Ydinpelotteen käsite syntyi 1950-luvulla, kun Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välit alkoivat kiristyä. Pelotteen perusajatus on, että kun vastapuolella on voimakas kyky aiheuttaa hyökkääjälle todella suuria tuhoja, tämä kustannuksia laskelmoivana toimijana pidättäytyy hyökkäyksestä. Suomi on Nato-jäsenyytensä myötä ydinpelotteen piirissä, ja viime aikoina on käyty keskustelua myös eurooppalaisesta ydinaseesta.
Ydinpelote kuitenkin perustuu uskoon, että päättäjät ovat riittävän rationaalisia. Maailman vaarallisimman joukkotuhoaseen käyttö on toisin sanoen uskon varassa, ja kaiken lisäksi vain harvojen käsissä. Entä jos ydinasekoodit ovat ”pähkähullun ruhtinaan” eli Donald Trumpin hallussa? Ydinaseiden kanssa on sattunut onnettomuuksia ja läheltä piti -tilanteita, joissa ydinsodan syttymisriski on voinut olla hyvinkin lähellä. Kun ydinpelotteen pettäminen on pikemminkin ajan kysymys, keskustelu eurooppalaisesta ydinaseesta vaikuttaa järjettömältä.
Erityisen huolestuttavaksi tilanteen tekee se, että kaikki ydinaseiden rajoitussopimukset ovat käytännössä murentuneet. Viimeisimpänä helmikuun 2026 alussa päättyi Yhdysvaltojen ja Venäjän strategisia ydinaseita koskeva sopimus, niin kutsuttu Uusi START. Samaan aikaan kaikki ydinasevallat modernisoivat varantojaan, ja ydinase näyttäytyy hyvin houkuttelevana myös muille. Rajoitusten ajasta on siirrytty asevarusteluun.
Ydinase on joukkotuhoase. Nimensä mukaisesti se ei tee erottelua siviilien ja sotilaiden välillä, kuten kansainvälinen humanitaarinen oikeus edellyttää. Ydinaseen ja tuhansien ydinasekokeiden vaikutukset ymmärretäänkin varsin hyvin nykyään, kuten käy ilmi neurologian erikoislääkäri Kati Juvan tuoreesta tietokirjasta Ydinaseet vaarantavat terveytesi (Rosebud Books, 2025).
Jo kylmän sodan aikaan suurvaltajohtajat Mihail Gorbatšov ja Ronald Reagan ottivat vakavasti silloiset mallinnukset, jotka havainnollistivat ydinsodan mahdollisesti aiheuttamaa ”ydintalvea” eli pitkäkestoista ja laajaa ilmaston viilenemistä. He saivat aikaan merkittäviä asevalvontarajoituksia, kuten keskimatkan ohjusten kieltosopimus (1986), jolla oli Euroopan turvallisuuden kannalta suuri merkitys.
Tällä hetkellä YK:n pääsihteerin António Guterresin nimittämä tiedepaneeli päivittää ydintalvimallinnuksia. Kun paneelista äänestettiin YK:n yleiskokouksessa, Suomi äänesti tyhjää. En voi kuin ihmetellä Suomen äänestyspäätöstä, sillä ydinsota koskee mitä suurimmassa määrin pohjoisia alueita.
Juva kuvaa kirjassaan nykyaikaisia mallinnuksia, joissa käytetään esimerkkinä Intian ja Pakistanin välistä rajoitettua alueellista ydinsotaa. Mikäli Intia ja Pakistan käyttäisivät nykyiset ydinasevarantonsa sotaan, se vastaisi alle kahta prosenttia maailman nykyisestä ydinasearsenaalista.
Silti sodan seurauksena kuolisi välittömästi noin 40–60 miljoonaa ihmistä ja säteilylaskeumat uhkaisivat laajoja alueita. Tulimyrskyjen seurauksena ilmakehään pääsisi 16 teragrammaa nokea ja pölyä. Lämpötila laskisi ja auringon säteily vähenisi. Erityisen haavoittuvaisia olisivat pohjoisen pallonpuoliskon maat. Ruokatuotanto päättyisi kokonaan, sillä lämpötilat laskisivat jääkautta vastaavalle tasolle. Ja kyseisessä mallinnuksessa käytettäisiin siis alle kaksi prosenttia maailman ydinasevarannoista.
Mitäpä jos ydinsota käydään Yhdysvaltojen ja Venäjän tai Kiinan välillä? Se oli siinä sitten, kuten Juva toteaa. Ydinsotaa ei voi voittaa, ja ydinsodan seurauksista maksavat kaikki.
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori ja dosentti Helsingin yliopistossa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa sekä ydinaseriisuntaa edistävän Pugwash-tiedekonferenssien hallituksen jäsen.
