Istun meressä kelteisilläni, laakealla kivellä, pehmeimmän levämaton päällä. Vesi yltää seisoessa puoleen pohkeeseen. Suvisaaristossa on autereinen hellepäivä, ja aavalta puhaltava tuuli työntää aallon toisensa perään nuolaisemaan jalkoväliäni.
1700-luvulla brittiläinen lääkäri Richard Russell suositteli vesiterapiaa – uimista, upotusta ja meriveden juomista – hoidoksi hysteerisille naisille. Vuonna 2023 nuoret ovat tuoneet viktoriaanisen trendin takaisin: Tiktokissa näkyy merituulessa liehuvia valkoisia mekkoja ja hedelmien nautiskelua hiekalla. Mental health slay!
Mereen mennään laukeamaan tai kuolemaan. Retkiseuralaiseni eli paras ystäväni on juuri eronnut pitkästä suhteesta. Ero on aina pieni kuolema. Minä olen ollut muuten vain kevätmasentunut ja yksinäinen. Olemme itkeneet tarpeeksi ja tulleet vaihteeksi hoivaamaan itseämme karulle kalliosaarelle. Meillä on hedelmiäkin mukana.
Mereen mennään vähintään pesemään syntejä tai hoitamaan mielisairauksia. Ajattele Kendall Royta Successionissa, ajattele Aftersunin isää, ajattele Banshees of Inisherinin miehiä. Kaikki he käyvät veden äärellä ainakin harkitsemassa itsemurhaa.
Elokuvissa ja sarjoissa masentuneet miehet tarvitsevat meren loputtomalta tuntuvan materiaalisen olomuodon, johon upottaa suru ja epätoivo. Toisaalta queer-leffoissa miehet ovat vesien äärellä usein eloisammissa tunnelmissa, runkkaamassa tai panemassa (Call Me By Your Name, Stranger by the Lake, Brokeback Mountain). Meren avaruus voikin heijastaa ihmiskokemuksen rajattomuutta ja fluidiutta, pinnan alla kyteviä haluja, sukellusta tuntemattomaan.
Naiset menevät veteen rakastumaan (kuten Deborah Levyn Hot Milkissä) ja saamaan orgasmeja (kuten Anni Kytömäen Margaritassa). Porvarillisen naisen tukahdutetut, eläimelliset vietit saavat vapautua vasta veden vimmaisessa tai tuudittavassa syleilyssä. Kalifornian rannalle sijoittuva tv-sarja Big Little Lies perustuu jotakuinkin tälle premissille. Disneyn Peter Pan -piirretyssä merenneidot repivät sääntöorientoitunutta tukari-Leenaa rantakiviltä veteen, jotta tämä oppisi relaamaan.
Kaikki elävät prosessit ovat syntyperänsä velkaa veden liikkeelle, alkuliemelle. Filosofi Astrida Neimanisin muodikas hydrofeministinen ajattelu korostaa solidaarisuutta erilaisten vedellisten kehojen kesken. Ihmiskeho on vain yksi vedellinen keho muiden, toislajisten kehojen joukossa. Vaikutamme ihmisihoinemme kiinteiltä, vaikka tosiasiassa otamme maailman sisään ja ”lähetämme takaisin” erilaisina nesteinä. Jokainen ruumis voi tulvia yli tavanomaisen, kiinteyttä korostavan ruumiskäsityksen.
Minun ja ystäväni suonistoissa kiertävä veri liikahtaa virtaamaan uuteen suuntaan, kun äkkäämme saaren kallionkolossa pitkän mustan kyyn. Myöhemmin hikoilemme auringossa ja syömme mehusta raskaita persikoita, pissaamme sammalikkoon, nukahdamme aaltojen ääneen.
TOP 3 Sex on the Beach
- Céline Sciamman elokuva Portrait of a Lady on Fire kokonaisuudessaan.
- Päähenkilön eka kerta hiekalla Barry Jenkinsin elokuvassa Moonlight.
- Kaverusten mutual masturbation uima-altaalla Alfonso Cuarónin elokuvassa Y tu mamá también.
