Tobiasta vituttaa, koska hänen tyttöystävänsä ”nukkuu liikaa”. Taralla on tapana ottaa tunnin tai parin päiväunet ja työskennellä yömyöhään.
The Guardianin maaliskuisessa jutussa You be the judge: should my girlfriend stop napping while ’working’ from home? Tobiaksesta on outoa nähdä Tara nukkumassa, kun hän tulee itse töistä kotiin. Luovan alan freelancerina kotona työskentelevälle Taralle torkkuminen ja myöhään kukkuminen sopii. ”Rakastan päiväuniani ja olen aina rakastanut”, hän kertoo The Guardianille.
Minäkin rakastan päiväuniani. Instagramin algoritmitkin tietävät sen, sillä feedini täyttyy pötköttelyä ylistävistä sleepy girl -meemeistä ja nukkuvista kissanpennuista.
Uni ei ole vain biologiaa ja neurotiedettä, vaan se kietoutuu yhteiskuntaan ja talouteen. Tästä näkökulmasta ihminen voi nukkua väärin.
Mediassa on viime vuosikymmeninä kirjoitettu holhoavia juttuja unen tärkeydestä kyllästymiseen asti. Älä tee näitä virheitä ennen nukkumaanmenoa, älä syö näitä ruokia ennen nukkumaanmenoa, viisi vinkkiä parempaan uneen, älä nuku liian pitkään, näin unenpuute tappaa ja niin edelleen.
Kun puhutaan unesta, puhutaan usein uniongelmista. Ymmärtäähän sen: ihmiset ovat tutkitusti väsyneitä ja nukkuvat huonosti. Samalla tiedetään, kuinka elintärkeää uni on: nukkuessa aivot ”puhdistautuvat”, muisti ja oppimiskyky paranevat, keho ja mieli palautuvat ja aivot erittävät kasvuhormonia.
Unettomuus näyttäytyy lähes kuolemantuomiona. Pitkäaikainen, yli kolme kuukautta kestänyt unettomuus altistaa tutkimusten mukaan muun muassa masennukselle, muistisairauksille ja sydän- ja verisuonitaudeille. Itsemurhariski kaksinkertaistuu ja lääkeriippuvuuden riski jopa seitsenkertaistuu.
On pakko nukkua. Suositusten mukaan ihanneuni kestää 7–9 tuntia yhtäjaksoisesti yöaikaan. Jos on pakko, voi iltapäivällä ottaa korkeintaan 20 minuutin tehotorkut, power napit.
Univaje on maailmanlaajuinen ongelma. Useiden tilastojen mukaan Japanissa nukutaan keskimäärin kaikkein vähiten. Syyksi on arveltu maan työkeskeisyyttä. Japanin kielessä on virallinen termikin liiallisen työnteon aiheuttamalle kuolemalle: karōshi.
Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan työikäisten lyhytaikaiset unihäiriöt ovat lisääntyneet Suomessa 2000-luvulta alkaen. Sama notkahdus näkyy myös muissa länsimaissa.
Ihmisten nukkumiseen erikoistunut THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen kertoo, että lyhytaikaisten unihäiriöiden taustalla on ennen kaikkea lisääntynyt kuormitus työelämässä. Myös älylaitteet nakertavat unta.
”Työstä on tullut vaativampaa, rasittavampaa. Se vie enemmän aikaa ja työhön liittyvät ajatukset rasittavat vielä vapaa-ajallakin ja häiritsevät nukkumista”, hän sanoo.
Perinteisten unilääkkeiden eli bentsodiatsepiinien käyttö on vähentynyt hoitosuosituksen muuttumisen takia roimasti 2010-luvulta alkaen, mutta turvallista melatoniinia popsitaan enemmän kuin koskaan ennen.
Potilaan lääkärilehden mukaan melatoniinia myytiin vuonna 2022 itsehoitovalmisteena ja reseptillä jopa 1 050 000 pakkausta. Pitkäaikaiskäyttöön sitä ei suositella. Partonen sanoo, että melatoniini voi menettää tehonsa.
”Sitten se on vain rahanmenoa. Melatoniinitabletit ovat aika arvokkaita.”
Talouspuheessa paheena näyttäytynyt nukkuminen on muuttunut hyveeksi, johon työntekijöitä kannustetaan. Uni on brändätty uudelleen.
Lukuisat tutkimukset ja median itsehoitovinkit osoittavat, että nukkuminen on yksi nykyihmisen tärkeimmistä taidoista, velvollisuuksista ja hyvinvoinnin peruspilareista.
Lapin yliopiston kulttuuritalouden professori Anu Valtonen kirjoittaa vuonna 2014 Sosiologia-lehden Talous nukkuu meissä -artikkelissaan, että länsimaissa voimistui 2000-luvun aikana nukkumisen, talouden ja työn yhteen nivova puhetapa. Media kiinnostui unesta, työpaikoille rakennettiin lepohuoneita ja unibisnes kasvoi.
Valtonen kirjoittaa, että talouspuheessa paheena näyttäytynyt nukkuminen on muuttunut hyveeksi, johon työntekijöitä kannustetaan. Uni on brändätty uudelleen.
Artikkelin julkaisusta on aikaa 10 vuotta. Valtonen kertoo puhelimessa, että viime vuosina taloudellinen diskurssi on vain voimistunut.
”Talous on lähtenyt määrittämään sitä, miten unta toteutetaan ja ymmärretään”, hän sanoo.
Talouden diskurssit, arvot ja käytänteet ohjaavat tapojamme nukkua.
Uni onkin huomioitu klassisissa talousteorioissa Karl Marxista Max Weberiin. Teoriasta riippuen se on nähty joko työvoiman uusintamisen välineenä, tuomittavana tuhlauksena tai tehokkuuden edistäjänä.
Valtosen mukaan uni ei ole enää talouden näkökulmasta tyhjänpäiväistä, hukattua aikaa. 2010-luvulla mediassa korostui yksilön terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi unen vaikutus taloudelliseen tuottavuuteen.
Esimerkiksi Uniliitto ja muut asiantuntijat ovat korostaneet yhä useammin unen vaikutusta työkykyyn ja kansantalouteen. Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen työkykyjohtaja Kristiina Halonen kommentoi Talouselämälle helmikuussa 2023, että huonolla nukkumisella on miljardien arvoiset yhteiskunnalliset vaikutukset.
Anu Valtonen on tutkinut unta kulttuurintutkimuksellisesta ja sosiologisesta näkökulmasta. Tällöin nukkuminen näyttäytyy kussakin kulttuurissa opittavana ja opetettavana asiana.
”Nykyinen vallitseva normi kahdeksan tunnin yöunista syntyi teollisen vallankumouksen aikaan. Uni ja valve rytmitettiin niin, että se palvelee talouden tarpeita”, Valtonen sanoo.
Kahdeksan tuntia töitä, kahdeksan tuntia vapaa-aikaa, kahdeksan tuntia unta.
Samaan aikaan uniongelmat lisääntyivät länsimaissa. Unettomuutta on esiintynyt ihmisillä käytännössä aina, mutta 1800-luvun teollistumisen ja kaupungistumisen aikaan tapahtui selvä notkahdus. Valosaasteen lisäksi unihäiriöiden lisääntymiseen vaikutti kiihtyvä työtahti.
Ranskalainen sosiologi Marcel Mauss tutki nukkumisen tapoja eri kulttuureissa ja kehitti 1970-luvulla teorian, jonka mukaan nukkuminen on ennen kaikkea ruumiillinen taito, tapa ja tekniikka sekä osa sosiaalisen järjestyksen ylläpitoa. Maussin tulkinnat osoittavat, etteivät ajassamme itsestään selvinä pidetyt unikäytännöt ole tyhjentävä totuus nukkumisesta, kirjoittaa kulttuurihistorioitsija Pälvi Rantala teoksessaan Nokkaunia ja tehotorkkuja: Tutkimusmatka päiväunien kulttuurihistoriaan (2016, Lapland University Press).
Eri aikoina ja kulttuureissa on nukuttu eri tavalla. Ennen teollistumista Euroopassa oli tavallista nukkua uni kahdessa vaiheessa. Ihmiset heräsivät keskellä yötä parin tunnin ajaksi esimerkiksi rukoilemaan, lukemaan, mietiskelemään tai harrastamaan seksiä.
Nykyään osa biohakkereista vannoo kaksivaiheisen unen nimeen ikään kuin luonnollisempana ja siten parempana tapana nukkua nojaamalla historioitsija Roger Ekirchin suosittuun tietokirjaan At Day’s Close: A History of Nighttime (2006).
Lääkärit ovat eri mieltä biohakkereiden kanssa.
Ihmiset heräsivät keskellä yötä rukoilemaan, lukemaan, mietiskelemään tai harrastamaan seksiä.
Tänä vuonna unta yritetään parantaa Suomessa kansallisesti. Uni on valittu kansallisen aivoterveysohjelman ”Suomen yhteisen pääoman” vuoden teemaksi. Jokaisella on mahdollisuus virkistävään ja palauttavaan uneen, ohjelman nettisivuilla sanotaan.
Vaikka unettomuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia on viime vuosina korostettu, näyttäytyy uniongelmien hoito yhä yksilön asiana, johon ”jokaisella” on velvollisuus tarttua. Päiväunia ja unettomuutta tutkineen kulttuurihistorioitsijan Pälvi Rantalan mukaan julkisessa keskustelussa unettomuutta pidetään pitkälti aivotyöläisten ongelmana, vaativasta asiantuntijatyöstä kumpuavan stressin kylkiäisenä.
”Näin ei todellisuudessa ole. Esimerkiksi työttömillä on paljon uniongelmia”, hän sanoo.
Rantalan mukaan luovilla aloilla päiväunet ovat olleet pitkään sallittuja, ja 2000-luvulta lähtien niitä on normalisoitu myös muussa asiantuntijatyössä. On silti vaikea kuvitella, että päikkärit olisivat luonteva osa kellokortilla mitattavia duunaritöitä.
Yksi Suomen kuuluisimmista hyvän unen sanansaattajista on unilääkäri, tutkija ja puhuja Henri Tuomilehto. Tiedottaja Jouni Vornasen kanssa tekemässään kirjassa Nukkumalla menestykseen (Tammi, 2019) Tuomilehto neuvoo, kuinka ”jokainen pystyy kehittämään ja vahvistamaan nukkumistaan, jos haluaa” – ja siten menestymään. Kirja on täynnä lentäviä lauseita: ”Nukkuminen määrittelee seuraavan päivän ja koko tulevaisuuden.” ”Huono nukkuminen ja siitä seuraava väsymys tuhoaa yhteiskuntamme.”
Kaikki on joko unen ansiota tai syytä, ja koska ”jokainen” voi parantaa untaan, näyttäytyvät huonon unen seurauksetkin yksilön syynä. Tuomilehdon mukaan ihmisen pitäisi vastata työelämän kuormittavuuteen ”tasapainottamalla” tilannetta, eli keskittymällä enemmän omaan palautumiseensa. Arki optimoidaan unta varten, ja uni nukutaan arkea varten.
Puhe unen tärkeydestä sopii loistavasti suoritusyhteiskuntaan, jossa uni on mitattava suorite. Koska omaa untaan ei voi nukahtamisen jälkeen hallita – vielä! –, keskittyvät uniohjeet päivän rutiineihin. Unitulosta voi arvioida heräämisen jälkeen älylaitteella.
THL:n Timo Partosen mukaan ajan ihanteet tehokkuudesta ja virkeyden vaikutelmasta lisäävät unettomuuteen liittyvää kärsimystä.
”Voi syntyä pakonomainen tunne, että pitää pystyä nukahtamaan nopeasti, nukkua hyvin ja laadullista unta. Ihmiset ovat alkaneet suorittaa nukkumista ja arvioimaan suoriutumistaan. Koska aina ei tule nukuttua hyvin, kärsimyksen tunne lisääntyy. Että taas meni pieleen, olen epäonnistunut tässäkin asiassa.”
Suhtautuminen uneen suoritteena tekee usein sen, miltä ihmiset haluaisivat välttyä: uni on heikkoa.
Ei tarvitse olla lääkäri tai unitutkija kertoakseen muille, miten nukkua. Vuonna 2018 kanadalainen johtajuusvalmentaja Robin Sharma lanseerasi 5 am -klubin eli voittajantunnin. Sen tarkoituksena on maksimoida tehokkuus: heräämällä aamuviideltä saa enemmän asioita aikaiseksi kuin muut ja menestyy.
Sharma ei keksinyt ajatusta aikaisin heräävästä poikkeusyksilö-superjohtajasta, mutta kuuluisan konseptinsa avulla hän levitti ajatusta aamuvirkkuuden ylivoimaisuudesta.
Media rakastaa ”menestyjien” aikaisia arkirutiineja. Voimme lukea, moneltako tasavallan presidentti Alexander Stubb herää (aamuviideltä) ja Applen toimitusjohtaja Tim Cook nousee sängystä (aamuneljältä) tai milloin Kardashian-dynastian äiti Kris Jenner meditoi (aamulla puoli viideltä), kun samoihin aikoihin Michelle Obama suuntaa kuntosalille.
Hiljattain näyttelijä Sydney Sweeney kohautti sanomalla The Wall Street Journalin haastattelussa, että hän tarvitsee ”toimiakseen” unta vain noin kaksi tuntia.
Ajatus aamuvirkkujen tehokkuudesta elää sitkeästi. Historia osoittaa, kuinka vahvasti nukkuminen on liittynyt moraaliin. Kun keskiajalla ja uudella ajalla varhain herääminen liitettiin oikeanlaisena kristittynä elämiseen ja Jumalan palvelemiseen, näyttäytyy aamuvirkkuus nykyaikana tehokkuuden ja menestyksen merkkinä, Pälvi Rantala kirjoittaa teoksessaan Valvojat – Tutkimusmatka unettomuuden historiaan (2022, Avain).
Neljältä nouseminen vaatii itsekuria. Samat ominaisuudet liitetään menestyjien sankarinarratiiveihin, oli todellisuus millainen tahansa.
Banaali asia naamioidaan ”trendiksi”, jotta ihmiset saavat uutta materiaalia oman yksilöllisen, mutta yhteisöllisen identiteettinsä rakentamiseen.
Välillä tekee mieli rötvätä kunnolla. Kesällä 2023 medioiden otsikoihin nousi ilahduttava uusi trendi, bed rotting. Sängyssä mätänemisen ideana on viettää koko päivä, tai ainakin useita tunteja, sängyssä pötköttelemässä tekemättä mitään. Korkeintaan voi skrollata puhelinta tai tuijottaa Netflixiä.
Pötköttely herätti kritiikkiä. Perinteisessä mediassa korostui holhoava uhkapuhe, kun toimittajat haastattelivat terveydenalan asiantuntijoita sängyssä makoilun terveysriskeistä (voi olla merkki mielenterveysongelmista!). Osa tiktokkaajista syytti pötköttelyvideoita ableismista, koska kaikki eivät oikeasti pysty nousemaan sängystä psyykkisten tai fyysisten syiden takia, ja siksi on irvokasta tehdä sängyssä makaamisesta ”trendi”. Yksi tiktokkaaja tylyttää videollaan, että pötköttelijät ovat laiskoja ihmisiä, jotka lisäävät stigmaa niille, joita luullaan virheellisesti laiskoiksi sängyssä olon takia, vaikka he eivät voi sille mitään.
Minulle pötköttelyvideot näyttäytyvät suorituskeskeisen bosslady-kulttuurin vastaisena liikehdintänä, johon voi lukea muitakin ”trendejä”, kuten quiet quittingin eli hiljaiset loparit ja soft lifen, pehmeän elämän.
Molemmissa on kyse itsensä kuuntelemisesta ja suorituspaineista irti päästämisestä. Itsestään selviä asioita, mutta näinhän ilmiöt nykyaikana syntyvät. Banaali asia naamioidaan ”trendiksi”, jotta ihmiset saavat uutta materiaalia oman yksilöllisen, mutta yhteisöllisen identiteettinsä rakentamiseen.
Vasemmistopiireissä on ollut viime vuosina suosittua puhua unesta ja levosta yhtenä vastarinnan muotona. Kirjailija ja podcastaaja Pontus Purokuru kirjoittaa esseekirjassaan Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (2018, Kosmos), että uni on sietämättömältä tuntuva rajoite, irrationaaliselta vaikuttava viesti siitä, että pääomalla on rajoja.
Purokuru viittaa tekstissään esseisti Jonathan Craryn vuonna 2013 julkaistuun kirjaan 24/7: Late Capitalism and the Ends of Sleep (Verso), jossa uni julistetaan vastarinnan viimeiseksi linnakkeeksi, koska kaikki muu paitsi nukkuminen palvelee pääoman lisäämistä myöhäiskapitalistisessa yhteiskunnassa.
Tällä hetkellä yksi suosituista levon sanansaattajista on yhdysvaltalainen taiteilija, aktivisti ja teologi Tricia Hersey, jonka manifesti Rest is resistance (Octopus Publishing Group, 2022) nousi ilmestyessään The New York Timesin bestsellerien listalle. Hersey luotsaa vuonna 2016 perustamaansa The Nap Ministry -yhteisöä, joka järjestää muun muassa taidetta ja self carea yhdistäviä ”parantavia” työpajoja. Instagramissa torkkuministeriöllä on 548 tuhatta seuraajaa.
Herseyn kirja on yhdistelmä mustaa teologiaa ja feminismiä, hengellisyyttä, kapitalismikritiikkiä ja self-helpiä. Kyseessä ei ole niinkään kriittinen analyysi yhteiskunnasta, vaan saarnankaltainen julistus ”radikaalin levon” parantavasta voimasta valkoisen ylivallan, patriarkaatin ja kapitalismin synnyttämää grind-kulttuuria vastaan.
Maallistuneesta suomalaisesta vinkkelistä uskonnollisen hengellisyyden ja antikapitalismin yhdistäminen tuntuu ehkä oudolta, mutta yhdysvaltalaisyleisöön viesti on purrut.
Lokakuussa 2022 Hersey kertoi The New York Timesille, että osa yhteisön jäsenistä on irtisanoutunut töistään, aloittanut sapattivuoden tai ”hidastanut liiketoimintansa kasvua palvellakseen omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan”.
Herseyn mukaan olemme kaikki kapitalismin aivopesemiä ja uuvuttamia, mutta mustiin amerikkalaisiin vahinko on osunut erityisen kovaa. Siksi pitää levätä.
The New York Timesin jutussa kerrotaan mustien kollektiivisesta univajeesta Yhdysvalloissa. Lehti viittaa vuonna 2020 julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan lähes 44 prosenttia mustista saa unta yössä alle 7 tunnin suosituksen, kun valkoisilla amerikkalaisilla vastaava luku on 31 prosenttia.
Siinä missä rikkaat matkustavat unihotellin futuristisiin kapseleihin ja keskiluokka satsaa painopeittoon ja älykelloon, tuhoaa kaupankassa biologisen kellonsa 24h kaupan yövuoroputkessa.
Uni kapitalismin viimeisenä linnakkeena taidettiin jo vallata.
Kuinka ”radikaalia” lepo voi olla, kun talousnäkökulmasta palautuminen ja hyvä uni tekevät ihmisistä tehokkaita ja tuottavia?
Anu Valtonen kirjoittaa artikkelissaan, että unesta on rakennettu tehokas tietotalouden toimintatila, jossa talous on luovimmillaan, hypertilassa. Uneen kuuluva passiivisuus on käännetty aktiiviseksi ja tärkeäksi aivotoiminnaksi, joka ei ole pelkästään hyväksyttävää, vaan tärkeä työkyvyn ja tuottavuuden edellytys.
Uni on miljardibisnes ja sen voittokulun odotetaan jatkuvan. Markkinatutkimuksia tekevän Straits researchin mukaan globaalin unibisneksen arvo oli vuonna 2022 noin 60 miljardia dollaria. Markkinat ennustavat, että vuoteen 2031 mennessä rikkoutuu 100 miljardin dollarin rajapyykki.
Unibisnes käsittää kaiken nukkumiseen liittyvän sängyistä melatoniinivalmisteisiin ja älylaitteista uniturismiin. Viime aikoina Instagramiini on alkanut pulpahdella mainoksia unipannasta, joka lupaa vaimentaa kumppanin kuorsaamisen.
Maailman suurimpiin hotelliketjuihin kuuluva Hilton kertoi tämän vuoden raportissaan, että suurin syy, miksi ihmiset matkustavat on lepo ja akkujen lataaminen – hyvät yöunet.
Ei ihme, että unibisnes porskuttaa täysillä, kun käsillä on jatkuvasti enemmän tietoa nukkumisen terveysvaikutuksista ja unettomuuden pelottavista haitoista. Kukapa ei haluaisi nukkua paremmin?
Vuosi sitten Harper’s Bazaar -lehden toimittaja Nilgin Yusuf julisti jutussaan, että uni on uusi seksi: ”kaikki puhuvat siitä, kuka saa sitä, kuka tarvitsee sitä enemmän ja onko oma parempaa kuin muiden”. Yusufin mukaan hyvät yöunet nähdään inspiroivina osin siksi, että hyvä uni näkyy naamasta.
Muotilehti Voguen tuore juttu neuvoo, miten nukkumalla hyvin pääsee eroon ”ikääntymisen merkeistä yhdessä yössä”. Yövoiteen ja retinol-seerumeiden lisäksi lehden kokoamaan ostoslistaan kuuluu muun muassa ilmankostutin, silkkityynyliina, magnesiumpulveria, sydämenmuotoisia melatoniinikarkkeja ja kultainen Oura-sormus.
Kuuluuko hyvä uni kaikille, kuten unilääkärit vakuuttavat?
Siinä missä rikkaat matkustavat unihotellin futuristisiin kapseleihin maksimoimaan syvää unta ja keskiluokka satsaa painopeittoon ja älykelloon, tuhoaa kaupankassa biologisen kellonsa 24h-kaupan yövuoroputkessa. Asunnoton ei saa edes jalkojaan ojennettua puistonpenkillä ylimääräisten käsinojien takia.
Uni on uusi statussymboli, The New York Times julisti jo vuonna 2017 uutisoidessaan uusimmista uniteknologioista. Unibisneksen kiihtyessä on odotettavissa, että ”hyvä uni” tarkoittaa yhä enemmän arjen optimointia, tuotteita ja rahaa.
Mutta liikaa ei saa ahnehtia.
Näyttelijä Dakota Johnson joutui alkuvuonna kohun keskelle möläytettyään haastattelussa voivansa nukkua helposti 14 tuntia. The Tonight Show -keskusteluohjelmassa Johnson selitteli, ettei vaadi 14 tunnin yöunia: ”En ole mikään hirviö. Minulla on työ.”
Johnson ihmetteli kohtaamaansa paheksuntaa, koska eihän hän edes tee nukkuessaan mitään. ”Minä vain nukun!”
Siinä ongelma onkin. Miksi sängyssä pitäisi maata vapaaehtoisesti tekemättä mitään, kun aivot ovat jo puhdistautuneet seuraavaa päivää varten?
Juttua varten on luettu myös Timo Partosen, Katinka Tuiskun, Georgios Nikolakaroksen ja Markku Partisen Duodecim-lehden artikkeli Mistä unettomuushäiriössä on kyse? (2020) ja Anu Silfverbergin Long Playssa julkaistu juttu Yön sankarit (2019).
