Tummanlila lautalattia ja scifiä pursuava kirjahylly. Muutama vuosi sitten mietin Frankfurtin kesäasuntonani toimivassa huoneessa, millaista samassa sängyssä nukkuneen teinipojan arki oli ollut. Hän ja koko muu perhe olivat muuttaneet asunnosta pois ajat sitten. Isä alakertaan, äiti toiseen kaupunginosaan, lapset opiskelupaikkakunnilleen.
Alakerrassa asuneesta perheestäkin vain isä asui enää Holzhausenstrassella. Pölyisessä kivitalossa kesää vietti lisäkseni kaksi vanhaa miestä. Meillä kaikilla oli oma kerroksemme, mutta yhteinen keittiö. Iltaisin toinen herroista usein soitti ja pyysi syömään alakertaan heidän kanssaan. Rahaa säästyi. Omistajan ei tarvinnut huolehtia tyhjään asuntoon pesivistä hyönteisistä, kun joku siivosi säännöllisesti.
Helsingissä on arvioitu olevan parikymmentätuhatta asuntoa tyhjillään. Opiskelijaasuntopula hilaa samaan aikaan markkinoilla olevien kämppien vuokria yhä korkeammiksi. Tilanne helpottaisi heti, jos muutama perikunta saisi perintöriitansa sovittua ja asunnon joko myyntiin tai vuokralle. Espanjan muuttolinnut voisivat antaa lukukausien ajaksi rivaripäätynsä vaikka Helsinkiin saapuville vaihtareille vuokralle. Eikä isossa kämpässä asuvan mummon alivuokralaisena asumisenkaan tarvitsisi tarkoittaa aina omaishoitajuutta.
Hollannissa opiskelijakämppiä on rakennettu esimerkiksi kontteihin. Saksalainen opiskelijalehti Zeit Campus kertoi taannoin niin ikään hollantilaisopiskelijoista, jotka asuivat tyhjillään olevissa luksusvilloissa ja työskentelivät samalla kiinteistöjen vahteina.
Designvuoteen kytkeytyvä World Student Capital -hanke hakee nyt Opiskelija-asumisen uudet muodot -ideakilpailussa luovia ratkaisuja opiskelija-asumiseen. Kilpailussa etsitään poikkitieteellisiä visioita, joissa asuminen on yhteisöllistä, ympäristöystävällistä ja viihtyisää. Aina ei tarvitse rakentaa uutta. Tyhjillään olevista päiväkodeista ja toimistoista voisi pienellä remontilla tehdä toimivia opiskelija-asuntoloita.
Maria Ruuska
