Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus on päättänyt ottaa ylioppilaskuntien automaatio- eli pakkojäsenyyden syyniin. Hallitus selvittää pakkojäsenyydestä luopumista vastaamaan paremmin perustuslaissa suojattua yhdistymisvapautta. Asiasta päätetään keväällä 2024.
Pakkojäsenyys tarkoittaa, että yliopistoon läsnä olevaksi ilmoittautunut opiskelija on automaattisesti ylioppilaskunnan jäsen. Esimerkiksi Helsingin yliopiston opiskelija kuuluu Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan (Hyy).
Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden yliopistolehtorin Pauli Rautiaisen mukaan poliittinen tahto pakkojäsenyyden poistamiseen on suurempi kuin koskaan.
”Yksikään hallitus ei ole aiemmin ollut aikeissa viedä eduskuntaan lakiesitystä pakkojäsenyyden poistamisesta”, Rautiainen sanoo.
Ehdotusta on perusteltu sillä, että se rikkoo yhdistymisvapautta. Perustuslain mukaan ketään ei voi pakottaa kuulumaan yhdistykseen tai osallistumaan sen toimintaan.
Opiskelijan automaatiojäsenyys ylioppilaskunnassa ja velvoite jäsenmaksuun ovat ristiriidassa yhdistymisvapauden kanssa. Pitääkö pakkojäsenyydestä päästä eroon?
”On höpöhöpöä, että kaikki perusoikeuksien rajoitukset olisivat lainvastaisia. Se on populistista retoriikkaa vailla oikeudellista perustetta”, Rautiainen sanoo.
Perusoikeuksien välillä on jännitteitä: laissa kielletty yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen on ristiriidassa sananvapauden kanssa. Rautiaisen mukaan perustuslaki sallii myös yhdistymisvapauden rajoittamisen.
”Jos on poliittista tahtoa poistaa pakkojäsenyys, perustuslaki sallii senkin.”
Pakkojäsenyyden historia alkaa 1600-luvulta Suomen ensimmäisestä yliopistosta Turun Akatemiasta. Osakuntiin kuuluminen mahdollisti yhteisöllisyyden ja omista asioista päättämisen.
Pakkojäsenyyttä puolletaan yhä sillä, että se takaa opiskelijoille tasapuolisen mahdollisuuden vaikuttaa yliopistossa äänestämällä tai asettumalla ehdolle edustajistovaaleissa.
Pakkojäsenyys alettiin nähdä ongelmana 1990-luvun lopulla, kun yhdistymisvapauden merkitystä korostettiin.
Viimeksi pakkojäsenyyden perusteita selvitettiin vuonna 2021 opetus- ja kulttuuriministeriön kokoamassa työryhmässä. Se totesi yliopiston itsehallinnon perustelevan pakkojäsenyyttä.
Pakkojäsenyydestä luopumista olisi voinut puoltaa opiskeluterveydenhuollon siirtyminen YTHS:ltä Kelalle saman vuoden alussa. YTHS:n terveydenhuoltomaksua on pidetty yhtenä perusteena pakkojäsenyydelle.
Hallituspuolueet kokoomus ja perussuomalaiset ovat vastustaneet pakkojäsenyyttä 2000-luvulta alkaen.
Rautiaisen mukaan pakkojäsenyyden vastustajat kokevat ongelmalliseksi, että ylioppilaskunnat ottavat kantaa yliopiston ulkopuolisiin asioihin. Niistä ei haluta yhteiskunnallisia toimijoita.
Jäsenyyden puoltajien mielestä ylioppilaskunnat ovat osa yliopistoyhteisöä, jonka toiminta suuntautuu myös muuhun yhteiskuntaan.
Pakkojäsenyyden poisto supistaisi ylioppilaskuntien toimintaa ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien kaltaisiksi. Päätös vaikuttaisi eri tavoin eri ylioppilaskuntiin, sillä pääkaupunkiseudun ylioppilaskunnat ovat muita varakkaampia.
Hyyn pääsihteeri Mikko Kymäläinen ei halua spekuloida, miten pakkojäsenyyden poisto vaikuttaisi Hyyn toimintaan.
Yksi asia on selvä: jos kaikki opiskelijat eivät kuulu automaattisesti ylioppilaskuntaan, ei se edusta kaikkia opiskelijoita.
”Pakkojäsenyydestä luopuminen heikentäisi koko yliopistoyhteisön edustuksellisuutta ja päätöksentekoa ylioppilaskunnissa.”
Olisiko se uhka ylioppilaskuntien toiminnalle?
”Jos katsotaan yliopistolakia, itsehallinnollista yliopistoa ja ylioppilaskuntia osana autonomista yliopistolaitosta, niin kyllä automaatiojäsenyyden poistaminen avaa kysymyksiä siitä, miten tietyt lakisääteiset tehtävät, kuten hallinnon opiskelijaedustajien nimeäminen, on tarkoitus hoitaa”, Kymäläinen sanoo.
Jäsenmaksuilla rahoitetaan myös ylioppilaslehtiä. Esimerkiksi Ylioppilaslehti sai viime vuonna jokaisesta Hyyn 52 euron jäsenmaksusta vajaa viisi euroa kuuden lehden toimittamiseen jäsenistölle.
Kymäläisen mukaan ylioppilaslehti on monessa ylioppilaskunnassa arvostettu ja rahoitettu osa toimintaa.
”On hankala nähdä, että arvostus muuttuisi.”
Pelkkä arvostus tuskin riittää. Marraskuussa Lapin yliopiston ylioppilaskunta päätti lopettaa lehtensä rahoittamisen. Myös Ylioppilaslehden rahoitusta leikataan tänä vuonna.
Pauli Rautiaisen mukaan keskustelut pakkojäsenyydestä ja ylioppilaslehtien tulevaisuudesta limittyvät toisiinsa sen kautta, mitä pidetään yliopiston tehtävänä.
”Jotkut sanovat, että ylioppilaslehdet suoltavat kaikenlaista propagandaa, jota ihmiset pakotetaan pakkojäsenyydellä rahoittamaan. Toiset sanovat, että ylioppilaslehdet ovat tärkeä kriittisen keskustelun alusta, jota yliopistossa ja yhteiskunnassa tarvitaan.”
