Hyvää huomenta ja tervetuloa Ylioppilaslehden aamun ankkurituokioon. Oletan, että heräsit juuri, kun kaikki mediat Ylioppilaslehteä lukuunottamatta ovat jäävänneet sinut aamun uutislähetysten asiantuntijapaneeleista. Joko sinulla on uusia harrastuksia, joilla täyttää päiväsi vaaleihin saakka?
Kyllä niitä on. Prioriteetti on tietysti lapsi, joka menee päiväkotiin, ja tietysti on nämä presidentinvaalit. 2000 vapaaehtoista ympäri Suomea työllistää ihan mukavasti.
Oletko esimerkiksi harkinnut Geon kätkemistä?
Heh… Geon kanssa etsitään kyllä kätköjä. Suomenlinnan peruskivi on ollut pitkään hakusessa. Geo ei ole ollut kiinnostunut niinkään kiven löytämisestä kuin linnuista ja ötököistä.
Minulla olisi ehdottaa muutakin tekemistä. Olemme konseptoineet Ylioppilaslehdessä uuden palstan nimeltä Mika Aaltolan aamusivut, johon kerätään lentäviä lauseitanne. Me tarvitsemme paljon sisältöä halvalla, sinä mediatilaa. Näetkö tässä yhteistyön mahdollisuuden?
Kyllä joo, jos provikat jaetaan hyvin. Ja kiitos siitä mukista, jonka lanseerasitte silloin vuoden vaihteessa. Hörppäsin siitä joulun alla viskiä, joka soljui oikein hyvin kurkusta alas. Hyvä idea, joka rohkaisee minua eteenpäin.
Onpa hyvä, että et ole heittänyt mukia roskiin, vaikka viimeksi kun sinua tällä palstalla jututettiin, kerroit presidenttikisaan lähtemiseen olevan promillen mahdollisuus. Asteikolla 0,001–10, kuinka olennaisena pidät, että tasavallan presidentti osaa prosentti- ja todennäköisyyslaskujen perusteet?
Kyllä pitää todennäköisyydet ainakin yhteiskunnallisissa asioissa tuntea. Ne muuttuvat sitä mukaa kun asioita eletään eteenpäin. Prosentit ovat erilaisia kuin esimerkiksi tähtitieteessä, kun meidän todellisuutemme muuttuu ja sitä luodaan kaiken aikaa. Osaamiseni on heikentynyt huomattavasti sitten matikantuntien.
Ehkei se haittaa, kunhan pystyy arvioimaan montako prosenttia yhteensä tulee juotua, jos monta mukillista viskiä kiskoo kurkusta alas.
Näin se on. Pitää osata myös relata. Sitä suosittelen kaikille, oli se sitten liikuntaa tai tuopillinen olutta. Kannattaa laittaa aivot joskus tauolle.
Onko sinulla niin sanotut pehmeät arvot?
Ei, mutta elämäähän tässä eletään. Olen aina ollut sitä mieltä, että asioita pitää lähestyä inhimillisesti, ja keskeinen tasavaltalainen hyvehän on aina ollut kohtuus.
Hyvä, että arvonne tulivat viimein lukijoille selviksi, kun niitä on tässä ihmetelty. Mitä mieltä muuten olet suomalaisille tärkeästä hengittävästä juurevuudesta, joka on omiaan kiihdyttämään muutoksia muuttuvassa globalisaatiossa ja multilateraalisessa poliittisessa topologiassa?
Kuulostaa luennoitsijan tekstiltä. Mutta tottahan se on, että globalisaatio muuttaa muotoaan.
Jotenkin noin taisitte itse luonnehtia asiaintiloja ensimmäisessä presidenttitentissä.
Käytinkö oikeasti sanaa topologia?
Se on ainut sana, jonka olen tähän taiteilijan vapauksin itse lisännyt.
Hyvä, se olisi ollut hyvin hankala termi, jota kehitettiin Venäjän läntisimmässä kaupungissa Königsbergissä (nykyinen Kaliningrad). Mutta topologia-sanaa aiiika harvoin nykyään käytän. Luennoilla olen kyllä kiusannut ihmisiä käyttämällä topografiaa ja topologiaa.
Olen ymmärtänyt, että termi liittyy myös matematiikkaan ja on siksi meille molemmille vaikea, kun emme kumpikaan sitä matematiikkaa osaa.
Joo, siis hyvä esimerkki on lentokenttien kartastot siellä Finnairin lentomagasiinin viimeisellä sivulla, siis solmukohdat ja pussinperät. Se on topologinen kartta. Kun asiat vedetään suoriksi, ei maantiede enää vaikuta.
Onpa hyvä, että tuli tuokin nyt mansplainattua. Sinä kun olet kaikkien alojen asiantuntija…
Een ole kaikkien. Olen huomannut, että monella yhteiskunnan osa-alueella tietoni ovat vajavaisia, kuten niin monen muun kuolevaisen. Mutta ulkopolitiikasta taidan tietää ainakin jotain.
Näin hiljattain, että Flow-festivaalin porttien ulkopuolella kerättiin Pekka Haaviston kannattajakortteja. Millä festareilla olit itse kesällä kerjäämässä ääniä?
Jäi kesällä markkinat ja festarit välistä, kun aloitettiin vasta elokuussa. Puhetilaisuuksissa olen kerännyt, ja ihmiset ovat itse järjestäneet erilaisia keräyksiä. Lahdessa joku oli tehnyt pahvi-Mikan omin päin.
Täytyy tarttua tähän pahvi-Mikaan. Meillä on Ylioppilaslehden toimistolla pahvinen Alexander Stubb (kok), jolla tosin ei ole päätä. Jos teistä tulee presidentti, niin ehkäpä luovutatte oman päänne meille.
Se on vähintä, mitä eteenne voi tehdä.
Viime marraskuussa sanoit Helsingin Sanomille, että ”ei minusta tähän maahan presidenttiä tule”, kun lehti kysyi aikeistasi lähteä ehdolle. Miksi lähdit hukkaamaan aikaa ja rahaa kilpailuun, jonka lopputuloksen osasit ennustaa jo tuolloin?
Silloin ajattelin, ettei kannatus ole vakaata. Sen verran olen muiden maiden vaaleja analysoinut, että ymmärrän monien asioiden muodostuvan ihmisille ilmiöksi, ja sitten tulee seuraava ilmiö. Oma kannatukseni on vuoden verran kestänyt, se voi jotain kertoakin.
Voisitko lähettää tätä juttua varten vielä selfien sen lähettämämme presidenttimukin kanssa? Tässä kuvassa voi jättää paidan päälle ja kirveen pois. Nuoriso kun ei ehkä jaa vahvaa kansallistunnetta, johon pyrit somekuvillasi vetoamaan.
Luulen, että kaikki vähän jakavat sitä kuvastoa. Se on yhdistävää ja yhteistä. Pitää antaa tilaa, elää ajassa ja siirtyä aikakaudesta toiseen. Muki pitää tietysti käydä työpaikalta hakemassa.
Sinä ja minä kun molemmat tykkäämme puhua paljon eli minä olen huono haastattelija ja sinä huono haastateltava niin nyt meidän täytynee vain yhdessä päättää, että tämä haastattelu on ohi.
Mutta kaikkiin kysymyksiin tuli vastattua, sehän on historiallista. Teille laitetaan selfie tulemaan!
