Kello on yhdeksän lauantai-iltana. Lokakuun yössä eletään villiä nuoruutta, mutta Fabianinkadun oppimiskeskus Aleksandriassa viikonloppukirmauksesta ei ole tietoakaan. Tunnelma on pikemminkin Helsingin yliopiston markkinointikatalogista: opiskelijat tuijottavat intensiivisesti tietokoneruutujaan – eivätkä huomaa, kun heitä tuijotetaan.
Tämä on ihan eri paikka yöllä. Kello kolmelta jengi alkaa olla aika tinoissa.”
Aleksandriassa useita öitä päntännyt teologian opiskelija Hippo, 27, uskoo, että vastaan voi tulla vielä yllätyksiä.
Siihen viittaavat myös vahtimestareiden tilastot: syksyllä Aleksandriassa sattuu enemmän häiriöitä kuin keväällä.
Noin kuudellatuhannella yliopisto-opiskelijalla on kulkulupa, jonka avulla he pääsevät taloon ympärivuorokautisesti. Aivan kuin menisi kotiavaimilla omaan huusholliin. Myös tänään ilmapiiri on kuin omassa olohuoneessa. Opiskelijat tepsuttelevat käytävillä sukkasillaan, rapistelevat karkkipusseja, kuuntelevat musiikkia korvakuulokkeista, nauravat itsekseen, kaivavat nenää ja chattaavat Facebookissa.
Moi. Oon Aleksandriassa. Tervehdys katkaisee välillä hiljaisuuden harmonian, kun jonkun puhelin soi.
Oppimiskeskuksen kodinomaisuudesta on jopa tullut pieni ongelma. Opiskelijat sisustavat Aleksandriaa jatkuvasti mieleisekseen, joten sohvat ja pöydät siirtyvät öisin paikasta toiseen. Toiset menevät vieläkin pidemmälle. Vahtimestareiden mukaan vuosittain viidestä kymmeneen opiskelijaa tekee Aleksandriasta kodin yöpymällä siellä toistuvasti.
Tarkemmin ajateltuna Fabianinkatu 28 on ihanteellinen opiskelijaboksi: sijainti ydinkeskustassa, kahdenkymmenenviiden euron vuokra, leppoisat sohvat ja keittiö taukohuoneessa.
Ei kuka tahansa silti ryhdy Aleksandrian asukiksi. Syitä muuttoon ovat olleet taloudelliset vaikeudet, ero asuinkumppanista tai mielenterveydelliset ongelmat.
Yömajailijat kuljettavat omaisuuttaan yleensä rinkassa ja nukkuvat vessoissa. Käymälöistä löytyy pyykinkuivaustelineitä ja litimärkä lattia paljastaa, että talo toimii myös suihkutilana. Pimeät alivuokralaiset ehtivät yleensä majailla muutaman viikon, kunnes joku hermostuu koko yön lukittuna olevaan käymälään.
Myös käytännöllisen filosofian tenttiin pänttäävä Hippo on saattanut kohdata salaisen asukkaan:
”Olen nähnyt tytön, joka kulki täällä aamutohveleissa vaaleanpunainen kylpytakki päällä ja hammasharja kainalossa.”
Kello on yksitoista. Suurin osa paikalla olevista lukutoukista sanoo lauantai-illan Aleksandriassa olevan poikkeus: tenttiin luetaan viime tipassa, töitä on pakko saada, gradustressi vaivaa.
Osa ei paljasta tekemisiään lainkaan.
Joku vertailee Amerikan dollareita, ja toinen tehtailee hurmoshenkistä Powerpoint-esitystä. Jumala rakastaa sinua, et ole mitään velkaa, näytöllä lukee kissankokoisin kirjaimin. Wikipedia on ylivoimaisesti suosituin surffauskohde Facebookin jälkeen.
Jossain printteri puksuttaa paksua paperipinkkaa. Se on vapaaillan tunnusmerkki.
Kaikille viikonlopputyöskentely ei ole viime hetken paniikkiratkaisu. Keski-ikäisiä pänttääjiä on paljon, mutta erityisen silmiinpistävää on monikulttuurisuus: lähes puolet yökukkujista on ulkomaalaisia, varsinkin aasialaisia.
Kiinalainen vaihto-oppilas Ling Cao, 27, valmistautuu tenttiin kaksi viikkoa etukäteen, ja ystävä Tingting Shi, 26, hakee töitä.
”Ulkomaalaisten yliedustus johtuu siitä, että olemme suomalaisia opiskelijoita motivoituneempia”, uskoo Cao.
Puoli kahdeltatoista on aika pitää hengähdyshetki Aleksandrian taukohuoneessa. Täällä torkutaan railakkaiden jatkojen jälkeen, jos kampuksilla kiertäviin juoruihin on uskomista.
”Tiedän ainakin pari kauppatieteilijää, jotka ovat yöpyneet täällä, ja kai Aleksandriassa on joskus pirtubileitäkin järjestetty”, vakuuttaa Hippo.
Aina opiskelijat eivät jaksa hoiperrella taukohuoneen punaisiin laiskanlinnoihin, joten siivoojat ovat herätelleet sammuneita juhlijoita juoma-automaattien edestä.
Muutama vuosi sitten taukohuoneen pöydät hajotettiin tahallaan. Toisten eväitä popsivat ruokavarkaat ovat ikuinen päänvaiva. Tänään jääkaapista löytyy roiskeläppiä, inkivääritahnaa, murusiksi hajonnutta leipää ja puoliksi syöty pakastekeitto. Niitä ei tee mieli näpistellä.
Vahtimestareilla ei ole varmaa tietoa opiskelijoiden juomingeista Aleksandriassa, vaikka aamuisin tyhjiä kaljatölkkejä löytyykin.
Vahtimestareiden mukaan opiskelijat viihtyvät Aleksandriassa öisin, koska he kaipaavat yksityisyyttä. Se on ristiriitaista, sillä autiossa tilassa jokainen kengännaputus, kuiskaus ja huokaus ovat julkisia.
Täysin äänetöntä Aleksandriassa ei ole koskaan. Sen takaa kerrosten välillä kaikuva näppäimistöjen neuroottinen nakutus, joka ei lakkaa hetkeksikään.
Kello yhdeltä äkkinäinen huuto saa niskakarvat pystyyn.
”Aioksä olla täällä taas koko päivän”, mies kysyy kiukkuisesti yläkerroksissa.
”Älä viitsi!” vastaa nainen kimakalla äänellä. Puhujia ei näy, mutta toinen osapuoli on helppo arvata. Neljännessä kerroksessa istuu linnunluinen nainen, jolla on syvääkin syvemmät silmäpussit.
Aina ihmissuhdeseikkailuissa ei päästä näin vähällä. Seksin harrastaminen Aleksandriassa on arkipäivää.
Jotkut opiskelijat rehvastelevat puolijulkisilla erotiikkahetkillään avoimesti. Kerran tarkastuskierrokselle tullut vartija sai yllättää kaksi kyyhkyläistä, jotka kuhertelivat keskellä salia. Toisinaan kyse ei ole leiskuvasta lemmestä: välillä vahtimestarit joutuvat hiljentämään desibelirajat rikkovia parisuhderiitoja.
Opiskelijapiireissä Aleksandria tunnetaan erityisesti omituisista tyypeistä.
Vahtimestarit tosin puhuvat mieluummin ”värikkäästä opiskelijayhteisöstä”: Jotkut tunnetaan yksinpuhelustaan, toiset erikoisesta kävelytyylistä tai nauruhermoja kutkuttavista asusteista. Eräät pääsevät lounaskeskustelujen ykkösvitsiksi siksi, koska he tuntuvat olevan täällä aina. Paitsi tänään. Mikä harmi!
Nyt kello lyö kolme – ja teologi oli oikeassa. Jäljellä on kolme ihmistä, joiden sulkeutunut olemus korostuu halogeenilamppujen aavemaisessa loisteessa. Neljännessä kerroksessa yhä ahertavan naisen lisäksi paikalla on kuusikymppinen harmaaparta ja kolmikymppinen silmälasipäinen mies. Katseet ovat lasittuneita ja molemmat kantavat rähjääntyneitä muovikasseja. Nuorempi pelaa tietokonepeliä, jossa pimputetaan pianonkoskettimia.
Yhtäkkiä miehen housut tippuvat jalasta.
Ahdistus ylittää uteliaisuuden. Heille ei uskalla puhua sanaakaan.
Vuosittain opiskelijoilta takavarikoidaan muutama kulkulupa häiritsevän käyttäytymiseen vuoksi. Yleensä kyse on päihtyneinä pyörineistä yökyöpeleistä, jotka terrorisoivat örinällään ja jutustelullaan muita. Kerran kulkulupa evättiin viisikymppiseltä sedältä, joka hiippaili nuorten naisten perässä öisin.
Rikosilmoituksiakin on tehty: laukkuja ja lompakoita katoaa hyväuskoisilta mystisesti vessareissun aikana. Kerran Aleksandriassa vaelteli keski-ikäinen mies, joka läimäytti tuntematonta naista.
Vahtimestarit eivät usko tietävänsä koko totuutta yöllisistä tapahtumista. Kenties opiskelijat ovat solidaarisia toisiaan kohtaan, eikä tempauksista hiiskuta henkilökunnalle.
Puoli neljältä Helsingin baareissa välähtää pilkku.
Fabianinkatu 28:ssa ei taida olla tänään tiedossa jatkoja.
Lähteet: Aleksandrian vahtimestarit, Helsingin yliopiston kiinteistöpalveluosasto
Teksti Heidi Konkka
Kuva Teemu Granström
