Hiljaiselta näyttää, sanon kuvaajalle, kun astumme ulos linja-autosta Lohjan keskustassa. Jätän sanomatta ensimmäisenä mieleeni nousevan, Taistelu-Jaska-meemivideosta tutun sananlaskun: ”Mieluummin nyrkki perseessä kuin asua Lohjalla.”
Suuntaamme linja-autoasemalta kohti kaupungin nähtävyyksiin listattua toria. Syyskuisena tiistaina puolenpäivän aikaan pystyssä on vain yksi vihanneskoju.
Torin laidalla näkyy penkki, jolla istuu kaksi varttuneempaa herrasmiestä. Lähestymme kaksikkoa, jolloin toinen heistä liukenee pois paikalta.
”Mihinkäs rikosrekisteriin tämä tulee”, kysyy Raimo Virta, 75 vuotta, kun pyydän haastattelua.
Kysyn Virralta, onko hän kuullut lohjalaisesta pitkästä miehestä, joka pääsi Guinnessin ennätyskirjaan vuonna 1989.
”No en. Mutta äitini työkaveri oli yli 240 senttiä pitkä. Mikähän sen nimi olikaan”, Virta aprikoi.
Osuimmeko kerralla kultasuoneen?
Aikuisen savanninorsunaaraan korkeus vaihtelee 2,2 ja 2,8 metrin välillä. Samanmittainen oli myös Jarne Salmivirta, 244 cm pitkä opiskelija Lohjalta.
Poikkeuksellisen pituutensa vuoksi Salmivirta pääsi Guinnessin ennätyskirjan suomalaiseen painokseen vuonna 1989.
Jos Salmivirta elää yhä, hän on Suomen pisin ja todennäköisesti maailman kuudenneksi pisin ihminen. Pisin on tiettävästi turkkilainen maanviljelijä Sultan Kösen, 251 cm.
Ennätyspituus lasketaan henkilön maksimipituuden mukaan. Vuosien varrella tapahtuneet muutokset, kuten ryhdin kumartuminen, eivät johda ennätyksen menettämiseen.
En tiedä, olisiko 1900-luvulla kellään motiivia huijata olevansa jättiläinen. Ei siinä voi olla isoista rahoista kysymys.”
Salmivirrasta tiedetään hyvin vähän. Niin vähän, että hän on herättänyt epäilykseni. Ennätyspitkäksi väitetty suomalainen on aiemminkin kuulostanut liian uskomattomalta ollakseen totta: Nakke Kuusajärvestä, 229 cm, ei löydy ainuttakaan kuvaa tai julkisia tietoja.
Salmivirta kummastuttaa muitakin kuin minua. Aihetta käsitellään suomeksi muutamissa viestiketjuissa Suomi24- ja Ylilauta-keskustelupalstoilla.
”Pitäisi melkeinpä tehdä joku juttuvinkki jollekin asiasta kiinnostuneelle toimittajalle ja katsoa jos saisivat tongittua enemmän aiheesta”, kirjoitti käyttäjä Ylilaudalla yli kolme vuotta sitten.
Tongitaan.
Lohjan torilta bongaamamme Raimo Virta alkaa muistella tarkemmin äitinsä työkaveria.
”Se oli töissä portsarina. Jätkät kun alkoi tapella, sen tarvitsi vain nousta pystyyn ja tappelijat lähtivät karkuun. Oli treenannut nyrkkeilyäkin ja kierteli maatalousnäyttelyissä esiintymässä.”
Virran mukaan kyseinen mies kuoli jo 60-luvulla luusto-ongelmien takia. Sukunimikin muistuu pian mieleen – Myllyrinne.
Kertomuksen perusteella kyseessä oli helsinkiläinen Väinö Myllyrinne, 248 cm. Vuonna 1963 kuollut Myllyrinne oli aikanaan sekä Suomen että Euroopan pisin mies, joka kiersi Eurooppaa showpainijana ja sirkusesiintyjänä.
Myllyrinne on nimekäs hahmo, josta pitkien ihmisten harrastajat keskustelevat erilaisilla verkkosivustoilla vuodesta toiseen.
Harrastajat vertailevat, kuka oli maailman pisin ihminen minäkin vuonna ja jakavat kiinnostavia yksityiskohtia, kuten pitkien ihmisten vaatekokoja ja kuolintodistuksia.
Eräs on arvioinut Myllyrinteen pituutta tekemällä 3d-mallinnuksia häntä esittävästä vanhasta valokuvasta ja laskemalla pituuden ovenkarmien oletetun korkeuden mukaan.
Myllyrinteen ohella ennätyspituisten ihmisten harrastajat ovat huomanneet myös Salmivirran mysteerin. Moni epäilee hänen olemassaoloaan.
Celeb Heights -sivustolla Myllyrinnettä koskevan artikkelin kommenteissa yksi suomalaiseksi itseään väittävä käyttäjä kuitenkin vakuuttaa nähneensä Salmivirran tämän vanhempien pihalla.
Kirjoittajan mukaan Salmivirta kärsi kasvojen epämuodostumista, minkä vuoksi hänestä ei ole kuvia. Tietoa on mahdotonta varmistaa, eikä sivustolla voi ottaa yhteyttä kyseiseen käyttäjään. Väite on kuitenkin uskottava.
Osa ennätyspitkistä ihmisistä sairastaa vaivaa, joka tunnetaan nimillä gigantismi eli jättikasvuisuus ja akromegalia eli kärkikasvuisuus, joka keskittyy kämmeniin, jalkateriin ja kasvoihin. Gigantismi alkaa ennen murrosikää, akromegalia taas sen jälkeen. Myös Väinö Myllyrinne sairasti gigantismia.
Yksi syy liialliseen pituuskasvuun johtuu geeneistä. Vuonna 2006 suomalaistutkijat havaitsivat, että monilla Pohjois-Suomen gigantismia ja akromegaliaa sairastavilla on sama geeni, josta seuraa aivojen kasvuhormonin tuotantoa häiritsevä hyvänlaatuinen kasvain.
Kasvain aiheuttaa luuston hallitsematonta kasvua eli ihminen kasvaa merkittävästi pituutta. Gigantismi ja akromegalia aiheuttavat usein esimerkiksi sydänvaivoja. Ne johtuvat siitä, ettei elimistö jaksa ylläpitää liian pitkäksi venynyttä kehoa. Kasvojen näkyvät muutokset, kuten nenän ja huulten paksuuntuminen sekä leuan ja otsan ulkoneminen ovat yksiä gigantismin ja akromegalian ilmenemismuotoja.
Mainintoja ”jättiläisistä” on paljastunut kaukaa historiasta. Turun yliopiston tutkijatohtori Ulla Moilanen kirjoitti Kalmistopiiri-arkeologiajulkaisussa vuonna 2012, että jättikasvuisuutta on voitu tunnistaa muutamista vanhoista haudoista kaivetuista luista.
Esimerkiksi vuonna 238 kuollutta Rooman keisaria Maximinus I Traakialaista kuvailtiin aikalaiskertomuksissa ihmisvuoreksi. Hänestä löydettyjen kasvokuvien on tulkittu sisältävän akromegalian piirteitä kuten ulostyöntyvän leuan ja silmäkulmat.
Monet ennätyspituiset ihmiset ovat sairastaneet gigantismia, mutta ei tiedetä, oliko se Salmivirrankin ennätyksen juurisyy.
Gigantismin ulkoiset tunnusmerkit saattoivat herättää kantajassaan häpeää. Ehkä siksi Salmivirrasta ei löydy kuvia.
Ihmiset eivät ole perinteisesti suhtautuneet jättikasvuisiin tai muihin poikkeuksellisen näköisiin ihmisiin kunnioittavasti. Varsinkin 1800-luvulla yleisenä viihteenä pidetyissä friikkisirkuksissa esiteltiin ihmisiä, joilla oli erilaisia sairauksia tai muita epämuodostumia.
Tietokirjailija Ville-Juhani Sutinen on tutkinut ilmiötä kirjassaan Kääpiöistä kolosseihin – Kummajaisten historia Suomessa (Into 2019).
Kummajaisilla Sutinen tarkoittaa ihmisten itse valitsemia roolihahmoja. Ihmiset, joilla oli poikkeuksellisia fyysisiä piirteitä, ottivat itselleen roolin tienatakseen rahaa.
”Poikkeavilla ei ollut 1800-luvun kaupungeissa muuta mahdollisuutta elää tavallisessa yhteiskunnassa omana itseään ilman esiintyjän roolia. Pienissä maalaisyhteisöissä poikkeaviin suhtauduttiin suvaitsevammin ja heidät otettiin mukaan yhteiskuntaan”, Sutinen sanoo.
Kaikkia ”kummajaisia” ei arvostettu yhteiskunnassa samalla tavalla. Esimerkiksi lyhytkasvuisiin esiintyjiin suhtauduttiin halveksuvasti, toisin kuin poikkeuksellisen pitkiin.
Muutamat suomalaiset ”jättiläiset” lähtivät jopa maailmalle esiintymään. Daniel Cajanus eli Lapin jättiläinen, Rosa Wedsted ja amerikansuomalainen Lauri Moilanen eli Big Louie tekivät uraa kansainvälisesti.
Pitkien ihmisten suhtautuminen työhönsä vaihteli. Esimerkiksi Cajanus kantoi itseään hyvin arvokkaasti 1700-luvulla, eikä hän ollut vain muiden käyttämä rahantekokone. Toisaalta esimerkiksi Moilanen ei nauttinut urastaan ainakaan koko ajan.
”Ei voi yksioikoisesti sanoa, että kummajaisen roolin ottaneet olivat vain rahanhimoisia tai hyväksikäytettyjä. Se riippui yksilön luonteesta ja siitä, miten he hyväksyivät olevansa katsomisen kohteena”, Sutinen sanoo.
Sutisen mukaan friikkisirkusten aikainen tirkistelykulttuuri elää edelleen nyky-yhteiskunnassa, mutta sen muoto on erilainen.
”Esimerkiksi uutisoinnit erityisen vanhoista tai lihavista ihmisistä palvelevat samaa tirkistelyn halua. Samoin toimii tosi-tv, jossa tirkistely on ottanut kehon poikkeamien sijaan poliittisesti korrektimman muodon. Tärkein muutos on, ettei kenenkään tarvitse enää ottaa kummajaisen roolia.”
Myös Guinnessin ennätyskirja on Sutisen mukaan osittain jäänne samanlaisesta tirkistelyn perinteestä. Hän ei muista koskaan kuulleensa kirjaan päätyneestä ennätysmies-Salmivirrasta.
Voisiko kyseessä olla huijaus?
Sellainen ei ole Sutisen mukaan tavatonta. Esimerkiksi 1800-luvulla mustia ihmisiä esiteltiin erilaisissa näytöksissä ”villiheimojen edustajina”, vaikka he asuivat yleisön tapaan kylissä ja kaupungeissa.
Salmivirran kohdalla petkuttamiselle on vaikea löytää järkevää syytä.
”En tiedä, olisiko 1900-luvulla kellään motiivia huijata olevansa jättiläinen. Ei siinä voi olla isoista rahoista kysymys”, Sutinen sanoo.
Spekulaatioita Jarne Salmivirrasta riittää, mutta mitä hänestä tiedetään varmasti?
Guinnessin ennätyskirjan mukaan hän on syntynyt joulukuussa 1968 eli hänen on täytynyt elää ainakin 21-vuotiaaksi.
Digi- ja väestötietorekisterikeskuksen mukaan vuosina 1960–1979 viidelle miehelle annettiin nimi Jarne. Lisäksi Salmivirran on täytynyt viettää ainakin osa elämästään Lohjalla.
Osaisiko Guinnessin ennätyskirjan julkaisija auttaa selvittämään heidän myöntämänsä ennätyksen haltijan tarinaa? Vastaus saapui nopeasti kirjaa nykyään Suomessa kustantavan Otavan välittämänä.
”Guinness World Records ei ole koskaan mitannut Salmivirtaa. Hän tuo ainoastaan kontekstia kyseiseen painokseen. Se ei tarkoita, että hänellä olisi virallinen Guinness World Recordsin myöntämä titteli. Emme luokittele pisimpiä ihmisiä maakohtaisesti, joten emme myöskään valvo tällaisia ennätyksiä”, sähköpostissa kerrotaan.
Niinpä tietysti.
Kukaan ei vastaa sähköpostiin, jonka lähetän suomenkielisen painoksen vuonna 1989 kustantaneelle Sanomalle ja jossa pyydän keinoa saada yhteyden kirjan tekijöihin.
Viimeinen toivoni on Lohja ja sen asukkaiden muistot, minkä vuoksi kierrämme kuvaajan kanssa kaupungin katuja etsien tiedonmurusia.
”Kannattaa kokeilla googlettaa”, huikkaa yksi rouva ilman ilkeyden tai ironian häivähdystäkään.
Lohjan torilta siirrymme Pyhän Laurin kirkkomaalle. Jos Salmivirta on kuollut, ehkä hänet on haudattu kotipaikkakunnalleen.
Kierrämme koko hautausmaan läpi etsien Salmivirran nimeä, tuloksetta. Sisällä kirkossa on vain piirtäviä lapsia. He ovat niin nuoria, että tuskin ovat kuulleet Salmivirrasta.
Kirkon takaosassa istuu suuri, ihmisen kokoinen nallepehmo. Mahtaako sekin sairastaa gigantismia?
Kirkosta on lyhyt matka seurakuntatalolle. Yhytämme työntekijän soittamaan kirkkoherranvirastoon. Puhelimen päähän saatu virkailija hakee järjestelmästään Jarne Salmivirtaa, muttei löydä hänestä tai muistakaan Salmivirroista mainintoja. Ainakaan ennätysmiestä ei ole haudattu Lohjalle.
Seurakuntatalon ulkopuolella pysäyttelen satunnaisia iäkkäitä ohikulkijoita. Ovatko he kuulleet lohjalaisesta ennätyspituisesta miehestä? Kukaan ei sano tietävänsä, mutta he ovat hyvin avuliaita.
”Kannattaa kokeilla googlettaa”, huikkaa yksi rouva ilman ilkeyden tai ironian häivähdystäkään.
Lähdemme kävelemään seurakuntakeskukselta kohti keskustaa. Pian käy ilmi, että olemme eksyneet. Harhailemme pitkin poikin samoja hiljaisia katuja, kunnes pääsemme oikealle reitille.
Tien varrella silmiimme osuu matkailupalvelukeskus eli Lohjan turistineuvonta. Päätämme poiketa sisään. Eihän sitä tiedä, jos pitkä mies onkin lohjalainen nähtävyys. Juuri sellaisia täältä, tyhjien torien kupeessa, tarvitaan!
Sisällä esitän asiani nuorelle virkailijalle. Lisään ennätysmiehen tuntomerkiksi hänen pituutensa. Virkailija repeää nauramaan.
”Ei ole tullut kadulla vastaan ainakaan. En osaa nyt sanoa, mistä löytäisitte tietoa. Eikö Google ole sanonut mitään”, sanoo Sofia Lintulaksi esittäytyvä virkailija.
Lohjalla tunnutaan luottavan amerikkalaisten teknologiajättien kaikkivoipaisuuteen.
Poistumme yhtä vihjettä rikkaampina. Kävelemme kirjastoon, jossa hakupalvelupisteellä työskentelevä kirjastovirkailija Teemu Kangasluoma alkaa etsiä meille tietoa Salmivirrasta.
”Tietokannassa ei ole mitään tuloksia edes tuolla sukunimellä. On kyllä aika mysteeristä. Siinä on teillä pähkinä purtavana, mutta en osaa nyt auttaa”, Kangasluoma sanoo.
Hänen kollegansa huikkaa takaa löytäneensä vanhan Suomi24-keskustelun, jossa joku muu kyseli Salmivirrasta. Tietoa ei siitäkään irtoa. Matka jatkuu.
Askelmittari näyttää päivän saldona jo yli 14 000 askelta, kun tallustamme kohti Lohjan lukiota, jossa Salmivirta on voinut opiskella nuorena. Muita lukioita kaupungissa ei ole.
Se on vesiperä. Paikka on työmaan peitossa. Käännymme takaisin.
Lähellä sijaitsee Lohjan museo, jonne poikkeamme käymään. Kyllähän pitkä mies olisi museopaikkansa ansainnut.
”En ole Lohjalta tai edes museoalalla”, aloittaa virkailija vastauksensa, kun kerromme asiamme.
Hän noutaa paikalle museon johtajan Annamari Juvonen-Eskolan.
Juvonen-Eskola kuuntelee asiamme kiinnostuneena ja ottaa puhelimen käteensä. Hän soittaa museon entiselle johtajalle Torsti Saloselle.
”Jos joku tietää, niin hän”, Juvonen-Eskola sanoo.
Salonen vastaa puhelimeen nopeasti. Hän ei kuitenkaan ole koskaan kuullutkaan Salmivirrasta. Salonen muistelee nimeä mainitsematta toista pitkää miestä sotien jälkeisessä Suomessa. Tälläkin kertaa lienee kyse Väinö Myllyrinteestä.
Poistumme lopulta kuvaajan kanssa Lohjalta miettien, voisiko Salmivirta olla todellisen ennätysmiehen inspiroima huijaus.
Kenties joku käytti Myllyrinteen mainetta hyväkseen.
Puhelin tuuttaa kahdesti ennen kuin Digi- ja Väestötietoviraston osoitepalvelun virkailija vastaa.
Olen päättänyt käyttää viimeisen oljenkorteni selvittää Salmivirran nykyisen olinpaikan – olipa se sitten tämän- tai tuonpuoleisessa. Luettelen hänen tietonsa virkailijalle.
”Oletteko ihan varma, että nimi kirjoitetaan Jarne? Ja Salmivirta?” virkailija kysyy.
Vahvistan tiedot uudelleen.
”Ei palautunut yhtään tulosta.”
Tarkoittaako se, ettei henkilöä ole koskaan ollut olemassa?
”Meillä näkyy täällä kaikki väestörekisterin perustamisesta lähtien väestörekisterissä olleet elävät ja kuolleet ihmiset”, virkailija vastaa.
Suomen pisimmän ihmisen tittelin vuonna 1989 saanut lohjalainen opiskelija Jarne Salmivirta lienee silkka legenda. Osa mysteeristä säilyy tämänkin tiedon jälkeen.
Kuka ujutti Guinnessin ennätyskirjaan väärää tietoa, ja miksi?
Sitä tuskin tietää kukaan muu kuin alias Salmivirta itse.
