Journalismi ei voi langettaa tuomioita, mutta asioista pitäisi puhua sellaisina kuin ne ovat. Silottelu palvelee vallan väärinkäyttäjiä.
Vallan vahtikoira -ideaalin mukaan median pitäisi paljastaa suhmurointi, tuoda esiin valtasuhteet ja vahingollinen vallankäyttö sekä olla kansalaisten puolella.
Uutiset Gazasta ovat saaneet minut kyseenalaistamaan tämän jalon tavoitteen siitäkin huolimatta, että tilannetta kuvataan ”monimutkaiseksi” ja ”tunteita herättäväksi”.
Median sotapelimäiset jutut Gazan tunnelikäytävistä etäännyttävät lukijan siitä, mikä on varsin yksinkertaista: kuolleista palestiinalaisista, maan tasalle pommitetuista sairaaloista ja niistä helvetillisistä oloista, joissa ihmiset ovat loukossa.
Hamasin terrori-iskua ei hyssytelty. Siitä puhuttiin Helsingin Sanomissa muiden eurooppalaisten ja amerikkalaisten medioiden tavoin ”murhaamisena” ja ”verilöylynä”, kun taas Israel ”iskee voimalla” ja ”kohdistaa iskuja” Gazaan. Gazasta otetuista satelliittikuvista HS väliotsikoi: ”Israel on raivannut alueita Gazan pohjoisrannalla” ja ”uudet reitit halkaisevat Gazan kahtia”. Niin sanotut neutraalit sanat muuttuvat irvokkaiksi. Israelin armeija on tuhonnut alueen harmaaksi joutomaaksi, mutta lukijan pitäisi tarkastella ”uusia reittejä”?
Historiattomat ja neutraaleina esitetyt jutut Gazasta hyödyttävät välillisesti Israelin agendaa. Se voi pommittaa viis veisaamatta kansainvälisistä ihmisoikeuslaeista.
Gazaa käsittelevässä tutkimuksessa pitää puhua kolonialismista, apartheidista, etnisistä puhdistuksista ja kansanmurhasta, kirjoittaa konfliktia tutkinut tutkijatohtori Tiina Järvi Maailman Kuvalehden kolumnissaan.
Mediassa termit näkyvät harvoin.
Kansanmurha on kansainvälisessä oikeudessa määritelty rikos. Siksi media voi käyttää termiä itsenäisesti vasta silloin, kun oikeusjärjestelmä on langettanut tuomionsa.
Tämä ei kuitenkaan estä toimituksia tutkimasta, täyttyvätkö Gazassa kansanmurhan tunnusmerkit. Aluksi median pitää muuttaa narratiivinsa sotateknisestä pelistä valtavaan humanitääriseen kriisiin, joka ei pääty viimeisenkään pommin pudottua.
