstä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kokonaan omistaman Ylva-konsernin tilikauden tulos oli noin 74 miljoonaa euroa tappiollinen.
Se on käsittämätön summa, varsinkin jos vertaa koko konsernin liikevaihtoon (33,2 miljoonaa euroa) ja perusliiketoiminnalla eli Unicafe-ravintoloilla ja kiinteistöjen vuokraamisella tehtyyn voittoon (2,9 miljoonaa euroa).
Käytännössä tappio on syntynyt siitä, että Ylvan omistamia kiinteistöjä on jouduttu alaskirjaamaan taseeseen, eli niiden arvo on laskenut merkittävästi. Samalla velan määrä on jopa kasvanut: korollisen nettovelan määrä oli vuoden lopussa jo noin 267 miljoona euroa, kun se edellisenä vuonna oli noin 235 miljoonaa euroa.
Lyyra-korttelin loppuosa myytiin tänä keväänä, joten se ei näy vielä suoraan tilinpäätöksessä. Myynti helpotti tilannetta hieman, mutta Ylioppilaslehden tietojen mukaan Ylvalla on velkaa edelleen yli 200 miljoonaa euroa.
Ylva pystyy tällä hetkellä maksamaan hädin tuskin lainojen korot. Lyhennyksiä pankit eivät ole hetkeen saaneet, ja ne voisivatkin päättää eräännyttää lainat milloin tahansa.
Onneksi pankkien kärsivällisyys on riittänyt ja niiden kanssa on keväällä sovittu, että Ylva saa lyhennysvapaata syyskuun loppuun saakka. Siihen mennessä olisi saatava aikaan jonkinlainen maksu- eli pelastussuunnitelma.
Ylva on vaarassa ajautua konkurssiin, ellei se onnistu myymään suurta osaa nykyisestä omaisuudestaan.
Ylvan tilanne on erityisen hankala, sillä se ei ole osakeyhtiö, joka voisi pyytää osakkeenomistajilta lisää rahaa. Kun kassan pohjalla pyörii enää muutama lantti, käytännössä ainoa työkalu veloista selviytymiseen on omaisuuden myyminen.
Siitä päästäänkin tilinpäätöksen kenties huolestuttavimpaan virkkeeseen, joka kuvailee konsernin seuraavia askeleita:
”Suunnitelman toteutuminen edellyttää laajamittaisissa omaisuuden realisoinneissa ja rahoituksen uudelleenjärjestelyssä onnistumista sekä rahoittajien hyväksyntää. Mikäli toimissa ei onnistuta, on se omiaan vaarantamaan toiminnan jatkuvuuden.”
Käytännössä Ylva on siis niin ylivelkaantunut, että se on vaarassa ajautua konkurssiin, ellei se onnistu myymään suurta osaa nykyisestä omaisuudestaan.
Vielä ei tiedetä, mitä osaa omaisuudesta tämä käytännössä tarkoittaa, mutta kaikki vaihtoehdot ovat vähintäänkin epämieluisia. Hyyn edustajistoryhmät eivät ole halunneet ottaa aiemmin suoraan kantaa asiaan, mutta keskusteluja on YL:n tietojen mukaan käyty ainakin siitä, myytäisiinkö mieluummin Uusi vai Vanha ylioppilastalo.
Lopulta tällä linjauksella ei ole ihan hirveästi merkitystä. Tilanne näyttää niin katastrofaaliselta, että Ylvassa varmaan selvitellään hiki hatussa ostajaehdokkaita molemmille.
Entä mitä tämä kaikki tarkoittaa Hyyn ja opiskelijoiden kannalta? Ei ainakaan mitään hyvää.
Ylva ei luonnollisesti pysty maksamaan Hyylle lainkaan voittoa, joten ylioppilaskunnan toiminta pyörii toistaiseksi täysin jäsenmaksujen varassa. Ja nyt kun tuottavaa omaisuutta joudutaan myymään, ei tilanne helpotu lähivuosinakaan.
Jo tälle vuodelle jouduttiin tekemään historiallinen 50 prosentin jäsenmaksukorotus, kun pakollinen maksu nousi 57 eurosta 85 euroon. Samalla ylioppilaskunnan oma kassa eli niin sanottu käyttörahasto imettiin tyhjäksi.
Joka tapauksessa tiedossa on lose-lose-tilanne.
Jatkossa tilanne on vieläkin tukalampi, sillä Hyyn talous ei ole tällä hetkellä kestävällä pohjalla. Jäsenmaksukorotuksesta huolimatta menot ovat suuremmat kuin tulot. Tälle vuodelle Hyy sai vetoapua Ylvalta, kun yli miljoonan euron vuokrakulut muutettiin niin sanotuksi sisäiseksi lainaksi, mutta Ylvan tilanteen huomioiden ei ole takeita siitä, että tämä leikki jatkuisi ikuisesti.
Jos mahdollista sisäistä lainaa ei oteta huomioon, on Hyyn budjetissa ensi vuodelle reippaasti yli miljoonan euron aukko. Se tarkoittaisi jopa yli 40 euron jäsenmaksukorotusta tai poikkeuksellisen rajuja leikkauksia toimintaan. Tulilinjalla tulevat olemaan kaikki mahdolliset palvelut järjestötuista edunvalvontaan ja Ylioppilaslehteen. Mittakaavan vuoksi: Ylkkäri voitaisiin lakkauttaa neljä kertaa, eikä sekään vielä riittäisi täyttämään tuota järkälemäistä aukkoa.
Joka tapauksessa tiedossa on lose-lose-tilanne: opiskelijat joutuvat jatkossa maksamaan enemmän mutta saavat yhä vähemmän vastinetta rahalleen. Kirsikkana kakun päällä olisi tietysti se, jos perinteikkäitä ylioppilastaloja aletaan pian pakon edessä myydä.
Hyyn pääsihteeri voi toki julkisesti puhua ylioppilaskunnan ”jaloilleen putoamisesta” niin paljon kuin haluaa, mutta selvää on, että ylioppilaskunta on ison ja ikävän muutoksen edessä. Onko se sitä paitsi jaloilleen putoamista, jos osa jaloista repeytyy pudotuksen voimasta irti?
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n. Valitettavasti.
