Kööpenhaminan YK:n ilmastokokoukseen joulukuussa odotetaan jopa miljoonaa mielenosoittajaa. Suomalaisia lähtee viisi bussilastillista, mikä on poikkeuksellisen paljon. Lisäksi monet taittavat matkan omatoimisesti.
Kimppakyydeillä on kaksi järjestäjää, vasemmistonuorten Köp-15-kampanja ja ruohonjuuritason ilmastotoiminnan verkosto Hyökyaalto. Mukaan lähtee niin ympäristöväkeä kuin uusliberalismin vastustajia.
”Ihmiset ovat heränneet siihen, että nyt on pakko toimia. Poliitikot eivät ole selvästikään meitä pelastamassa”, sanoo Soile Koskinen Hyökyaallosta.
Bussimatkalla annetaan koulutusta muun muassa mielenosoittajien oikeuksista ja siitä, miten toimitaan uhkaavassa tilanteessa. Koskisen mukaan yksi välietappikin on jo tiedossa:
”Malmössä on paikka, josta saa loistavaa vegaanipizzaa.”
Mielenosoittajat toivovat kokoukselta sitovaa ilmastosopimusta, joka ottaisi kehitysmaat huomioon. Odotukset eivät ole korkealla.
”Aina saa toivoa, joulukin on tulossa”, arvioi Köp-15-kampanjakoordinaattori Minna Sumelius.
Koskinen ei kohdista YK-kokoukseen mitään toiveita.
”Sen sijaan toivon, että kokous toimii lähtöpisteenä kansalaisjärjestöjen toiminnalle. Että ne verkostoituvat ja ryhtyvät kasvattamaan vahvempaa ilmasto-oikeudenmukaisuuden liikettä.”
Ninni Lehtniemi
Veteraanit muistelevat – Ylkkäri kertoo
Vuosituhanteen vaihde oli suurmielenosoitusten kulta-aikaa. Uusliberalismin loppua vaadittiin huippukokousten yhteydessä. Yioppilaslehti kysyi miekkariveteraaneilta: 1. Mehevin muistosi? 2. Miten neuvoisit Köpikseen matkustavia?
Hanna Nikkanen
Fifin päätoimittaja
1. ”Göteborgin EU-huippukokouksen alla Ruotsissa pelättiin erikoiskoulutettuja suomalaismielenosoittajia. Kaupunkiin oli haalittu satoja suomalaissukuisia poliiseja – toisen polven siirtolaisia ja maalaispoliiseja pohjoisesta.
He piirittivät lukion, jonka kaupunki oli tarjonnut majoitustilaksi. Osa meistä jäi saartorenkaan sisälle, osa ulkopuolelle. Osa rakensi barrikadia koulun sisällä.
Tajusimme, ettei suomi toiminut salakielenä tilannekatsausten huutelussa. Aloimme kämppisteni kanssa käyttää sisäpiirivitsejä ja slangia viestimiseen. `Blosaaks ineen?`, huusin, kun piti selvittää, onko barrikadi jo valmis. Ei blosannut.
Ehkä poliisit teeskentelivät ymmärtämätöntä, jotta saisimme hupimme. `Misson nyklat?` `Mulla fikkassa!` Jälkikäteen huvitti. Kyllä ruotsalainen maalaispoliisikin saattoi ymmärtää.”
2. ”Tunne oikeutesi. Tiedä mistä saat apua. Liiku porukassa, jolla on yhteiset toimintaperiaatteet ja jonka jäseniin luotat. Auta varauksetta kun apua tarvitaan.”
Johanna Laitinen
kustannustoimittaja ja Ylioppilaslehden kolumnisti
1. ”Muutin Ruotsiin, josta minun piti löytää rikas linnanomistaja, mutta ajauduin anarkistipiireihin. Sieltä sain kipinän lähteä Göteborgiin.
Ensimmäisessä mielenosoituksessa olin onnellinen. Koin yhteisöllisyyttä, vihasimme yhdessä Bushia.
Seuraavana päivänä satuin keskelle mustan blokin anarkisteja hipahtava sininen turbaani päässäni. Meno oli hyvä, kunnes havahduin raapivaan ääneen. Kundi vieressä kaivoi veitsellä mukulakiveä kadusta.
Yhtäkkiä kaikilla oli kivet käsissä ja huivit kasvoilla. Blokki hajosi, ja kiviä lensi.
Lamaannuin täysin blokin ja hillittömän poliisikoiralauman väliin. Joku repi hiuksista. Se oli veljeni, joka vei minut suojaan kivisateelta.
Jostain tuli ratsupoliiseja, jotka hakkasivat ihmisiä piiskoilla. Tajusin, että nyt pitää juosta.
Olin hämmentynyt. En ollut koskaan aiemmin joutunut pelkäämään fyysisesti. ”
2. ”Kannattaa mennä. Vaikka tuntisi itsensä vähän ulkopuoliseksi, se voi olla kiinnostavaa ajankuvaa. Jos kiviä lentää, väistä!”
