Kaikille yhteisen kuukausituen puolesta kerätään taas nimiä. Olisiko aika vihdoin kypsä viidensadan euron automaatti-palkalle?
Kynä viuhtoo lehtiölle viivan ja sitten toisen. Tämän jälkeen ristikolle ilmestyy kaksi käyrää. Kynää viuhuttaa Osmo Soininvaara. Perustulon parissa jo 1980-luvulta asti puuhannut vihreiden kansanedustaja laskee kynän kädestään ja nojaa taaksepäin.
”Pienipalkkainen hyötyy oikein reilusti, mikä on minusta ihan oikein. Meillä puhutaan aivan liian paljon siitä, kuinka vähän työtön ansaitsee, mutta ei ollenkaan siitä, kuinka kaupan kassalla uurastava ansaitsee ihan yhtä vähän.”
Vaikuttaa siltä, että vihreät ovat pienen ihmisen puolella.
”Yhteiskunta muuttuisi vähän oikeudenmukaisemmaksi, jos kassa ansaitsisi hieman enemmän. Työn tarjontaa ajatellen se voisi olla hyvä juttu.”
Soininvaara pitää pienen tauon ja päästää sitten ääneen sen laitavasemmistoa raivostuttavan poliitikon.
”Sosiaalipummi ei perustulosta hyödy. Hän saattaa jopa hieman menettää, jos syyperustaisen sosiaaliturvan ehtoja kiristetään.”
Kun puhutaan perustulosta, ei oikeastaan puhuta vielä mistään. Niin kirjavia perustulomalleja on ehditty räätälöidä. Vihreiden 2007 lanseeraama perustulo oli tasoltaan alhainen, joten oheen piti jättää monia muitakin tukimuotoja. Malli oli kuitenkin markkinoinnin helpottamiseksi laskettu siten, että sitä varten ei olisi tarvittu veronkiristyksiä. Vasemmistoliiton viimevuotinen malli taas kävisi reilusti ”suurituloisten” kukkarolla. Oikealle mentäessä perustulo muuttuu niukemmaksi ja sitä kannatetaan siksi, että sen arvellaan tulevan nykyistä sekavaa sosiaaliturvaa halvemmaksi.
Oikeastaan perustulomalleja yhdistää ainoastaan se, että kansalaisen tilille kilahtaisi joka kuukausi automaattisesti ja ehdoitta määrätty summa rahaa. 300 euroa, 500 euroa, 700 euroa – riippuu ehdottajasta. Summa korvaisi syyperustaisen so-siaaliturvan, kuten työttömyyskorvaukset.
Aiheen ongelmallisuus näkyy myös perustuloa Suomeen ajavan BIEN Finland -verkoston kansalaisaloitetekstissä. Puoluerajat ylittävä verkosto vaatii, että perustulon tulisi olla ”vähintään nykyisen perusturvan vähimmäisetuuksien suuruinen”. Se, miten perustulo rahoitettaisiin, on verkostoaktiivi Johanna Perkiön mukaan jätetty tietoisesti pois asialistalta.
”Haluamme ilmaista poliittisen tahdon perustulon käyttöönotolle, mutta emme tarkemmin sitä, miten sen yksityiskohdat pitää järjestää. Ne jätetään eduskunnan hoidettaviksi.”
Perustulolle löytyy kannattajia läpi koko poliittisen värisuoran. Tai ainakin melkein.
”Kansainvälisissä perustuloko-kouksissa näkee oikeistolaisia, keskustalaisia, liberaaleja ja demarien vasemmalla puolella olevia, mutta ei yhtään demaria koskaan missään”, sanoo Soininvaara.
Sosiaalidemokraatit vastustavat perustuloa raivokkaasti. Demari-maailmassa työkykyiset ihmiset ovat täysipäiväisesti töissä. Jos työttömyys yllättää, he etsivät seuraavaa täysipäiväistä työpaikkaa korkealla ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella. Tämä malli alkaa kuitenkin olla historiaa, Soininvaara muistuttaa.
”Perustulo sopii jälkiteolliseen yhteiskuntaan, jossa ihmisillä on joko omasta halustaan tai ilman sitä edessään silpputyömarkkinat. Työmarkkinoiden kilpailu vie myös siihen, että jotkut saavat huonoa palkkaa tai eivät palkkaa ollenkaan. Jotta tilanteesta saisi oikeudenmukaisemman, huonon palkan saajaa pitäisi tukea automaattisesti.”
Demarien pelkäämä silpputyöyhteiskunta on tullut jäädäkseen. Sopeutumisessa voisi auttaa perustulo, joka mahdollistaisi nykyistä joustavamman työnteon. Ihmisen ei tarvitsisi laskea, kannattaako työtä ottaa vastaan.
Jokainen perustulomalleja lukeva voi todeta, että ne toimivat ainakin teoriassa. Tietokonepeleissäkin yhteiskuntien rakentelu on kätevää, kun aina voi aloittaa tyhjältä pöydältä. Vanhana Civilization-pelaajana Soininvaara myöntää, että käytäntö on toista.
Myönnetään: perustulo Itä-Helsinkiin alkaa olla jo kulunut poliittinen vitsi. Mutta voitaisiinko tehdä silti alueellinen kokeilu?
Soininvaara naurahtaa. Perustuslakijuristit, nuo edistyksellisen politiikan viholliset, eivät sellaista kansalaisia eriarvostavaa rakennelmaa hyväksyisi. Kokeiluehdotus saa myös Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkija Heikki Viitamäen pudistelemaan päätään. Kokeilu tuskin tuottaisi käyttökelpoista tietoa. Ihmisiä ei esimerkiksi voisi estää muuttamasta koealueelle tai sieltä pois.
Perustulo siis pitäisi saada kerralla oikein ja koko maan kattavaksi. Viitamäki tutkii perustulon mahdollisia toteutustapoja. Siis sitä, miten rahat kerättäisiin verotuksella ja jaettaisiin perustulona. Erityisen hankalaa on selvittää, mitä perustulo tarkoittaisi kokonaisuudessaan yhteiskunnalle ja taloudelle.
”En vielä tiedä, olisiko perustulo hyvä vai huono asia. Pitää tutkia lisää. Se on aika monimutkainen palikka, kun pannaan koko vero- ja etuusjärjestelmä uusiksi”, Viitamäki sanoo.
Mitä muutosta perustulolla oi-keastaan haetaan? Hyvin karkeasti sanottuna oikeistolainen niukka perustulomalli pyrkii lisäämään työvoiman tarjontaa ja näin nostamaan työllisyysastetta. Kun tästä liu`utaan vasemmalle päin, päädytään avokätiseen järjestelmään, jonka avulla prekariaatti voisi neuvotella pätkätöihin paremmat työehdot.
Työntekoa edistävä perustulon taso voisi olla 500 euron kieppeillä, tuumii Pellervon taloustutkimuksen (PTT) toimitusjohtaja Pasi Holm.
”En suhtaudu perustuloon kovin suopeasti. Ilman tarveharkintaa perustulo saattaisi muodostua melko kalliiksi. Työperusteinen sosiaaliturva ja tarveharkinta on ehkä parempi ratkaisu.”
Holmin mukaan avokätinen perustulo voisi vähentää ihmisten kiinnostusta pienipalkkaisimpien töiden täysipäiväiseen tekemiseen. Toki näin saataisiin nostettua työllisyysastetta paperilla, mutta hinta voisi olla kova.
Myös Soininvaara on pyöritellyt mielessään viidensadan perustuloa. Esimerkiksi Vasemmistoliiton viimevuotinen 620 euron malli on hänestä liian korkea ja vähentäisi työhalukkuutta.
Eräänlainen perustulokokeilu on Soininvaaran mukaan koko ajan meneillään, sillä opiskelijat saavat tukensa päälle työskennellä kaikkien tuntemin tulorajoituksin.
”Opiskelijat menevät töihin hampurilaisbaariin, työttömät eivät. Kyllä ihmiset toimivat taloudellisesti rationaalisesti.”
Mutta mihin suomalainen perustulokeskustelu on päätynyt, kaiken veivaamisen jälkeen?
Soininvaara ainakin vaikuttaa luopuneen perustuloa vastustavien demarien taivuttelusta.
”Mikähän demarin puoliintumisaika on? Kauankohan niille pitää tehdä mitään?”, hän viittaa puolueen kannattajakunnan ikärakenteeseen.
Perustuloveteraani toteaa, että asiassa edetään lyhyin askelin. Soininvaara on hahmotellut lehtiölle verotusta ja tulonsiirtoja sekä niiden mahdollisia muutoksia. Yksi vaihtoehto olisi siirtyä ensin negatiiviseen tuloveroon. Siinä pienituloinen tai kokonaan ilman tuloja jäänyt kansalainen saisi kuukausittain tulonsiirron ”veronpalautuksena”.
”Negatiivisen tuloveron kautta olisi helppo mennä, sillä järjestelmämme hahmottaa sen paremmin kuin perustulon.”
Nykyiselleen sosiaaliturva ei voi jäädä, tuumii PTT:n Pasi Holm. Perusturva on jäänyt viimeisen 20 vuoden aikana jälkeen.
”Seuraavan vuosikymmenen aikana sitä on välttämätöntä nostaa.”
BIEN Finlandin mielestä juuri perustuloon siirtyminen olisi merkittävä askel paremman perusturvan suuntaan. Verkosto aloittaa kansalaisaloitekampanjansa 28. maaliskuuta. Jotta eduskunta ottaisi aloitteen käsiteltäväkseen, on puolessa vuodessa kerättävä 50 000 nimeä. Johanna Perkiö tunnustaa hankkeen vaikeudet. Sähköinen allekirjoitusten keräysjärjestelmä on vielä kesken, mutta valmistuu Perkiön mukaan lähiaikoina. Paperilistojen käyttäminen taas on vaikeaa, sillä oikeusministeriön päätöksen takia jokainen allekirjoitus on laitettava omalle A4-arkilleen. Mutta miksi nimi kannattaa kirjoittaa listaan?
”Perustulolla on mahdollisuus kääntää koko politiikan suunta sellaiseksi, että se lisää ihmisten mahdollisuuksia päättää omasta elämästään, työskentelystään ja opiskelustaan.”
Perustuloehdotusten lähihistoria
1998
Nuorsuomalaiset ehdottaa kattavaa perustuloon pohjautuvaa verotuksen ja sosiaaliturvan uudistamista. Malli kuopattiin yhdessä puolueen kanssa seuraavana vuonna.
1999
Keskustan eduskuntavaalien alla julkistama työreformi sisältää perustulon suuntaan vieviä uudistusehdotuksia. Työreformi kuopataan vasemmiston ja ay-liikkeen vastustuksen takia.
2001
Björn Wahlroos ehdottaa perustuloa köyhyyden poistamiseksi. Ehdotus tyrmätään vasemmistossa vappupilana ja kapitalistien salajuonena.
2007
Vihreät julkistaa kustannusneutraalin perustulomallinsa. Demarit torppaavat mallin, koska se johtaisi silpputöiden vakiintumiseen.
2011
Vasemmistoliitto käy keväällä vaalitaistoon uudella perustulomallillaan. Dan Koivulaakso ehdottaa perustuloa kokeiltavaksi aluksi Itä-Helsingissä. Äänestäjät eivät palkitse Koivulaaksoa.
Vasemmistonuoret aloittaa marraskuussa Massit Massoille -perustulokampanjan. Nuorisojärjestö lupaa kansalle luonnollisesti hieman emopuoluetta avokätisempää järjestelmää.
Kansanedustaja Lasse Männistö kirjoittaa lokakuussa blogissaan, että kokoomuksen pitäisi harkita perustuloon perustuvaa sosiaaliturvaa. Perustulo kannustaisi Männistön mukaan ihmisiä töihin.
2012
BIEN Finland -verkosto ryhtyy maaliskuussa kampanjoimaan perustulon puolesta. Perustuloverkoston tavoitteena on kerätä 50 000 nimeä eduskunnalla jätettävään kansalaisaloitteeseen.
Sanat Hannu Hallamaa
