On syksy 2019. Olen seurannut suosittua hongkongilaista kissatiliä aktiivisesti jo vuoden ajan. Yhtäkkiä tili lakkaa päivittämästä. Kissat katoavat.
Ja kuten aina tässä maailmassa, söpön ja ihanan alla poreilee jotain epämiellyttävää ja kauheaa. Harmiton kissakuva-ajanvietteeni roiskii pian silmieni eteen kyynelkaasua ja verta.
Mutta ensin on käytävä vuodessa 2018.
Liityn Instagramiin loppukesästä erään kivuliaan eron jälkeen. Alusta ei ole vielä merkittävästi politisoitunut. Estetiikka on pehmeää ja kaunista. Pakollisten ystävien lisäksi pyrin seuraamisvalinnoillani pois arjesta ja ikävyyksistä.
Jostain syystä algoritmi ehdottaa minulle seurattaviksi kaukaisia kissoja Iso-Britannian aiemmin kolonisoimalta, sittemmin Kiinalle luovuttamalta saarelta. Ajattelen, että se palvelee hyvin allergiaani. Digitaaliset kissat ovat turvallisia, sillä minulla tuskin on Hongkongiin mitään asiaa. Pärskimisalttiin nenäni ja pörheän kissaturkin välissä aaltoilee parikin valtamerta.
Päätän olla seuraamatta muita kissatilejä, sillä kissojen pitäminen julkkiksina on kyseenalaista. Mutta yhden heikkouden voin itselleni sallia, järkeilen. Sitä paitsi söpöyden katselu kohentaa ikuista melankoliaani.
Ajan myötä opin tuntemaan Hongkongin kissojen tavan liikkua, niiden ilmeet, lelumieltymykset ja naukumistavat. Toinen kissoista on ruskearaidallinen ja kiltti, toinen okrankeltainen ja temperamenttinen. Okrankeltaisen halveksivat ilmeet ovat suosikkejani.
Aluksi luulen, että hongkongilaisten kissojen töppöjalkaisuus ja mutkaselkäisyys ovat niiden yksilöllisiä piirteitä. Naiivi pöhkö, moitin itseäni, kun tajuan, että kissat kuuluivat kääpiökokoiseksi jalostettuunmunchkin-rotuun. Munchkinien kasvattamista kritisoidaan, sillä lyhyet jalat saattavat aiheuttaa muun muassa selkärankaongelmia.
Olisi eettistä lakata seuraamasta tiliä, mutta olen koukussa.
Niin koukussa, että kun päivityksiä ei näy virrassani tavalliseen tapaan, alan miettiä, mitä kissoille on tapahtunut.
Huolestun kyllä kissoista jo virtuaalisen yhteytemme alussa, syyskuussa 2018, kun Hongkongiin iskee taifuuni. Typhoon so scare, sanotaan päivityksessä, jossa keltainen kissa katselee tuimana metallisen ikkunaristikon taakse: pelkkää huurretta ja vettä.
Ja sen jälkeen viikon tauko. En ole myrskyharrastaja tai mieti sääilmiöitä. Yleensä.
Viimeistään myrskyn aikana tajuan tunnesiteen syntyneen. Näin se toimii, ajattelen: minulle aukeaa pieni ikkuna jonnekin, henkilökohtaisuuden illuusio, ja yhtäkkiä välitän paljon enemmän Hongkongin asioista kuin vaikkapa Latviasta, josta en tunne ketään.
Seuraan uutisten säätietoja. Taifuunin mentyä ohi kissat jatkavat julkisuuttaan tavalliseen tapaan ja lakkaan taas huolehtimasta maailmasta.
Lokakuussa 2019 menen katsomaan tilin pääsivua. Viimeisin päivitys lokakuun alusta on kuva makoilevasta ruskeasta kissasta. Kuvatekstissä pyydetään Jumalaa siunaamaan Hongkongia, hymiökyyneleet virtaavat jokina.
Mitä Hongkongissa tapahtuu? Seuraan uutisia huonosti, joten googlaan. Massiivisia mielenosoituksia. Väkivaltaisia mielenosoituksia. Kaksi päivää hiljaisuutta. Kolme päivää hiljaisuutta. Ehkä tilin vaimenemiselle on jokin arkipäiväinen selitys. Neljä päivää hiljaisuutta. Hiljaisuus kiihtyy. Voiko hiljaisuus kiihtyä? Viisi päivää.
Taifuunin lisäksi kissatilillä tapahtuu dramaattinen käänne vuoden 2020 alussa. Silloin kahdelle kissalle hankitaan seuraksi vielä kolmas. Järkytyn muutoksesta. Tilin kuvissa näkyvä asunto ei vaikuta isolta. Entä jos kissat eivät tule toimeen? Mitä jos uudesta kissasta kasvaa aggressiivinen ja ilkeä?
Uusi kissa ei ole munchkin, vaan pöyheä ja lyttynenäinen. Se tulee todennäköisesti kärsimään hengitysongelmista myöhemmin. Ruskea kissa hoivaa pörhöpentua; keltainen kurmottaa.
Kuusi päivää hiljaisuutta. Alan seurata Hongkongin uutisia tarkasti. Kiinan lupaama ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -systeemi on pettämässä, sanovat ulkomaiset asiantuntijat. Alkuvuodesta tekeillä ollut uusi laki olisi sallinut hongkongilaisten rikollisten luovuttamisen Manner-Kiinaan. Osa paikallisista pelkää menettävänsä lain myötä itsehallintonsa ja ihmisoikeutensa.
Luovutuslakia vastustaneet, nyt jo useita kuukausia jatkuneet suuret mielenosoitukset ovat pitkään olleet rauhallisia, mutta nyt ensimmäiset laukaukset on ammuttu. Kaduilla on kyynelkaasua ja verta. Lokakuun väkivaltaisuudet alkoivat samana päivänä kun kissatili lakkasi päivittämästä.
Poliittisesti aktiivisten ystävieni vuoksi tiedän kyllä Kiinan hallinnon ihmisoikeusrikkomuksista: Keskitysleireistä, sisäelinkaupasta, toisinajattelijoiden vainoamisesta, sensuurista. Varmasti tästä tietävät myös maani poliitikot ja liikemiehet, mutta he katselevat vain kissa- ja pankkitilejään.
Hyvien diplomaattisten suhteiden vuoksi Suomeen on jopa tuotu Kiinasta kaksi pandaa, joita voi käydä katsomassa eläintarhassa. Epäeettistä, en todellakaan mene katsomaan pandoja, ajattelen, ja jatkan pikkuasunnossa asuvien töppöjalkakissojen ja pienen lyttynenän seuraamista. Ne vaikuttavat tottuneen toisiinsa.
Mietin, kuka kissatilin takana on. Onko ylläpitäjiä yksi vai kaksi? Jostain syystä ajattelen, että kaksi. Mitä he tekevät? Ovatko he osoittamassa mieltään? Vai kannattavatko he täysin sydämin Manner-Kiinan kommunistista puoluetta? Vai haluavatko he vain piileskellä? En voi tietää.
Sitten se vihdoin tulee: yksi päivitys.
Ruskea, yleensä rauhallinen kissa, makaa kenkälaatikossa ja naukuu vihaisena suu auki, torahampaat paljaana, toisessa kuvassa se puree laatikkoa.
Helpotus. Rytmi ei kuitenkaan palaudu ennalleen. Aiempaan nähden se on lähes kuollut. Sen sijaan protestit jatkuvat.
Mielenosoittajat valtaavat Hongkongissa katuja ja rakentavat barrikadeja. Poliisi ampuu väkijoukkoon kyynelkaasua ja pippurisumutetta. Osa mielenosoittajista heittelee poliisia tiilillä. Eräänä päivänä, erillisissä paikoissa, kuvataan videot, joista ensimmäisessä poliisi ampuu mielenosoittajaa rintaan, toisessa mielenosoittajat sytyttävät kiinalaismielisen miehen palamaan. Molemmat jäävät henkiin.
Amnestyn tarkkailijat raportoivat, että poliisit hakkaavat käsirautoihin laitettuja mielenosoittajia kadulla, pahoinpitelevät ja kiduttavat suljettujen ovien takana. Protesteihin osallistuneet naiset kertovat seksuaalisesta väkivallasta, eräs nainen sanoo poliisien joukkoraiskanneen hänet asemalla. Videolla näkyy, kuinka poliisi ajaa moottoripyörällä mielenosoittajien joukkoon.
Aikaa kuluu. Kissatili on taas hiljentynyt. Pelkään pahinta ja kuvittelen omistajille tai heidän läheisilleen tapahtuneen jotain niin traumaattista, etteivät he enää jaksa kuvata kissojaan. Mietin hetken jopa yksityisviestin laittamista, mutta se tuntuu liian oudolta. Ei heillä ole tilivelvollisuutta ventovieraalle seuraajalle. Toivon vain, että kissat asuvat tarpeeksi korkealla, kaukana metelistä ja vaaroista, ja että joku muistaa ruokkia ne.
Seuraavan kolmen kuukauden aikana kissatilille ilmestyy vain neljä kuvaa. Ajan myötä totun Hongkongin kissojen poissaoloon enkä enää ajattele niitä kovin usein.
Algoritmi ehdottaa minulle toista kissatiliä hiljentyneen tilalle. Koska ensimmäisen seuraaminen muuttui huvista huoleksi, en varmasti seuraisi enää toista. Enhän?
Algoritmin tarjoama kissa on hongkongilainen lajitoverinsa tapaan okrankeltainen munchkin, mutta se asuu Japanissa.
Tiedän, että pitäisi seurata mieluummin jotain tavallista, pelastettua maatiaiskissaa. Töppöjalkaisten munchkinien seuraaminen lisää niiden kysyntää. Se on väärin. Väärin…
Alan silti seurata japanilaista töpökkikissaa. Kiinnyn siihen samalla tavoin kuin hongkongilaiseenkin, vaikka sen luonne on aivan erilainen. Siinä missä hongkongilainen okramunchkin oli itsetietoinen ja söpöydessäänkin ylväs, tämä kissa on liikuttavan yleiskauhistunut.
Alkaa vuosi 2020. Itken Australian paloissa kituvia koalakarhuja. Uusi munchkinkohteeni saa seuraa. Harmaa pentu on rodultaan scottish fold. Vielä sairaampi! Liikkuminen aiheuttaa scottish foldeille kipua, luen. Pennun korvat eivät kuitenkaan lurpahda. Sillä ei ole kipua aiheuttavaa geeniä, vaan se on terve! Olen iloinen kissan puolesta ja toivon, etteivät omistajat pety sen korviin. Utelias pentu tuo itseluottamusta toisellekin kissalle.
Japanilainen kissatili nousee pian seuraajamäärissään hongkongilaisen ohi. Videoita ja kuvia pulpahtelee monta kertaa päivässä. Klippien rytmi muuttuu alun kömpelöstä ammattimaisen dramaturgiseksi. Kissat saavat sponsorisopimuksia. Ne mainostavat leluja, puhdistustuotteita ja herkkuja. Olen myös melko varma, että olohuoneen lasipöytä on hankittu (tai saatu) söpösti litistyneiden tassujen alakulmasta kuvaamista varten.
Vuodenaikojen vaihtumisen kissatilillä näkee typeristä hatuista: halloweenina kurpitsahattu, jonka vilkas harmaa kissa viskaa videossa kiukkuisena päästään, jouluna Petteri Punakuonon poronsarvet.
Paheksun hattuja, mutten silti lakkaa seuraamasta.
Kesä 2020. BLM. Instagram politisoituu. Alan seurata informatiivisia tilejä ja ahdistun. Tarvitsen kissatilejä enemmän kuin aiemmin. Vain yksi kissatili -systeemini pettää.
Eettisyyttä tyydyttämään valitsen kotikaupunkini pelastusjärjestön ja kalifornialaisen sijaiskodin, joka on erikoistunut hoitamaan villeinä löydettyjä pentuja luottavaisiksi lemmikeiksi. Kissojen adoptointi tuo vaihtelua, muttei samanlaista pitkäaikaisen kiintymyksen mahdollisuutta, kun yksilöihin ei ehdi tottua.
Alan seurata myös julkkista: seikkailevaa pantteriläikkäistä bengalikissaa, jolla on miljoonayleisö ja hulppeat tuotantoarvot.
Kissan turkooseiksi editoidut silmät sointuvat vuorikielekkeiltä näkyviin järviin ja kesätaivaisiin. Sisätiloissa kissa poseeraa kanadalaisten ylläpitäjiensä kauppaamien puolijalokivien edessä, kaukainen ametistikissa. Arkisemmat munchkin-tilit ovat lähempänä sydäntäni. Pieni japanilainen asunto ja ikkunantakaisia hyönteisiä vahtivat kissat. Ja se toinen, hiljentynyt Hongkongissa.
Eräänä päivänä japanilainen munchkin näyttää lähikuvassaan jotenkin oudolta. Kunnes ymmärrän, että kuvassa on hongkongilainen kissa. Tili on taas päivittänyt!
30. kesäkuuta 2020 Kiinan asettama uusi turvallisuuslaki astuu voimaan Hongkongissa. Kansainväliset mediat raportoivat, että löyhä muotoilu mahdollistaa toisinajattelijoiden pidätykset, eikä vangittuna pitämisessä ole ajallista takarajaa. Loppuvuoden aikana poliisi pidättää uuden lain nojalla useita ihmisiä.
Joulukuussa Hongkongin tunnetuimmat demokratia-aktivistit Joshua Wong, Agnes Chow ja Ivan Lam tuomitaan vankeuteen mielenosoituksien järjestämisen ja niihin yllyttämisen ja osallistumisen vuoksi. Suomalaiset mediatkin paheksuvat tilannetta. Tammikuussa 2021 yli 50 oppositiopoliitikkoa ja demokratia-aktivistia pidätetään.
Pian lain voimaantulon jälkeen hongkongilaisesta kissasta, siitä tuimasta okranvärisestä, julkaistaan kuva, jossa se makaa selällään takajalat pitkinä sojottaen, tuttu kiukkuilme kissankasvoillaan. Onkohan tässä jokin vertauskuvallinen viesti, pohdin. Kopioin kuvatekstin kirjoitusmerkit käännösohjelmaan.
”Unlovable cat”, se sanoo.
