Lavan eteen on aseteltu yli tuhat tuolia. Suorat rivit, joiden keskelle on raivattu käytävä.
Tyhjässä Lahti Hallissa näyttää siltä kuin siellä pian hiljennyttäisiin vakavaan seminaariin.
On lauantai 18. marraskuuta. Kello lähestyy iltakahdeksaa, ja mustiin tonttulakkeihin sonnustautuneita vieraita valuu vähitellen sisään. Harva istuu alas penkeille, lähes kaikki pakkautuvat suoraan anniskelualueelle.
Lahti Hallissa on alkamassa Raskasta joulua -kiertueen toinen konsertti. Yhteensä konsertteja on 23 eri puolilla Suomea. Tänä vuonna juhlitaan tavallaan pyöreitä. Kiertueen teema on kymmenen vuotta sitten triplaplatinaa myynyt Raskasta joulua -albumi, jolta tänään kuullaan kappaleita.
Seuraavan kahden ja puolen tunnin aikana yleisölle esitetään raskaita tulkintoja klassisista joululauluista. Bändi koostuu kuuluisista muusikoista, esimerkiksi kitaristi Erkka Korhosesta ja Nightwishista tutusta basisti-laulaja Marko Hietalasta. Konsertti on ollut monen raskaan musiikin kuuntelijan jouluperinne jo usean vuoden ajan. Ensimmäinen Raskasta joulua -konsertti järjestettiin vuonna 2004.
Kaikkia suosittu kiertue ei miellytä. Metallipiireissä jotkut pitävät konseptia ilmentymänä false metallista, kaupalliseen tarkoitukseen tehdystä ”feikkimetallista”.
Tavallaan Raskasta joulua -kiertueen suosio on järjenvastainen. Konserttilippujen ei pitäisi myydä, koska tapahtuma on samaan aikaan liian outo valtaväestölle ja liian kaupallinen hevareille. Silti se täyttää salit vuodesta toiseen. Onko Raskasta joulua -konsertti paikka, johon raskasta joulua voi paeta?
Ennen konserttia
Klo 19:30
Konserttisali
Konserttisalin takarivillä istuvat 17-vuotiaat Puro, Salla ja Ville. He eivät tiedä, mitä odottaa. Koko ilta on ”ex tempore -idea”. Kolmikko opiskelee ammattikoulussa tarjoilijaksi, ja pari päivää sitten he törmäsivät konserttiin selaillessaan tunnilla Lippu.fi-sivustoa. Liput hankittiin, koska Raskasta joulua ei sanonut heille ennestään mitään.
On helppo ymmärtää, miksi. Nuoret eivät näytä tilaisuuden kohderyhmältä. Silmämääräisesti arvioiden suurin osa yleisöstä on keski-ikäisiä ja sen ylittäneitä.
Raskaista jouluista nuorilla sen sijaan kyllä on kokemusta.
”Hirveät paineet aina hommata jotain lahjoja”, Puro sanoo.
”Tänä vuonna ei yhtään lahjoja kenellekään.”
Myös Salla näkee joulunvietossa raskaita puolia. Sisaruksille on vaikeaa keksiä lahjoja, ja perhejouluissa on vaarana, että syntyy kränää.
Villestäkin juhlapyhän raskaat puolet liittyvät nimenomaan perheeseen.
”Kun vanhemmat ovat eronneet, niin pitää päättää kumman kanssa joulun viettää…”
Klo 19:45
Anniskelualueen takanurkka
Helena ja Linda juovat lonkeroa. He ovat entisiä työkavereita, nykyisiä ystäviä. Helena on ollut jo useita vuosia eläkkeellä.
Linda on käynyt Raskasta joulua -konserteissa kaksi tai kolme kertaa aiemmin. Tänä vuonna hän pyysi Helenan mukaan. Helenaa ei tarvinnut suostutella.
”Olin että JOO”, Helena sanoo. Hän on katsonut aiempia Raskasta joulua -konsertteja televisiosta.
”Siis se on hellyttävää, että karskit miehet laulavat joululauluja, mutta eivät niin kuin enkelikuoro. Kumminkin ne ovat siinä ihan sydämellään mukana”, Helena sanoo.
Helena on jouluihminen ”päästä varpaisiin”. Hän aloitti joulufiilistelyn tänä vuonna aikaisin. Kaikki kolmekymmentä joulukorttia on jo askarreltu.
”Mulla on ollut ainakin kuukauden jo ihan joulu. Joulu on aivan ihanaa aikaa.”
Myös Linda on jouluihminen.
”Se on perhejuhla”, hän sanoo.
Sitä Linda kaipaa, perhejoulua. Hänen aikuiset lapsensa ovat jo muuttaneet pois kotoa. Heillä on omat elämänsä, omat perheensä. Linda on sanonut lapsille, että ei ole pakko tulla äidin luokse jouluna. Silti on ikävä.
”Joulussa oli aina parasta se, että syötiin hyvin, saunottiin, pelattiin illat pelejä ja vietettiin yhdessä aikaa. Silloin kaikki rauhoittui, ja oltiin yhdessä.”
Viime joulun Linda vietti yksin mökillä.
”Se oli ihan fine”, hän sanoo.
”Mulla oli tontut mukana, kävin metsässä kävelemässä, otin kuvia niistä siellä. Laittelin niitä lapsille ja ne olivat että: äiti öööö…”
Väliaika
Klo 21.00
Tupakkapaikka
Konsertin ensimmäinen puolikas on ohi. Bändi on soittanut hitaampia biisejä, muun muassa Ensimmäisen joulun, Heinillä härkien ja Pienen rumpalipojan. Mustiin vaatteisiin pukeutunut riihimäkeläinen lastenhoitaja Annika, 40, polttaa tupakkaa hallin sisäänkäynnillä ja kertoo olevansa tyytyväinen konserttiin tähän saakka.
”Hevilaulajilla on niin laaja ääniala, kuulostaa upealta”, hän sanoo.
Vertailukohteita on. Miehen kanssa Raskasta joulua -konsertteja on kierretty lähemmäs kymmenen vuotta ja raskas musiikki on muutenkin lähellä sydäntä.
”Mä kuuntelen Apocalypticaa. Miehelle Metallica on ihan ykkönen.”
Annika viettää joulua perheen kanssa, eikä siksi koe sitä henkilökohtaisesti vaikeana aikana.
”Mutta toisille se voi olla, esimerkiksi yksinäisyyden vuoksi.”
Karskit miehet laulavat joululauluja, mutta eivät niin kuin enkelikuoro.
Samaan aikaan anniskelualueella
”Isäntä lähti vessaan, niin laitan tämän tähän”, tuntematon keski-iän ylittänyt nainen sanoo ja iskee tuoppinsa Villen, 40, baaripöytään.
Ville varaa paikkaa itselleen ja vaimolleen. Villelläkin on päässään musta tonttulakki. Se hankittiin joitain vuosia sitten Raskasta joulua -konsertista Jyväskylästä.
Ville on kirvesmies. Hän ei välitä joulusta. Liikaa häslinkiä. Hän sanoo, että joulu on tavallaan raskasta aikaa.
Vieressä seisova nainen keskeyttää Villen puheen.
”Mie lähen ihan kohta, kun isäntä tulee vessasta.”
Villeä ahdistaa joulun kaupallisuus. Ruokakaupoissakin laitetaan joululevyt soimaan ”ihan liian aikaisin”.
”Siitä on tehty niin iso haloo siitä koko vitun joulusta.”
Kello 21:05
Baaritiskin jono
Jouluksi kotiin -kappale saa Tildan, 22, liikuttumaan. Kyyneliin, aina.
Tilda ei ole varma, esitetäänkö kappale tänään toisella puoliajalla. Viimeksi, ensimmäisellä kerralla kun hän oli Raskasta joulua -konsertissa, se esitettiin. Silloinkin hän itki.
”Ne sanat hittaa”, Tilda sanoo.
Tilda hyräilee kappaletta malliksi: ”Pieni lapsen toive täyttyä vois, jos hän sais isän jouluksi kotiin.”
Tilda on baarijonossa pikkusiskonsa Amelian, 20, kanssa. Molemmilla on tummat kajaalit ja mustaksi värjätyt hiukset. Jouluksi kotiin on tärkeä kappale myös Amelialle. Kun se soi, siskokset ajattelevat omaa isäänsä.
He ovat kasvaneet Oulussa, mutta asuvat nyt Lahdessa. Joskus joulut tuntuvat raskailta.
”Että jos ei ole ollut muihin yhteyksissä, niin miten kuuluu olla jouluna”, Tilda kysyy.
Tänä vuonna siskokset viettävät joulua koko perheen kesken. He menevät jouluksi kotiin.
Klo 21.10
Anniskelualue
Viiksekäs ylikomisario Heikki, 59, rupattelee pienessä seurueessa anniskelualueella.
Onko joulu raskasta aikaa?
”Ei mulle ainakaan”, Heikki sanoo. ”Kotona se on vaimo, joka tekee varmaan suurimman osan.”
Pian hän päätyy siihen, että tarkemmin ajateltuna tänä vuonna joulu on vähän raskas. Ei tarvitse kuin katsoa uutisia ja lukea sodista. Tapahtumat panevat ajattelemaan.
”Voiko itse pitää kivaa, kun maailmalla on muuten niin vaikeaa?” hän kysyy.
Klo 22:40
Narikka
Hessu, 58, on matkalla ulos Lahti Hallista, vaikka toinen encorebiisi, Ilouutinen, on vielä kesken. Hänellä oli kiire saada takki narikasta ennen kuin tuhatpäinen yleisö ryntää pois salista. Hessu on pukeutunut maastokuvioisiin reisitaskuhousuihin, pitkät hiukset on sidottu poninhännälle.
Raskasta joulua on Hessun jouluperinne, mutta tänä vuonna hän kuulee konsertin ensi kertaa Lahdessa. Hessu asuu Miehikkälässä Kymenlaaksossa.
”Täällä on vähän erilainen näkökanta joululauluihin. Biisit eivät laahaa, on menoa ja meininkiä.”
Niin todella on. Ensimmäisenä konsertissa esiintyi laulaja Pekka Heino vuonna 2013 ilmestyneen triplaplatinalevyn kappaleella Rakkain lahjoistani. Esityksen aikana lavan etureunasta syöksähtäneet liekit lämmittivät kasvoja anniskelualueella asti.
Hessu ei pidä joulua raskaana aikana.
”Mulle kaikki on kevyttä aikaa.”
Hänen mielestään elämän pitäisi noin yleisesti ottaenkin olla aina kevyttä. Hyvä mieli, korkea fiilis. Siksi hän ei ota joulustakaan paineita.
”En stressaa mistään. Olen niin hyvä tyyppi, etten kiusaa itseäni sellaisella.”
Hessu ajaa työkseen taksia, myös jouluna. Muut haluavat päästä kätevästi joulunviettopaikasta toiseen. Kun Hessu pääsee töistä jouluna, hän menee kotiin. Siellä hän syö ja ottaa rennosti.
Konsertin jälkeen
Klo 22.50
Ulkokatos
Konsertin loppupuoliskolla bändi näyttää voittaneen yleisön puolelleen. Tenhoavaa Nissen polkkaa ja mahtipontista tulkintaa kappaleesta Niityllä lunta lauletaan seisten. Käsiä kohoaa näyttämään hevimerkkejä.
Lahtelainen 51-vuotias myyntialalla työskentelevä Jouni odottaa ulkopuolella vaimoa konserttihallista. Nyt olisi jo kiire bussiin. Odotellessa hän antaa nopeat tuomiot.
Konsertista: ”Oli ihan ok. Vähän kliininen.”
Joulusta: ”Yksi pyhä muiden joukossa.”
Klo 22:50
Samaan aikaan narikassa
Antin etuhiukset on vedetty muotoilutuotteiden avulla suoraan ylöspäin. Nooran hiukset on värjätty violetin ja vaaleanpunaisen eri sävyillä.
Pariskunta erottuu narikkajonon mustasta massasta.
Noora on haaveillut kymmenen vuotta siitä, että pääsisi Raskasta joulua -konserttiin.
”Mie rakastan joulua ja mie rakastan metallimusiikkia.”
Konsertin aikana Noora sai monta kertaa kylmiä väreitä. Hän liikuttui, silmät kostuivat, mutta kyyneleitä ei valunut poskille.
Antti ja Noora ovat pariskunta. He viettävät tämän joulun yhdessä, vaikka eivät vielä tiedä missä.
Ennen joulu on aiheuttanut Nooralle stressiä, mutta tänä vuonna hän on päättänyt olla huolehtimatta.
Klo 22.55
Tupakkapaikka
52-vuotias orimattilalainen Rane odottaa siskoaan tupakkapaikalla. Hänen mielestään raskaat asiat kuuluvat juhlapyhään.
”Kyllähän jouluna muistellaan myös edesmenneitä”, hän sanoo.
”Luopuminen tuo raskautta.”
Ranesta koko konsertin paras kohta oli, kun bändi soitti amerikkalaisen metallibändin Queensrÿchen hitaan kappaleen Silent Lucidyn.
”Se oli edesmenneelle Raskasta joulua -solistille Kimmo Blomille tehty.”
Osa Lahti Hallista poistuvista vieraista on kännissä. ”Isäntä”, jota rouva odotti väliajalla anniskelualueella, haluaisi antaa nyt haastattelun, mutta hänen puheestaan ei saa selvää.
Voi olla, että väliajan kaljatarjoilu auttoi keventämään tunnelmaa.
Muutamaa päivää ennen konserttia Radio Rockin juontaja Marce Rendic arveli Ylioppilaslehdelle, että Raskasta joulua on paikka, jossa karskikin saa porata.
Parkkipaikalla kukaan ei vaikuta itkuiselta. On kylmä, sataa lunta.
Ehkä kyyneleet ovat jo jäätyneet.
