Taas mennään. Niin ajattelin toukokuussa, kun istuin Hyyn edustajiston iltakoulussa kuuntelemassa ”skenaarioita” Ylioppilaslehden tulevaisuudesta. Hyyn henkilökuntaa oli pyydetty tuottamaan edarille erilaisia kustannustehokkaita Ylkkärivaihtoehtoja.
Edaattorit keskustelivat siitä, voisiko Ylkkärin muuttaa ainejärjestölehden kaltaiseksi (varmasti löytyisi innokkaita vapaaehtoisia kirjoittajia!), ihan vain lopettaa (plussaa: selkeä päätös) tai ”laittaa pöytälaatikkoon odottamaan parempia aikoja” (niitä ehkä tulee tai sitten ei). Suuri osa edustajien puheenvuoroista sisälsi viestin eihän meistä kukaan tätä haluaisi, mutta.
Niin. Harva tahtoo leikata journalismista silkasta askartelun ilosta, mutta viime vuosina eri tahot valtiosta kaupalliseen mediaan ovat löytäneet siihen Hyvän Syyn. Hyyn ei ole tarvinnut etsiä perustelua kauempaa kuin katastrofaalisesta taloustilanteestaan. Alle kahdessa vuodessa lehden toimitus on osa-aikaistettu ja ilmestymiskerrat karsittu ensin kuudesta viiteen ja sitten viidestä neljään. Ylkkäristä on napsittu niin kiireellä, että kirjoitushetkellä ylioppilaskunnan verkkosivuilla lukee edelleen, että lehti julkaistaan kuusi kertaa vuodessa.
Nyt Hyvä Syy on taas löytynyt: Hyyn budjetti ei ole tasapainossa, ja jäsenmaksua korotettiin 50 prosentilla vasta vuosi sitten. Ylkkärin selvityksen ja vaalikoneen perusteella ainoa kohde, josta jokaisen edariryhmän mielestä pitäisi leikata ja isosti, on Ylioppilaslehti. Siitä huolimatta, että nyt kaavailtua suuremmat säästöt tarkoittaisivat lehden kuolemaa tai muuttumista tunnistuskelvottomaksi.
Pääsihteeri huomioi budjettipohjassaan keväästä asti toimineen Ylkkäri-työryhmän esityksen, jolla lehti säilyisi edes jossain järkevässä muodossa. Sekin tarkoittaisi silti jopa 100 000 euron leikkausta rahoitukseen. Voi olla, että edaattorit haluavat hakea vielä tätäkin suurempia säästöjä.
Jo ennen nykyisiä talouspaineita ylioppilaskunta on ollut kiltisti muotoiltuna tempoileva omistaja. Rumemmin sanoen Hyy on riepotellut Ylkkäriä kuin piriä vetänyt näätä: paikat on pistetty paskaksi, mutta hosuminen vain jatkuu. Voisitteko tehdä lehteä pienemmillä resursseilla mutta samalla paremmin, koska minä ja minun yksi kaveri ei tykätty siitä yhdestä jutusta minkä kirjoititte? Voisitteko tehdä vapaaehtoisesti/orjatyönä? Entä podia ja Tiktokia? Miksei Ylkkärillä ole sovellusta kuten sillä Uudella Jutulla? Digisiirtymää heitellään ilmoille ratkaisuna, joka ei vaatisi rahaa.
Ylkkärin tulevaisuus tiivistyy kysymykseen, kokeeko Hyy, että ammattimaisen journalismin tuottaminen kuuluu sen tehtäviin. Se ei ole ollut siitä vuosiin ihan varma.
Samalla Hyy on ottanut muitakin harppauksia pois opiskelijakulttuurin vaalimisesta. Se hääti Uuden ylioppilastalon B-rapun opiskelijajärjestöt luksushotellin tieltä, ja nyt Uusi menetetään velkojen vuoksi kokonaan. Rakennus on ollut koti monelle järjestölle, jolla ei ole omaa varallisuutta. Hyyn viestintä on pystynyt ilmeisesti vain hokemaan, että ylioppilaskunta etsii vaikeaan taloustilanteeseen ”parasta ratkaisua”, joten järjestöt ovat saaneet tietoa Ylkkäristä.
Voi olla, että Vanha ylioppilastalo pelastetaan säätiövaroin kulttuurihistoriallisesti arvokkaana kohteena. Elävää ylioppilaskulttuuria ei kuitenkaan vaali kukaan, jos Hyy ei itse sitä tee. Tätä elävää kulttuuria edustavat sekä Uusi ylioppilastalo että Ylioppilaslehti.
