Kesän korvalla halusin juhlistaa uutta sesonkia tanssimalla ja houkuttelin remmin kavereita seuraksi klubi-iltaan. Ostimme liput ennakkoon ja tapasimme alkuillasta näyttelyn avajaisissa. Bileisiin oli tarkoitus siirtyä puoliltaöin.
Illan aikana kuitenkin tapahtui jotain. Ehkä yksi alkoi epäillä jaksamistaan. Tästä inspiroituneena toinenkin tunnusteli oloaan. Korviini kantautui lausahduksia: ”En tiedä, onko sittenkään fiilistä”, ja: ”Olis ihana herätä huomenna freesinä.”
Yksi pani lippunsa myyntiin, ja pian alkuperäisestä viiden hengen seurueestamme oli lippu enää kahdella. Sydämistyin ja juhlaintoni laski kuin lehmän häntä. Tarkkailin viimeistä lipullista kaveriani. Näkyikö hänessä merkkejä luovuttamisesta?
Totta kai ymmärsin perujia. Burnout-sukupolvelta feidailu on odotettavissa. Olemme graindanneet itsemme henkihieveriin, ja yhä harvinaisempaa on kohdata millenniaali, joka ei olisi jossain elämänsä vaiheessa uupunut.
Uupumustarinoiden ja hermoromahdusnäytelmien rinnalle on auennut vilkas keskustelu levosta ja itsensä kuuntelusta. Nykyään vedämme rajoja, kieltäydymme miellyttämästä ja keskitymme maadoittumiseen. (Kaikkeen tähänkin löytyy oppaita ja työpajoja.)
Lepopuhe on tarpeellista, onhan työpaikkastressin aiheuttamien loppuunpalamisten määrä kaikkien aikojen huipussaan. Mutta onko heiluri heilahtanut jo liian jyrkästi toiseen ääripäähän? Peruminen on helpompaa kuin koskaan, ja usein tingimme vapaa-ajan menoista. Jos järjestää juhlat, voi olettaa kutsun hyväksyneistä alle puolen lopulta osallistuvan. Tekosyitä ei tarvita – riittää kun vetoaa rajoihinsa tai tyhjenneeseen sosiaaliseen akkuun.
Mutta ei ystävien näkemisestä tai juhlimisesta kannata nipistää! Mikä sietämätön ajatus levätä vain seuraavaa työpäivää varten! En minä sitä varten tullut tälle planeetalle.
Nykyisessä taloustilanteessa töistä tinkiminen on ehkä paljon vaadittu. Täytyyhän meidän lepäämisen lisäksi myös esim. syödä. Mikäli sluibailun keskittäminen ikäviin menoihin ei onnistu, voi ainakin hallinnoida odotuksia ja jättää tyhjät lupaukset tekemättä. On paljon antoisampaa yllättää ihmiset ilmaantumalla paikalle kuin aiheuttaa pettymys perumalla.
