Arvio: Ylioppilasteatterin Kissa-esitys on merkillinen ja typerä, kuten luvattiin

Ylioppilasteatterin Kissa-esityksessä ei ole päätä eikä häntää, mutta se onnistuu silti viihdyttämään.

T:Teksti:

|

K:K: Aliisa Kirjavainen

Kissa Ylioppilasteatterin Studiossa. Ensi-ilta 7.12.2024, esityksiä 1.2.2025 asti.

On aika kaikkien kissojen syntyä uudestaan.

Siinäpä oikeastaan koko Ylioppilasteatterin Kissa-näytöksen juoni tiivistettynä.

Anna Kankilan ja Ronja Louhivuoren ohjaama uusien jäsenten produktio kertoo kissoista. Se tavoittelee kissan syvintä olemusta yhdeksän elämän välisessä liminaalitilassa. Tarinassa ei ole suurta opetusta, ei isoja yhteiskunnallisia kannanottoja, vain kissamaista kaaosta.

Käsiohjelmassa esityksen kerrotaan olevan ”merkillinen ja typerä”, ja tämän lupauksen se onnistuu lunastamaan. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia nykyteatteriin tottumaton katsoja ihmettelee, että mihinkäs helvettiin sitä on tullut.

Kirjaimellisesti, sillä esitys kietoutuu kissojen lisäksi noitiin, demoneihin ja yöhön. Katostakin roikkuu koko ajan valtava käärmeen pää.

Päätä ja häntää ei varsinaisesti löydetä esityksen loppupuolellakaan, mutta jotenkin se onnistuu silti viemään mukanaan. Nuorilta näyttelijöiltä nähdään uskomatonta kehollista heittäytymistä kissamaisina mouruajina, sähisijöinä ja karvapallojen kakojina. Eino Korhosen suoritus kapinallisena, pianoa pimputtavana Hässäkkä-kissana ansaitsee erityismaininnan.

Myös puvustus ja maskeeraus on onnistunutta: kissan tunnistaa kyllä eleistä ilman karvaisia korvia ja irtohäntääkin.

Loppukohtaus lässähtää äänentoistoon, josta ei saa raskaan äänenmuuntimen alta täysin selvää. Katsomossa istuvan niska pääsee myös kipeytymään, jos ei ole vielä valmis jälleensyntymään.

Kissa käy läpi kaikki mahdolliset kissakliseet laserin valon seuraamisesta kissatappeluihin. Kissan omistajille esitys tarjoaa kaikista eniten tarttumapintaa, muut taas poistuvat salista hämmentyneinä – mutta kieltämättä viihdytettyinä.

Ohjaus Anna Kankila ja Ronja Louhivuori. Tekstit ja dramaturgia Rae Aiemaa, Anna Kankila, Ronja Louhivuori ja työryhmä. Lavastus Helka Indrén ja Mesi Kissaniitty. Pukusuunnittelu Mesi Kissaniitty, Roope Kovalainen ja työryhmä. Turripuku Konsta Thil. Maskeeraus Lalli. Ääni Miika Piekkala. Sävellys Patrik Alapirtti. Koreografia Robyn Vuorela. Videosuunnittelu ja promovideot Leon Boullenger. Valosuunnittelu ja promokuvat Aliisa Kirjavainen. Näyttämöllä Rae Aiemaa, Ona Eronen, Ruu Hartikainen, Liina Kaihilahti, Elmeri Kinnunen, Eino Korhonen, Kim Lamminen, Sofia Linnarinne, Matleena Monthan, Senja Nurmi, Sarah Puukka ja Veera Ruuskanen.