S26. Syyskuun 26. päivä, 2000. Tuoksi päiväksi Prahaan saapui tuhansia mielenosoittajia vastustamaan globalisaatiota, jota symboloivat kaupungissa kokousta pitäneet Maailman pankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto imf.
Mistä mielenosoituksissa sitten oli kysymys? Maailman pankin ja valuuttarahaston kaltaisten rahoituslaitosten ei luulisi kiinnostavan pari-kolmekymppistä villapaitasukupolvea. Ne ovat kuitenkin Maailman kauppajärjestön wto: n ohella tärkeimmät uusliberalistista talouspolitiikkaa ajavat instrumentit. Järjestöjen puolustajien mielestä vapaakaupan aikaansaama talouskasvu hyödyttää kaikkia maita. Vastustajista uusliberalismi ja talouden globalisaatio keskittävät valtaa yhä harvemmille ja johtavat kehitysmaiden kurjistumiseen.
S26:tta olivat odottaneet jännityksellä niin aktivistit, viranomaiset kuin tiedotusvälineet. Eivätkä syyttä, sillä mielenosoitukset muuttuivat lopulta, kiitos pienen mutta voimakastahtoisen rähinöitsijöiden ydinryhmän, niin väkivaltaisiksi, että pahimmatkin ennakko-odotukset ylittyivät.
Ei sillä, etteikö mellakointiin olisi ollut varauduttu. Edellisten Maailman pankin ja maailman kauppajärjestön wto:n kokouksien poikimat mielenosoitukset olivat saaneet Tsekin tasavallan viranomaiset varpailleen.
Kouluja ja pienempiä kauppoja oli suljettu. Viranomaiset olivat kehottaneet pieniä lapsia ja vanhuksia poistumaan kaupungista kriittisen kokous- ja mielenosoitusviikon ajaksi, ja sairaaloihin oli varattu tilaa loukkaantuneille.
Sekä mellakoitsijat että kokousvieraat oli huomioitu. Mellakoitsijoita varten kaupunkiin oli koottu 11 000 poliisia. Arvovaltaisia kokousvieraita oli puolestaan kehotettu jättämään puolisot kotiin: mellakkariskin takia tavanomaisia banketteja ja cocktailkutsuja ei Prahassa järjestettäisi.
Väellä ja voimalla saapuivat kaupunkiin myös mielenosoittajat. Globalisaation vastainen, internetin löyhästi yhdistämä ruohonjuuritason kansalaisliikehdintä oli kerännyt saman asian taakse hyvin erilaisia ihmisiä: ammattiyhdistysväkeä, perinteisiä vasemmistolaisia, ympäristönsuojelijoita sekä tavanomaiseen vaikuttamiseen kyllästyneitä anarkisteja ja äärivasemmistolaisia.
Kirjava oli myös Suomesta neljällä tilausbussilla lähtenyt vajaan 200 hengen mielenosoittajaseurue. Ay-väkeä lukuun ottamatta opiskelijapainotteiseen joukkoon mahtui kaikkia edellä mainittuja Prahaan lähtijöitä. Mukana oli myös muutama halvasta matkasta ja Prahan ravintolaelämästä kiinnostunut vallankumousturisti.
Kansainväliseksi toimintapäiväksi julistetun syyskuun 26:nnen aattona kaupungissa oli vielä rauhallinen mutta jännittynyt tunnelma. Kaupungissa oli osoitettu mieltä jo edellisellä viikolla kehitysmaiden nälkäkuolemia vastaan sekä pidetty uusliberalismikriittisten taloustieteilijöiden vastahuippukokous. Ensimmäiset yhteenotot menivät kuitenkin paikallisten skinheadien piikkiin. Hobbesilaisittain he olivat ilmoittaneet olevansa sotajalalla niin valuuttarahaston kuin ulkopuolisten mielenosoittajien kanssa.
Prahalaisten suhtautuminen aktivisteihin vaihteli uteliaisuudesta avoimeen vihamielisyyteen. Valtakulttuuri oli valinnut puolensa jo ennakkoon. Tsekin tiedotusvälineissä oli kuukausien ajan leimattu aktivistit väkivaltaisiksi huligaaneiksi tai neuvostojärjestelmän palauttajiksi.
Maanantaina 23. päivä syyskuuta ilmestyneessä Metro-lehdessä julkaistussa sivun ilmoituksessa Prahan poliisi vakuutti iskukykyään ja kertasi imf:n hyviä puolia.
Aktivistit valmistautuivat puolestaan toimintakeskus Convergence Centerissä maalaamalla banderolleja ja laittamalla ruokaa. Mielenosoitusten organisoijat pitivät kovaa kuria: vanhan tehdashallin portin pielessä oli kyltti, jossa ilmoitettiin alkoholin ja toimittajien olevan ei-toivottuja.
Suomalaisittain toimintapäivä käynnistyi aamuserenadilla valtionvarainministeri Sauli Niinistön (kok) hotellin ulkopuolella.
”Sauli kulta herää jo, velat anna anteeksi”, vetosivat mielenosoittajat Niinistöön, jotta hän tekisi parhaansa edistääkseen köyhimpien kehitysmaiden velkojen anteeksiantoa.
Olli Hernberg, 28-vuotias turkulainen SKP:n kunnallisvaaliehdokas, virnisteli Niinistö herättämisen jälkeen tyytyväisenä. ”Minulla oli oma ´Sauli on kokovartalokyrpä´ -banderolli. Respassa Sauli näytti nyreältä, mutta nosti kuitenkin peukalon pystyyn.”
Yhtä menestyksellisesti Hernbergin Prahan-visiitti ei sitten jatkunutkaan, sillä myöhemmin päivällä hän kertoi saaneensa ”natsiskineiltä turpaan metrossa”.
Mielenosoittajat kokoontuivat yhdeksitoista Namesti Mirulle, tsekiksi rauhanaukiolle, lähelle kongressikeskusta, jossa pankki- ja finanssi-ihmiset pitivät kokoustaan. Teknomusiikin ja imf:n vastaisten puheiden tahdittama parituntinen mielenosoitus sujui vielä rauhallisesti.
Sitten aktivistit lähtivät kohti kongressikeskusta jakautuneina neljään värien mukaan nimettyyn löyhään blokkiin. Ilmeisen puolileikillään lausuttu päämäärä tässä vaiheessa oli laittaa kongressikeskus saarroksiin, kunnes molemmat kapitalistisen maailmantalouden instituutiot suostuisivat lakkauttamaan itsensä.
Vasemmistoryhmistä koostunut pinkki kulkue pysähtyi poliisin tukkimalle sillalle. Myöhemmin samalla sillalla yleensä väkivallattomuuden nimeen vannovista Ya Basta! -vallankumouksellisista koostunut keltainen blokki ajautui yhteenottoon poliisin kanssa. Suurimmat otsikot aiheuttivat kuitenkin siniseen anarkistiblokkiin kuuluneet militantit ryhmät, jotka pääsivät lähelle kongressikeskusta kivittämällä poliiseja ja heittelemällä polttopulloja.
Barrikadit ja palavat autot saivat tähän mennessä rauhallisesti käyttäytyneen poliisin koventamaan jyrkästi otteitaan. Rauhanomaisesti mieltään osoittanut enemmistökin sai osansa kyynelkaasusta, pampuniskuista ja vesitykeistä.
Katukarnevaalin henkeä Prahaan tuonut, vaaleanpunaiseen ja hopeaan pukeutunut sambaryhmä joutui erityisen pahan kyynelkaasutuksen kohteeksi.
”Luulen, että poliiseilta karkasi homma käsistä. He eivät osanneet erottaa tavallisia mielenosoittajia ja hulinoitsijoita toisistaan. Väkivaltaisuuksiin osallistui kuitenkin vain muutama sata aktivistia”, arvelee lääketieteen kandidaatti ja 24-vuotias kansalaisaktivisti Ville Holmberg.
Holmberg johti suomalaisten omaa ensiapuryhmää. Hän liikkui aluksi keltaisen ja sitten sinisen blokin kannoilla ja joutui haavoja sitoessaan turvautumaan muutaman kerran kaasunaamariin.
Illalla kaaos jatkui kaupungin keskustassa Vaclavin aukiolla. Kommandopipoiset ja mustahuppuiset aktivistit hajottivat McDonalds´in ja muiden ylikansallisten ravintolaketjujen sekä suurten pankkien ikkunoita. Naisanarkistien sotilaallisesti johtamat kommandoryhmät olivat hurja näky.
fbi:n kouluttama mellakkapoliisi vastasi pamputtamalla ja pidättämällä mielivaltaisesti keskustassa liikkuneita ihmisiä, joukossa useita turisteja ja tavallisia prahalaisnuoria. Convergence Center suljettiin ja kaikki paikalta tavatut pidätettiin.
Paikkoja hajottaneet militantit ryhmät häipyivät ilmeisen suunnitelmallisesti Prahan katukuvasta tiistai-illan ja -yön aikana. Poliisi ei kuitenkaan enää pehmentänyt koviksi muuttuneita otteittaan, vaikka mielenosoitukset muuttuivat rauhanomaisiksi anti-imf-piknikeiksi ja tuenilmauksiksi pidätetyille.
Mielivaltaisia joukkopidätyksiä tapahtui pitkin keskiviikkoa ja vähäisemmässä määrin torstaina. Helsinkiläinen ekokaupanmyyjä Johanna, 23, pidätettiin kymmenen suomalaisen ryhmän mukana. ”Olimme matkalla Vanhankaupungintorille muita suomalaisia tapaamaan. Kun poliisit tulivat kysymään passeja, naureskelimme, että tämä on 11. kerta tänään. Sitten meidät laitettiin käsirautoihin ja vietiin asemalle.” Seurue joutui kärsimään lähinnä henkisestä väkivallasta: poliisit estivät nukkumisen kalisuttamalla pidätyssellien kaltereita. Tytöt joutuivat myös riisuuntumaan alasti ja tekemään voimisteluharjoituksia naispoliisin edessä.
”Pakolaiskeskuksessa, johon meidät yöllä siirrettiin, oli pahasti hakattu tumma poika. Hän kertoi huutaneensa muutamalle Maailman pankin kokousvieraalle ´shame, shame´. Sen jälkeen mellakkapoliisi oli taklannut hänet maahan ja potkinut”, Johanna kertoo.
eu-kansalaisuus näyttää kuitenkin suojelleen monia mielenosoittajia. Sairaala-apulainen ja eläinsuojelija Jukka Syllgren, 34, asui epäonnekseen hostelissa Bartolomejskan pääpoliisiasemaa vastapäätä.
Kun palestiinalaishuiviin pukeutunut Syllgren poistui hostelista torstaina, mellakkapoliisit ottivat hänet kiinni. Passin Baltian ja Itä-Euroopan leimojen perusteella Syllgren tulkittiin venäläiseksi ja hänet raahattiin poliisiasemalle.
Ohjelmassa oli läpsimistä ja potkimista, kunnes rauhallisempi toimistopoliisi huomasi passissa lukevan Finland. Hakkaaminen loppui siihen.
Arvioiden mukaan mielenosoittajia oli kaiken kaikkiaan reilut kymmenentuhatta. Joukosta osallistui väkivaltaisuuksiin ehkä pari prosenttia. Mielenosoitusten ja niiden jälkeisten päivien aikana pidätettiin noin 900 ihmistä. Sairaalaan toimitettiin noin 90 loukkaantunutta. Joukossa oli myös poliiseja ja kokousdelegaatteja.
Ville Holmberg epäilee, että loukkaantuneiden lukumäärä saattoi olla todellista suurempi, sillä mielenosoittajien kynnys hakeutua sairaalahoitoon oli usein hyvin korkea.
Vaikka mielenosoituksen organisoinut inpeg (Initiative Against Economic Globalization Prague 2000) sanoutui irti väkivallasta ja sen harjoittajista, sillä ei ollut mitään keinoja estää sitä. Suurin osa suomalaisista vaikutti tyrmistyneiltä ja pettyneiltä tiistain tapahtumien jälkeen.
”On sääli, jos väkivalta vie pohjan asiallisilta poliittisilta argumenteilta”, suri mielenosoittajien mukana Prahaan matkustanut kansanedustaja Anni Sinnemäki (vihr).
Jos uusliberalismin vastaisella kansalaisliikkeellä on syytä itsekritiikkiin, niin on myös imf:llä. Jubilee 2000 -kampanjaesitteen mukaan sen politiikka johtaa kehitysmaissa 19 miljoonan lapsen kuolemaan vuosittain. Itä-Aasian talouskriisin hoito on herättänyt kritiikkiä myös oikeistolaisissa taloustieteilijöissä.
Venäjällä sen lainoituskäytäntö ja uusliberalistiset opit ovat olleet synnyttämässä uusrikkaiden eliittiä. Sama koskee osin Itä-Eurooppaa. Sosialistiliiton puheenjohtaja Juhani Lohikoski viittaa Tshekin aktivistien runsaaseen osanottoon mielenosoituksissa.
Kääntyivätpä mielenosoitukset itseään vastaan tai eivät, aktivistit saavuttivat ainakin yhden tavoitteistaan: Maailman pankki lopetti kokouksensa etuajassa. Virallinen selitys oli, että asiat oli saatu käsiteltyä ennakoitua nopeammin, mutta kongressikeskuksen sisältä kantautuneiden tietojen mukaan kokous muuttui hermostuneeksi odotteluksi ja lopulta lintsaamiseksi.
Jani Saxel
Kuva: Tuomas Harjumaaskola
