Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla (Hyy) ei mene hyvin. Pahimmassa tapauksessa talousvaikeuksissa rämpivä ylioppilaskunta voi menettää kaikki varansa, uutisoi Helsingin Sanomat keskiviikkona.
Hyyn omaisuutta hallinnoivalla Ylvalla oli vuoden 2023 lopussa noin 235 miljoonaa euroa lainaa. HS:n tietojen mukaan rahoittajapankit painostavat nyt Ylvaa myymään arvokkaita kiinteistöjään nopealla aikataululla. Jos kiinteistöistä ei saada kunnon hintaa, Hyy voi menettää käytännössä koko omaisuutensa.
Juttelin reilu kuukausi sitten Ylvan tuoreen toimitusjohtajan Mika Perkiön kanssa, joka vakuutti kivenkovaa, ettei yhtiö ole lähellä konkurssia, vaikka kiinteistöjä saatetaankin joutua myymään. Parhaillaan käynnissä on Perkiön mukaan kartoitus, jossa selvitetään kiinteistöjen aitoja markkina-arvoja.
Ylioppilastalot ovat erityissuojelussa ja niiden myynti vaatisi Hyyn 60-henkisen edustajiston päätöksen. Muiden kiinteistöjen kaupoista taas voisi päättää Hyyn hallitus. Näyttää varsin todennäköiseltä, että tällaisia päätöksiä joudutaan pian tekemään.
Ylvan vaikeasta tilanteesta kertoo, ettei se ole pystynyt maksamaan Hyylle normaalisti voittoa pitkään aikaan. Siksi ylioppilaskunta joutui nostamaan pakollista jäsenmaksuaan joulukuussa historialliset 50 prosenttia 57 eurosta 85 euroon, vaikka jäsenmaksusta oli tarkoitus luopua tänä vuonna kokonaan. Samalla palveluista leikattiin jälleen.
Hyy on nyt matkalla kohti eksistentiaalista kriisiä. Jos opiskelijat joutuvat maksamaan jatkuvasti isompaa jäsenmaksua mutta saavat vähemmän palveluita, mikä ylioppilaskunnan tarkoitus lopulta on? Erityisen nurinkuriseksi tilanne kääntyy, jos talousvaikeudet pakottaisivat luopumaan jostain ylioppilastalosta, jotka ovat perinteisesti olleet Hyyn sydän.
Voisi kuvitella, että tässä tilanteessa ylioppilaskunta painaisi kriisiviestinnässä ison vaihteen silmään. Ratkaisuja olisi pohdittava avoimesti realiteetit tiedostaen. Taloustilanteen tulisi olla jokaisen edustajiston ja hallituksen kokouksen ytimessä.
Jäsenet pitäisi saada vakuutettua siitä, että asia otetaan vakavasti.
Ulospäin vaikuttaa siltä, etteivät edes edustajat täysin ymmärrä, kuinka vaikea tilanne on.
Silti kun kuunteli kevään ensimmäistä edustajiston kokousta, saattoi saada vaikutelman, ettei mitään talousongelmaa oikeastaan olekaan.
Edustajat pitivät vuolaita puheenvuoroja esimerkiksi Israelin akateemisesta boikotista, Suomen hallituksen lyhytnäköisestä ilmastopolitiikasta sekä kestävämpiin puolustushankintoihin tähtäävästä kansalaisaloitteesta. Hyyn virallisissa kanavissakin on viime päivinä puhuttu lähinnä ilmastosta, kehitysyhteistyöstä ja tasa-arvosta.
Kaikki toki tärkeitä teemoja, mutta Hyyllä olisi nyt akuutimpiakin asioita pöydällään. Niitä edistetään varmasti kulisseissa, mutta ulospäin vaikuttaa siltä, etteivät edes edustajat täysin ymmärrä, kuinka vaikea tilanne on.
Osittain tästä kaikesta voi syyttää opiskelijapolitiikan perusluonnetta. Kun äänestysprosentti kieppuu reilun 30 prosentin hujakoilla, ehdokasmäärät vähenevät jatkuvasti ja hallitukset sekä edustajistot vaihtuvat tiuhaan, kenelläkään ei lopulta ole todellista vastuuta mistään.
Edustajistoon voi mennä harjoittelemaan tulevaisuuden poliitikon uraa ja tekemään bisnestä opiskelijoiden rahoilla ilman, että tarvitsee tietää, miten yritys toimii tai mitä tapahtuu konkurssissa. Kun hommat menevät mönkään, voi kätevästi valmistua ja jättää mestat palamaan.
Uppoavan laivan ovat viimeisen puolen vuoden aikana jättäneet myös Ylvan toimitusjohtaja Leea Tolvas, Ylvan hallituksen puheenjohtaja Mika Heikkilä ja Hyyn pääsihteeri Mikko Kymäläinen.
Lisää tästä kaikesta voit lukea kevään viimeisestä Ylioppilaslehdestä, joka ilmestyy huhtikuun alussa.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n.
