YL-megaselvitys: Näin Hyy tärväsi taloutensa

Marraskuussa 2023 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan entinen hallitus värjötteli Hakaniemen Lyyra-rakennuksen yhdeksännen kerroksen terassilla. Jotkut yrittivät vähän kiusaantuneesti muistella tanssiliikkeitä. Sivulaukka, lasson pyöritys, ohjasten pitäminen. 

Läppä oli lähtenyt hallituskauden aikana vuonna 2018 julkaistusta Lyyran havainnevideosta. Siinä animoidut kauluspaitaiset hahmot heiluvat kattoterassilla kesäillassa korealaisen PSY-räppärin jo silloin kuluneen hitin tyyliin. Oli sovittu, että kun Lyyra valmistuu, mennään kattoterassille tanssimaan Gangnam-stylea. 

Kun hetki vihdoin viiden vuoden päästä koitti, vihmaisen ja pimeän sään lisäksi myös tunnelma Lyyran terassilla oli varsin erilainen kuin havainnevideolla. 

Hyyn ja sen kokonaan omistaman Ylva-konsernin talousvaikeuksista on uutisoitu jo pitkään. Vuosina 2016–2018 ylioppilaskunta teki Ylvan kautta useita mittavia kiinteistöalan panostuksia: se päätti rakentaa Hakaniemeen Lyyra-korttelin sekä ostaa Seurahuoneena tunnetun Kalevan talon ja tehdä siitä luksushotellin. 

Sitten tapahtui korona, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, korkojen nousu. Hotellibisnes sakkasi ja rakennuskulut kohosivat. Ylva, joka oli aiemmin pystynyt jakamaan Hyylle voittoa, alkoi horjua. 

Hyyn niskassa painavat nyt valtavat velat, joiden kuormaa joutuvat kantamaan Helsingin yliopiston opiskelijat. Paikatakseen 820 000 euron budjettivajetta Hyyn edustajisto päätti joulukuussa leikata palveluita ja nostaa ylioppilaskunnan pakollista jäsenmaksua historialliset 50 prosenttia ensi lukuvuodelle. 

Hyytä on syytetty vastuuttomuudesta ja siitä, että se on ottanut riskin opiskelijoiden omaisuuden kustannuksella. 

Ylioppilaslehti päätti selvittää, mitä kiinteistöbisnesten kulisseissa tapahtui. Miksi hankkeisiin on ylipäätään lähdetty? Ja mitä päätöksiä tehneet ajattelevat asiasta nyt? 

Tätä juttua varten on käyty läpi lukuisia asiakirjoja ja haastateltu yhteensä 16:ta eri henkilöä, jotka olivat mukana päättämässä Hyyn kiinteistökaupoista 2010-luvun puolivälin jälkeen tai jotka seurasivat asiaa läheltä.

Suurin osa haastateltavista kuului vuoden 2018 Hyyn hallitukseen, jonka muodostivat ainejärjestöläisten Hyal, Hyyn vihreät, Sitoutumaton vasemmisto, osakuntalaiset ja sosialidemokraatit. Vaikka merkittäviä kiinteistöpäätöksiä osui myös muiden hallitusten kausille, vuoden 2018 aikana niitä tehtiin eniten. 

Jäsenmaksusta luopumisesta oli haaveiltu Hyyssä jo pitkään.

Hyyn taloutta käsittelevissä artikkeleissa muistetaan aina mainita, että sitä on kuvattu koko maailman rikkaimmaksi ylioppilaskunnaksi. Varmaa tietoa asiasta ei ole, mutta omaisuutta oli vuoden 2023 lopussa noin 400 miljoonan euron edestä. 

Varallisuuden pohja on peräisin 1800-luvun lopulla tehdyistä tonttikaupoista. Ylioppilaskunta sai ostettua kaupungin maata halvalla Helsingin ydinkeskustasta, ja vuosien varrella sinne on rakennettu esimerkiksi Vanha ja Uusi ylioppilastalo, Kaivotalo ja Citytalo. 

Kiinteistöjä hallinnoi Ylva, joka pyörittää myös Unicafe-ravintoloita. Aiemmin Hyy Yhtymänä tunnettu yritys vaihtoi nimeään keväällä 2019, ja tässä jutussa puhutaan selvyyden vuoksi vain Ylvasta. 

Tämän vuosituhannen alku oli Ylvalle pitkälti pysähtyneisyyden aikaa. Vaikka sen kiinteistöjen markkina-arvo oli vuonna 2014 lähes 190 miljoonaa euroa, omaisuus oli tuottanut varsin heikosti. Keskustan arvokiinteistöjä annettiin puoli-ilmaiseksi opiskelijoiden käyttöön, joten vuokratuotot niistä jäivät laihoiksi. Unicafe-ravintolat tekivät jopa tappiota. 

Suurin osa vuosittaisesta kolmen-neljän miljoonan euron tuloksesta meni voitonjakona Hyyn toiminnan pyörittämiseen, kuten järjestötiloihin ja -tukiin, edunvalvontaan ja Ylioppilaslehteen. 

Samalla Ylvan omavaraisuusaste oli huomattavan korkea. Se tarkoittaa, että vierasta pääomaa eli käytännössä lainaa oli hyvin vähän. Yhtäältä tämä kielii yhtiön vakavaraisuudesta, toisaalta siitä, ettei riskejä juurikaan ollut otettu tai merkittäviä investointeja tehty. 

Opiskelijat ovat joutuneet vuosittain maksamaan muutamien kymmenien eurojen suuruista pakollista jäsenmaksua, jolla katetaan osa Hyyn tarjoamista palveluista. 

2010-luvulla jäsenmaksusta luopumisesta oli ehditty haaveilla Hyyssä jo pitkään. Vuonna 2016 se kuitenkin kirjattiin ensimmäistä kertaa virallisiin papereihin: ylioppilaskunta lähtisi tavoittelemaan jäsenmaksuttomuutta vuoteen 2025 mennessä. 

”Kun nettovarallisuus on yli 200 miljoonaa ja Hyyn toimintamenot muutamia miljoonia vuodessa, ei tarvinnut kauhean isoa talousosaamista ymmärtääkseen, että sellaisella varallisuusmassalla pitäisi saada muutaman prosentin kassavirtatuottoa. Pidin tavoitetta hyvin realistisena”, sanoo Hyyn vuoden 2016 edustajistovaalien ääniharava Tarik Ahsanullah. Hän toimii nykyään kokoomuksen varavaltuutettuna Helsingissä sekä Suomen Vuokranantajien lakiasiainjohtajana. 

Idea jäsenmaksuttomuudesta tuli alun perin juuri Ahsanullahilta. Näin kertovat sekä useat muut Ylioppilaslehden haastateltavat että hän itse.  

Jäsenmaksusta luopuminen oli samaisissa edustajistovaaleissa kokoomuksen vaalikärki, josta 24-vuotias Ahsanullah kertoi innoissaan Ylioppilaslehden haastattelussa. 

Hän sanoo edelleen pitävänsä esitystä varsin maltillisena. 

Ahsanullah oli Hyyn hallituksessa vuonna 2016 Ylva-vastaavana ja muistelee, että idea meni siellä ”ihan selkeästi” yksimielisenä läpi. Asiasta vallitsi laaja konsensus myös edustajistossa. Tavoite yhdisti edarin kaikkia laitoja, sillä pakollinen jäsenmaksu nähtiin oikeistossa epäreiluna ja vasemmistossa opiskelijoiden toimeentuloa heikentävänä. 

Osa hyyläisistä kantoi myös huolta siitä, aikoiko pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus luopua ylioppilaskuntien automaatiojäsenyydestä. Se olisi johtanut reippaisiin leikkauksiin Hyyn toiminnoissa. Ahsanullahin mukaan tämä ei kuitenkaan ollut ensisijainen syy lähteä tavoittelemaan jäsenmaksuttomuutta. 

”Ajatus oli, että jos kerran omistetaan Suomen parhaalta paikalta kiinteistöjä, miksi silti kerätään vähävaraisilta opiskelijoilta pakollista jäsenmaksua.” 

Muissa ylioppilaskunnissa Hyyn hankkeeseen suhtauduttiin kunnioittavalla kateudella. 

”Kyllä sitä vähän ihmeteltiin, että voiko jäsenmaksuttomuuteen pääsy todella olla mahdollista, ja että mielettömän hienoa, jos on”, erään toisen ylioppilaskunnan entinen opiskelijavaikuttaja sanoo. 

Toisaalta jotkut pohtivat, pakottaisiko Hyyn toiminta muita ylioppilaskuntia laskemaan omia jäsenmaksujaan. 

”Minulla oli vahva mandaatti ja momentumia tehdä asioita.”

Hyyn edustajisto vaikutti ja vaikuttaa edelleen Ylvan toimintaan ensisijaisesti niin sanotun omistajastrategian kautta. Kun tavoite jäsenmaksuttomuudesta kirjattiin strategiaan, siitä tuli Ylvalle ja sen tuoreelle toimitusjohtajalle Antti Kerppolalle selkeä maali, jota kohti edetä. 

Ylioppilaskunnan kunnianhimoisesta tavoitteesta ja myöhemmistä vaikeuksista kertovat lehtijutut ja analyysit kiertyvät usein Kerppolan ympärille. Juuri hän on esittänyt vanhoissa tiedotteissa kehnosti ikääntyneitä me-muotoisia lausuntoja ”ihmisten ja ideoiden kohtaamisesta” Lyyrassa ja ”elämyksellisyydestä” Grand Hansa -hotellissa. 

Moni Ylioppilaslehden haastateltavista kuvaa vuonna 2015 tehtävässään aloittanutta Kerppolaa muutoksen suurimmaksi ajuriksi. Hän edusti selvää vaihdosta yhtiön aiempaan linjaan. 

”Mielestäni Antti Kerppola oli just oikea toimitusjohtaja siihen hetkeen, jos me mietitään koko omistajastrategiaa ja jäsenmaksuttomuustavoitetta. Sillä oli draivia verrattuna aiempiin toimitusjohtajiin”, sanoo vuoden 2018 Hyyn hallituksessa talousjohtokunnan puheenjohtajana toiminut Sara Järvinen. 

Kun Kerppola istuu tammikuussa Ylioppilaslehden toimituksessa, hän ei vastaa etukäteen muodostunutta mielikuvaa. Innokkaan konsulttipöhisijän sijaan sohvannurkassa istuu varautuneen ja väsyneen oloinen pukumies. Kesken haastattelun hän pyytää lisää kahvia, joka menee alas kylmänäkin. 

Aloittaessaan Kerppola oli aiempiin toimitusjohtajiin verrattuna nuori. Hän oli 29-vuotias ja tuore Hyy-alumni. Oikeustieteen opiskelija pääsi läpi edustajistoon Helpin ehdokkaana vuonna 2009 ja toimi pari vuotta Ylvan hallituksen opiskelijajäsenenä sekä valmistuttuaan hallituksen puheenjohtajana päivätöidensä ohella. 

Keväällä 2015 Kerppolan oli ollut tarkoitus muuttaa Osloon. Hän oli saanut jo työtarjouksen. Sitten Ylvan hallituksen sisältä vinkattiin, että ehkä kannattaisi lykätä muuttohaaveita ja hakea alkuvuodesta vapautunutta toimitusjohtajan pestiä.

Muutto jäi tekemättä.

Kerppola kuvaa otettaan toimitusjohtajana ”räväkäksi” ja kertoo kokeneensa vahvaa tarvetta muuttaa yhtiön toimintaa. 

Hän antaa lukuisia esimerkkejä: Hyyn varallisuus oli kehittynyt heikosti ja kiinteistöt päässeet rapistumaan. Henkilöstöä oli ehkä turhankin paljon ja tulosta rasittivat johdon suhteellisen korkeat palkat. Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan Kaivopihan vuokrataso raahasi perässä ja sieltä löytyi lähinnä baareja, rahapeliluola ja apteekki. 

Aloittaessaan toimitusjohtajana Kerppolalla oli itselleen asettama sadan päivän suunnitelma. Siihen kuuluivat muun muassa Gaudeamus-kirjankustantamon myynti ja 13 kannattamattoman Unicafe-ravintolan sulkeminen heti ensimmäisenä syksynä. 

”Halusin puhdistaa pöytää ja pitää huolen, että asiat, joita olen luvannut, toteutuvat. Minulla oli vahva mandaatti ja momentumia tehdä asioita.” 

Opiskelijaedustajille Kerppola oli yksi Ylvan näkyvimmistä hahmoista. Moni kertoo kokeneensa, että Kerppolan tausta opiskelijajärjestöissä toi tälle erityisen kyvyn ymmärtää opiskelijoiden näkökulmaa. 

Moni Hyyn entisistä hallituslaisista kutsuu haastattelussa Kerppolaa lempinimellä Kerppis, mikä antaa kuvan tuttavallisista väleistä. Toimitusjohtaja jaksoi vastata jopa yksittäisten edaattoreiden sähköposteihin. 

Käytännössä ainoa tapa saavuttaa jäsenmaksuttomuus vuoteen 2025 mennessä ilman Hyyn palveluiden merkittävää leikkaamista oli Ylvan tuloksen kaksin- tai kolminkertaistaminen. 

Hyy on historiansa aikana sijoittanut varojaan erilaisiin kohteisiin, jotka ovat usein kuvastaneet opiskelijoiden arvoja ja kiinnostuksia. Esimerkiksi 1990-luvun alussa se hankki myöhemmin Kilroy-nimellä tunnetun matkatoimiston, joka myytiin 2000-luvun alkupuolella. 2010-luvun loppupuolisko oli puolestaan korostuneen ympäristötietoisuuden aikaa, jolloin sijoitettiin sirkkaruokabisnekseen ja ResQ-hävikkiruokapalveluun.  

Pieni toiminta ei kuitenkaan olisi mitenkään riittänyt jäsenmaksuttomuuden saavuttamiseen. Pääkaupunkiseudulla tapahtuva kaupallinen kiinteistötoiminta sen sijaan saattaisi riittää. Sitä pidettiin vakaampana ja varmempana nakkina. 

Kiinteistöbisnes oli myös luonteva suunta, sillä ylioppilaskunta oli toiminut kiinteistöjen parissa jo yli 150 vuotta. Alalla voitiin paksusti, sillä korkotaso oli ollut Euroopassa matalalla jo pidempään ja Suomeen oli tullut yhä enemmän kansainvälisiä sijoittajia. 

Helsingissä intoiltiin suurista joukkoliikennehankkeista, kuten Pisararadasta, joka lähtisi Pasilasta ja sukeltaisi maan alle kulkien Hakaniemen, keskustan ja Töölön kautta takaisin. Hotelleille oli ulkomaalaisen turismin kasvaessa niin paljon kysyntää, että puhuttiin jopa huonepulasta.  

”Ehkä siinä oli jälkikäteen ajateltuna hypeä mukana, mutta sen hetken korkotasoon nähden kiinteistöala oli järkevä sijoituskohde”, Kerppola sanoo. 

Hänen johdollaan lähdettiin valmistelemaan uutta sijoitusstrategiaa, joka käynnistyi vuonna 2017 pienemmillä asuintonttiostoilla Vantaan Jokiniemestä. Riittävään kasvuun vaadittiin yhä suurempia hankkeita, ja katse kääntyi Hakaniemen purkukuntoisiin virastotaloihin. Hakaniemi kiinnosti sijoittajia jo valmiiksi, ja jos Pisararata toteutuisi, siitä uskottiin tulevan entistä keskeisempi alue. 

Kolmantena ylioppilastalona tunnetun Domus Gaudiumin rakentamisesta vuosien 2007–2009 finanssikriisin aikaan oli opittu, että uusien ylioppilastalojen tai järjestötilojen rakentaminen ei tuottanut mitään vaan söi rahaa. Oli taloudellisesti kannattavampaa tehdä toimistoja ja hotelleja. 

Syntyi suunnitelma Lyyra-korttelista, jossa tieteen ja talouden oli määrä yhdistyä. Piti tulla hotelli, toimistotiloja sekä oma asuintalo kansainvälisille tutkijoille. Suunnitelmassa panostettiin ekologisuuteen ja vastuullisuuteen. 

”Tavoitteenamme on luoda kestävän rakentamisen malliesimerkki”, Kerppola totesi tuolloin julkaistussa tiedotteessa. 

Keväällä 2017 Hyy järjesti perinteisen vappucocktail-tapahtuman Kampin Maria-tapahtumatilassa lähellä Lapinlahden hautausmaata. Paikalla oli henkilökuntaa, sidosryhmiä ja poliitikkoja. Moni haastateltavista muistaa erityisesti juhlissa tarjoillun kakun. 

Kakku oli pienen pöydän kokoinen ja vastasi pitkälti Lyyra-korttelin havainnekuvia. Kaksi rakennusta, kummassakin siniset ikkunat ja hohtavan valkoiset seinät sekä portaittain nousevat viherkatot marsipaanipensaineen. Katoilla oli aurinkopaneelit, jotka kiiltelivät juhlatilan ikkunoista ujuttautuvassa paisteessa. 

Kilpailua Lyyran tontista ei ollut vielä edes voitettu. 

Antti Kerppolaa kakkuepisodi hymyilyttää. Hänen mukaansa Ylva oli ollut valmis julkaisemaan oman suunnitelmansa Lyyrasta, kun huhtikuussa kaupunki yllättäen ilmoitti, että tontista järjestetään kilpailu. 

Sokerileipurilta oli ehditty jo tilata juhliin jättimäinen, rakennuksen havainnekuvia mukaileva kakku.  

”Päätettiin, että syödään nyt sitten kakkua. Ehkä tämä kuvasi osittain sitä riemukasta ilmapiiriä, joka tuolloin vallitsi”, Kerppola toteaa. 

Riemu jatkui, kun kesäkuussa 2018 saatiin tieto tonttikilpailun voitosta. Kerppola pitää tätä henkilökohtaisesti suurena onnistumisena. Hänen mukaansa tontista käytiin kova kilpailu, jonka Lyyra lopulta voitti laadulla, ei rahalla. 

Kun Gangnam-stylellä höystettyä havainnevideota esiteltiin Hyyn edustajistolle Helsingin yliopiston juhlasalissa, edustajisto nousi Kerppolan mukaan taputtaen seisomaan.  

Sitten, kesken Lyyra-kilpailun, tuli eteen toinenkin merkittävä mahdollisuus. Seurahuoneena tunnettu Kalevan talo tuli yllättäen myyntiin, kun talon omistanut kiinteistösijoitusyhtiö Sponda ostettiin ulkomaille. Moni haastateltava kertoo, että Hyy oli havitellut taloa jo pitkään, sillä se nähtiin luonnollisena jatkeena Kaivopihan omistuksille. 

Tulisi Ylioppilaskortteli. 

”Yhteisössä oli vahva halu ostaa, ja tiedettiin, että nyt on momentum tehdä historiaa”, Kerppola sanoo. 

Kun Seurahuoneen ostamisesta alettiin neuvotella kesällä 2018, se tehtiin ensin Ylvan sisällä. Ylvan johtoryhmän ja hallituksen lisäksi mukana oli Hyyn hallituksen työvaliokunta, johon kuuluivat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä talousjohtokunnan ja Ylvan hallintoneuvoston puheenjohtajat. 

Ylvan johdolla on valta hyväksyä pienempiä kiinteistöinvestointeja, mutta isommat, useiden miljoonien investoinnit pitää viedä Hyyn hallituksen hyväksyttäviksi. Seurahuoneen hankintaa varten piti myös ottaa jälleen lisää lainaa. 

Moni haastatelluista kokee, että Seurahuoneen osto tapahtui todella nopeasti. Hyyn hallituksen sisällä osa niistä, jotka eivät olleet työvaliokunnan jäseniä, kertoo saaneensa tietää asiasta vasta hieman ennen kauppojen tekoa. 

Kerppola myöntää, että Seurahuoneen kauppa tapahtui ”aika nopeasti”, mutta korostaa, että Hyyn hallituksesta vähintään ”ydinporukka” on aina ollut tietoinen asioista. 

Päätöksenteosta ei Kerppolan mukaan tulisi oikein mitään, jos jokaisesta yksittäisestä liiketoimesta pitäisi saada esimerkiksi koko 60-henkisen edustajiston päätös. Silti päätöksenteko oli hänen mukaansa läpinäkyvää ja hyvän hallinnon mukaista. 

Seurahuoneen kauppakirjan allekirjoitti silloinen Hyyn hallituksen puheenjohtaja Lauri Linna. Linna muistelee Kerppolan lohkaisseen hänelle kaupantekohetkellä, että oletkos vielä ensiasuntoa ostanut, nyt tuli aloitettua vähän isommalla kaupalla.  

Edustajat fiilistelivät, että vihdoin Hyy omistaa Milliklubin.

Seurahuonetta laajennettiin Uuden ylioppilastalon B-rappuun. Siitä tuli myöhemmin Grand Hansa -luksushotelli. 

Hotellihankkeessa opiskelijat joutuivat kirjaimellisesti luopumaan kiinteistötoiminnan takia tiloistaan, joita oli ollut muun muassa ylimmän kerroksen näyttävässä kupolissa. Muutto aiheutti järjestöissä jonkin verran närää, kertoo vuoden 2018 hallituksessa järjestövastaavana toiminut Jane Kärnä. Hän on nykyään Taideyliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri. 

”Asiaa helpotti myöhemmin vähän, että samassa remontissa Uudelle saatiin myös hissi. Rakennuksesta tuli vihdoin esteetön, mikä oli monelle edarin poliittiselle ryhmälle tärkeä tavoite.” 

Kärnän mukaan hanketta myös toteutettiin opiskelijatoimintaa kunnioittaen. Kun suunnitteluvaiheessa pohdittiin, miten luksushotellin asiakkaat suhtautuisivat A-rapun viidennessä kerroksessa sijaitsevan Humanistiklusterin parvekkeen tapahtumiin, Kerppola piti tärkeänä, ettei opiskelijoiden toimintaa rajoitettaisi hotellin takia.  

Klusterilla pidetään bileitä, ja vaikka tölkkien vieminen parvekkeelle on kielletty, toisinaan tavaraa putoaa. 

”Jotkut ehdotti pleksejä, mutta Kerppis vastusti ajatusta. Hänen mielestään se sai näkyä, että opiskelijat omistavat rakennuksen”, Kärnä sanoo. 

Kun Seurahuone ostettiin, meemeilystä ei ollut tulla Hyyssä loppua. Edustajat fiilistelivät, että vihdoin Hyy omistaa Milliklubin. Kerppola muistelee keskustoimistolta lähetettyä, Leijonakuningas-elokuvasta inspiroitunutta meemiä. 

Samaan meemiin viitataan myös Hyyn vuoden 2018 hallituksen viimeisen kokouksen päätösluettelossa. Hallituskausien viimeiset pöytäkirjat ovat perinteisesti sisältäneet sisäpiirivitsejä, joilla toivotetaan uusi hallitus tervetulleeksi. 

”Muistakaa aina Kaivopihalla: Look, Simba. Everything the light touches is our kingdom”, siinä lukee. 

Kaivopihalla kaikki, mitä valo koskettaa, on Hyyn kuningaskuntaa. 

Jäsenmaksuttomuus oli Hyyn aito tavoite, mutta isoihin hankkeisiin myös lähdettiin, koska niihin voitiin lähteä.  

Kuvaavaa on, että vuoden 2018 Hyyn hallitusporukan Facebook-keskusteluryhmän nimi on edelleen MYA, Merkittävät Yhteiskunnalliset Avaukset. Ryhmän nimi on ironinen ja lähti strategiapaperista, jossa puhuttiin 150-vuotisjuhliaan viettäneen ylioppilaskunnan yhteiskunnallisesta merkittävyydestä. 

Ylioppilaskunnassa ja Ylvassa oltiin innoissaan mahdollisuudesta päästä kehittämään ”ylihuomisen Helsinkiä”. Kyseessä oli ylioppilaskunnalle poikkeuksellinen hanke suomalaisella mutta myös kansainvälisellä mittapuulla. 

Keväällä 2020 koronapandemia iski Suomeen. Samana syksynä Antti Kerppola lähti Ylvan toimitusjohtajan paikalta ja perusti oman, niin ikään kiinteistöalalla toimivan Sfääri-yrityksensä. 

Hän koki jättävänsä yhtiön hyviin käsiin hyvässä tilanteessa, vaikka pandemia olikin jo alkanut ja pöhinä hieman laantunut. Kerppolan lähdöstä kertovassa tiedotteessa hehkutettiin, että hänen aikanaan Ylvan nettovarallisuus kasvoi sadalla miljoonalla eurolla.

”Hyy julkaisi lähtöni jälkeen kiitosvideoita ja meemejä. Koin lähteneeni positiivisessa hengessä.” 

Opiskelijaedustajat vahvistavat, ettei Kerppolan lähtöön suhtauduttu penseästi. Ennemmin ihmeteltiin, että hän oli viihtynyt Ylvassa niin pitkään, vaikka mahdollisuuksia oli muuallakin. 

Kerppolan seuraajaksi valittiin Leea Tolvas, joka sai pian murehdittavakseen pandemian, Venäjän hyökkäyssodan sekä kiihtyvän inflaation. 

Koronavuosien aikana Ylvan liikevaihto puolittui, kun ravintoloiden toimintaa rajoitettiin ja etätyöt ja -opinnot lisääntyivät. Inflaatio nosti rakennuskustannuksia ja korot nousivat juuri, kun käynnissä oli samaan aikaan kaksi isoa hanketta, Lyyra ja Grand Hansa. 

”Kaikki syntyvä tuotto, joka normaalisti menisi voitonjakona Hyylle, menee kasvaneeseen euriboriin, marginaaleihin ja rahoituskuluihin”, Tolvas kommentoi Ylioppilaslehdelle syksyllä 2023. 

Ylva joutui samana vuonna myymään myös osan Lyyrasta kansainväliselle kiinteistöjätti Niam Oy:lle. Kauppahintaa ei ole kerrottu julkisuuteen. 

Tolvas irtisanoutui loppuvuodesta 2024 ja aloitti kiinteistösijoitusyhtiö Nordisk Rentingin Suomen maajohtajana. Hän ei vastannut Ylioppilaslehden haastattelupyyntöön. 

Käytiinkö isojen kiinteistöhankkeiden riskejä läpi riittävästi? Sitä osa Ylioppilaslehden haastattelemista entisistä opiskelijaedustajista on jälkikäteen miettinyt. 

Vanhoista asiakirjoista päätellen riskeistä kyllä puhuttiin. Kaikki, mitä viime vuosina on tapahtunut, on vain ollut paljon pahempaa kuin mitä huonoimmissakaan skenaarioissa osattiin kuvitella. 

Koronakriisistäkin olisi ehkä selvitty, jos Venäjä ei olisi sen jälkeen hyökännyt Ukrainaan. Vielä toukokuussa 2021 Ylvan silloinen viestintä- ja markkinointijohtaja Jannica Aalto kertoi Helsingin Sanomille, että jäsenmaksuttomuuden suhteen oli käyty keskustelua lähinnä tavoitteen aikataulusta. Itse tavoitetta pidettiin edelleen mahdollisena. 

”Kokoontumisrajoitusten keskellä ei ollut vielä näkymää siitä, kuinka kauan kestää, että pandemiasta päästään pois. Sellaista niin jyrkkää käännöstä, mitä sitten tuli Ukrainan sodan myötä, ei ollut näkyvissä”, Aalto kertoo nyt Ylioppilaslehdelle. 

Seurahuoneen kauppakirjan allekirjoittanut Lauri Linna sanoo, että kaikissa investoinneissa, joita tehtiin, mukana kulki ajatus, että riskiä otetaan vain maltillisesti. 

Kun Ylva alkoi tehdä suurempaa tulosta, ei yhtiötä imetty heti kuiviin vaan sen annettiin käyttää voittoja ensisijaisesti investointeihin. Hyy ei Linnan mukaan myöskään lähtenyt heti paisuttamaan toimintaansa vaan pyrki kerryttämään rahaa kassaan pahan päivän varalle. 

Riskinotto katsottiin rajatuksi myös siksi, että Ylvan omistajastrategiassa on määritelty tavallista tiukemmat raamit sille, paljonko yhtiö saa ottaa lainaa. Strategian mukaan Ylvan omavaraisuusaste tulisi pitää yli 50 prosentissa, vaikka tyypillisesti kiinteistöyrityksissä se pyörii noin 30–40 prosentin tienoilla. 

”Siinä hetkessä näytti mahdolliselta nostaa Ylvan tuloutus moninkertaiseksi. Miksi makuuttaisit rahaa tilillä, jos pystyt nostamaan tuottoa? On myös valinta olla tekemättä mitään, ja toisin toimiminen olisi ollut vaikeaa”, Linna sanoo. 

Jälkeenpäin moni entinen Hyyn toimija kokee, että Kerppolan ja opiskelijaedustajien nuori ikä ja kokemuksen puute ovat olleet yksi kiinteistökauppoihin kohdistuvan kritiikin kärjistä.  

Yksi heistä on Kerppola itse.  

”Nyt otetaan jostain Kauppalehden vanhoista haastatteluistani yksittäisiä kommentteja ja todetaan, että olipa tyhmä nuori poika. Milloin meistä tuli yhteiskunta, jossa optimistinen visio on negatiivinen asia?” 

Hän harmittelee, että Hyyn tilanne on julkisuudessa usein kehystetty niin, että ”siellä ne naiivit opiskelijat tekevät riskibisnestä”. Hän huomauttaa, että projektien valmistelussa on aina ollut mukana suuri määrä ammattilaisia hallituslaisista konsultteihin ja arkkitehtitoimistoihin. 

Isojen kiinteistökauppojen aikaan Ylvan hallituksessa istuivat muun muassa eläkeyhtiö Varman silloinen varatoimitusjohtaja Reima Rytsölä, joka siirtyi myöhemmin valtion sijoitusyhtiö Solidiumin toimitusjohtajaksi ja aloittaa tänä kesänä vuokra-asuntoyhtiö Kojamon toimitusjohtajana, asianajotoimisto Bird & Birdin kiinteistöhankkeisiin erikoistunut osakas Jaakko Hietala sekä yritysstrategioihin perehtynyt hallitusammattilainen Tarja Pääkkönen.

He kaikki ovat väistyneet hallituksesta viimeisen vuoden aikana. Edelleen Ylvan hallituksessa istuu asuntosijoitusyhtiö Saton entinen toimitusjohtaja Erkka Valkila. 

Ylioppilaslehti olisi halunnut kysyä hallituslaisilta heidän näkemyksiään etenkin vuosien 2016–2018 tapahtumista. Valkila ei vastannut haastattelupyyntöön. Rytsölä, Hietala ja Pääkkönen taas kieltäytyivät haastatteluista vedoten ”hyvään hallintoon” ja siihen, ettei heidän ole ”korrektia” kommentoida yhtiön asioita.  

He ohjasivat kysymykset nykyiselle hallituksen puheenjohtajalle, joka aloitti tehtävässään helmikuussa, ja nykyiselle toimitusjohtajalle, joka aloitti viime marraskuussa. 

Ylvan hallituksen jäsenet ovat olleet merkittävässä roolissa siinä, että ylioppilaskunta on ylipäätään lähtenyt kunnianhimoisiin hankkeisiin. Kukaan haastatelluista ei sinänsä kritisoi heidän toimintaansa, mutta heidän sanansa on saanut valtavan painoarvon yhteisössä, joka koostuu pitkälti nuorista opiskelijapoliitikoista. 

Ylvan hallituksen puheenjohtaja kävi toisinaan Hyyn hallituksen aamukoulussa avaamassa termistöjä ja riskejä sekä sitä, mitä sijoitukset tarkoittaisivat tulevaisuuden kannalta, kertoo Sara Järvinen. Opiskelijoilla ei hänen mukaansa ollut mitään syytä kyseenalaistaa suosituksia, joita alan konkareilta tuli. 

”Niillä oli se suurin asiantuntemus, kun taas me oltiin vain opiskelijoita”, hän sanoo. 

”Se olisi ollut hulluutta, että [Ylvan] hallitus suosittaisi, että näin tämä homma tehdään ja minä sanoisin, että itse asiassa minä, Sara Järvinen, teologian ylioppilas silloin, olen sitä mieltä, että tämä on nyt ihan täyttä skeidaa.” 

”Uskon, että tähän tilanteeseen löytyy ratkaisu. Mutta mikä se on, se on to be seen.” 

Rahaa ahmineet rakennushankkeet saavuttivat eräänlaisen päätöksen, kun Grand Hansa avasi ovensa keväällä 2024. Aivan Helsingin ytimessä sijaitseva ”upper upscale -luokan” hotelli on komea kupolibaareineen ja pääsisäänkäynnin kivipatsaineen. 

Jykevää ylioppilaskorttelia katsellessa ei heti uskoisi, kuinka vaikea Ylvan tilanne on. Ylioppilaskunnalla ei varsinaisesti olekaan talousongelmaa vaan likviditeettiongelma. Omaisuutta on valtavasti, mutta rahat ovat kiinni seinissä. 

Marraskuussa aloittanut Ylvan uusi toimitusjohtaja Mika Perkiö siirtää haastatteluaikaa kahdesti. Kun haastattelu järjestyy helmikuun alkupuolella, hän kertoo aluksi hyvät uutiset. Ne ovat sinänsä ilmeiset, kun asiaa katsoo päärautatieasemaa vastapäätä sijaitsevasta toimistosta käsin: Ylvan kiinteistöt sijaitsevat edelleen Helsingin keskustan paraatipaikoilla. Lisäksi niiden vuokrausasteet ovat korkeat, Perkiö sanoo. 

”Mutta sanotaan, että meidän täytyy nyt ratkoa meille syntyneitä rahoitushaasteita”, hän muotoilee. 

Ylva teki vuonna 2023 noin 17 miljoonaa euroa tappiota. Korollisia nettovelkoja oli reilusti yli 230 miljoonan euron edestä. Omavaraisuusaste on painunut markkina-arvoin mitattuna 48,8 prosenttiin, mikä sotii omistajastrategian alkuperäistä kirjausta vastaan. Tiedossa ei ole, milloin Ylva pystyy seuraavan kerran jakamaan Hyylle voittoa. 

Perkiö painottaa, että Ylvan haasteet liittyvät ennen kaikkea siihen, että käynnissä oli kaksi suurta rakennusprojektia samaan, hankalaan aikaan. Hän vakuuttaa, ettei Ylva ole lähellä konkurssia.

”Uskon, että tähän tilanteeseen löytyy ratkaisu. Mutta mikä se on, se on to be seen.” 

Maaliskuun puolivälissä Ylioppilaslehti uutisoi, että Hyyn omistama kiinteistö on päätetty myydä. Helsingin Sanomien mukaan kyseessä on loput Lyyra-korttelista, mutta Ylvan johto ei ole vahvistanut asiaa.

Perkiö kommentoi Ylioppilaslehdelle, että kiinteistökauppa on toistaiseksi luottamuksellinen mutta asiasta tullaan tiedottamaan tarkemmin ennen maaliskuun loppua.

HS:n mukaan rahoittajapankit ovat painostaneet Ylvaa myymään kiinteistöjä nopealla aikataululla. Perkiön mukaan rahoittajien kanssa on tehty hyvää ja aktiivista yhteistyötä ja tilanne on saatu rauhoitettua.

”Nyt on työrauha eikä akuuttia tilannetta päällä. Liiketoiminta jatkuu”, hän sanoo.

Toistaiseksi ei tiedetä, joutuuko Ylva myymään muutakin. Ylioppilaslehden tietojen mukaan keskustassa kiinteistöjä omistavien tahojen keskuudessa on yleisesti tiedossa, että Ylvan kiinteistöjä on kaupan.

Perkiön mukaan käynnissä on ollut normaali menettely, jossa selvitetään kiinteistöjen aitoja markkina-arvoja. Vanha ylioppilastalo ja Domus Gaudium eivät ole mukana arvioinnissa, mutta esimerkiksi Uusi ylioppilastalo ja siihen kuuluva Grand Hansa ovat. 

Ylioppilastalot ovat erityissuojelussa ja niiden myynti vaatisi Hyyn edustajiston päätöksen. Muiden kiinteistöjen kaupoista taas voisi päättää Hyyn hallitus. 

”Näyttäkää se sijoittaja, joka olisi osannut ennakoida kaiken tämän.”

On kulunut jo viisi vuotta siitä, kun korona ensimmäisen kerran sulki Suomen, mutta kiinteistöala hikoilee edelleen. Moni haastateltavista painottaa, että Ylva ei ole ainoa yhtiö, joka on ongelmissa. 

Ylva ei kuitenkaan ole mikä tahansa kiinteistöyritys. Se on varainhaltija Hyylle, jonka ensisijainen tarkoitus on toimia ”jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää opiskelijoiden pyrkimystä ja asemaa yhteiskunnassa”. 

Toistaiseksi opiskelijoiden asemaa on edistetty kiinteistökaupoilla heikosti. Jäsenmaksuttomuus piti saavuttaa tänä vuonna, mutta sen sijaan maksua nostettiinkin 57 eurosta 85:een. Monet niistä opiskelijoista, joiden selkäpiissä säästöt nyt tuntuvat, ovat olleet yläkoulussa tai lukiossa aikana, jolloin Lyyra on päätetty rakennuttaa tai Seurahuone ostaa. 

Tilanne harmittaa kaikkia haastateltavia. 

”Tuntuuhan se tietysti tosi kurjalta, että ei ole voinut taata nykyisille opiskelijoille parempaa tai edes samaa mitä itse on ylioppilaskunnalta saanut”, sanoo Jane Kärnä.  

Silti kaikki sanovat, että jos he voisivat palata ajassa taaksepäin, he eivät sen hetkisillä tiedoilla tekisi mitään toisin. Jälkiviisaus on viisauden helpoin laji, ja siksi isojen päätösten takana voi heidän mukaansa edelleen seisoa. 

”Yrityksiä harvoin kiitellään siitä, etteivät ne investoi vaan keräävät rahaa kassaan pahan päivän varalle”, Lauri Linna toteaa. 

Hän muistuttaa Hyyn ja Ylvan taloudenhoidon pitkäjänteisyydestä. Vielä ei tiedetä, miten eri liiketoiminnot tulevat lopulta menestymään, ja miljoonaomaisuus luultavasti joskus vielä jotain tuottaakin. 

Antti Kerppola ei osta ajatusta siitä, ettei kiinteistöbisnes olisi ylioppilaskunnan arvojen mukaista toimintaa. Hänen mukaansa Hyy oli halunnut tehdä näin jo pitkään, mutta kukaan ei vain ollut aiemmin saanut hankkeita toteutettua. 

Hän pitää isona onnistumisena etenkin sitä, että sai tiuhaan vaihtuvan Hyyn edustajiston ja hallituksen ryhmittymään yhteisen tavoitteen taakse. 

”Niillä tiedoilla, mitä silloin oli, en tekisi mitään toisin. Näyttäkää se sijoittaja, joka olisi osannut ennakoida kaiken tämän.” 

Toisaalta osa haastateltavista varovaisesti pohtii, olisiko suuntaa voinut muuttaa viimeistään siinä vaiheessa, kun riskit alkoivat realisoitua. 

Kun pandemia ja sota iskivät päälle, miksi päätettiin edelleen edistää matkailu- ja hotellihanketta? Olisiko Lyyran tontin voinut vielä myydä sen jälkeen, kun virastorakennukset oli purettu? Tai olisiko sinne voinut tehdä opiskelija-asuntoja? Näin isoissa hankkeissa suunnan muuttaminen voi tosin olla hankalaa, varsinkin jos projektiin on jo upotettu kymmeniä miljoonia euroja. 

Jossittelu on tässä kohtaa turhaa. Silti osa haastateltavista toivoo, että olisipa Lyyra-tonttikilpailu jäänyt voittamatta, hotelli rakentamatta ja kakku syömättä. 

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n.