Ensimmäinen yritys päästä oikeustieteelliseen kaatui ajan puutteeseen. Seuraavana vuonna iski korona, ja järjestettiin hankala etäpääsykoe. Turkulainen ylioppilas Niklas Sara, 26, maksoi verkossa järjestettävästä valmennuskurssista 400 euroa ja haki kaikkiin oikeustieteellisiin, mutta monivalintojen pisteet eivät riittäneet. Sara karsiutui jälleen kokeen ensimmäisessä vaiheessa. Kolmantena hakuvuonna hän pääsi jo lähelle Lapin yliopiston oikeustieteellisen pisterajaa.
Syyskuussa 2021 Sara muutti Helsinkiin suorittamaan avoimen väylän hakua. Väylän kautta voi saada opiskelupaikan, jos suorittaa tietyn määrän tutkintoon kuuluvia opintoja avoimessa yliopistossa. Sara teki urheilukaupan myyjänä kaksi työvuoroa viikossa ja vietti lopun ajan kirjastossa lukemassa tentteihin.
Aiemmin Sara oli hakenut useisiin oikeustieteellisiin, mutta avoimen väylät ovat yliopistokohtaisia. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen vaatii avoimen väylän haussa 45 opintopistettä väyläkelpoisia perus- ja aineopintoja. Yksi opintopiste maksaa 15 euroa, joten väylähaun hinnaksi tulee vähintään 675 euroa. Tutkinto-opiskelijaksi voi hakea vain, jos kaikkien suoritusten painotettu keskiarvo on yli 3,75. Vuonna 2022 toteutunut keskiarvoraja oli ollut paljon korkeampi, 4,48.
Varma sisäänpääsy vaati siis rivin vitosia. Joskus onnistuminen oli pienestä kiinni.
”Opiskelet ja opiskelet, ja tenttitulos on puoli pistettä femmasta”, Sara sanoo.
”Välillä se tuntui hajottavalta.”
Oikeustieteellisissä tiedekunnissa on suhtauduttu pidättyväisesti sekä todistusvalintaan että avoimen väylään. Kun useimmissa hakukohteissa hyväksytään yli puolet opiskelijoista ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella, oikeustieteelliseen otetaan todistuksella sisään vain 40 prosenttia uusista opiskelijoista. Viime vuosina väyläpaikkojen lukumäärää on kuitenkin lisätty kaikissa viidessä oikeustieteellisessä.
Opiskelijajärjestöt eivät ole innostuneet väylähausta. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on kritisoinut mallia, jossa opiskelija maksaa ensin vuoden opinnoista ilman oikeutta opintotukeen ja muihin opiskelijan etuuksiin.
Malli on käytössä esimerkiksi kauppatieteissä, kasvatustieteissä ja tekniikan alalla, ja Helsingin yliopiston lisäksi Aalto-yliopistossa, Jyväskylän, Itä-Suomen, Turun, Tampereen, Oulun ja Lapin yliopistoissa. SYL on ollut huolissaan, että avoimen väylästä tulee maksullinen ohituskaista niille, joilla on varaa.
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Johanna Niemi pitää pääsykoetta oikeudenmukaisena tapana valita opiskelijat. Oikeustieteelliset tarjoavat esimerkiksi pääsykoemateriaalin ilmaiseksi kaikille. Hänen mukaansa paine lisätä väyläpaikkoja on tullut opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja yliopiston johdolta. Toiveeseen on hänen mukaansa vastattu ”varovasti”.
”Sanotaanko näin, että me arvostamme meidän opiskelijavalintaamme ja tätä koejärjestelyä hyvin korkealle”, Niemi sanoo.
Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä väylähaun paikkamäärää on nostettu muutaman vuoden aikana kymmenestä 25:een. Uudet väylän kautta jaettavat opiskelupaikat on siirretty pois valintakoevalinnasta. Se, että väylän paikat eivät ole lisäpaikkoja, tuli dekaanillekin yllätyksenä.
Avoimessa yliopistossa ei ole tarjolla kaikkia oikeustieteen kandivaiheen kursseja. Opettajia ei ole aina saatu toivotuille kursseille, koska tiedekunnalla on ylipäätään liian vähän opetushenkilökuntaa. Oikeustieteellisellä tiedekunnalla on Helsingin yliopiston niukimmat opetusresurssit. Tiedekunnassa joudutaan myös sopeutumaan siihen, että väylän kautta tulleet opiskelijat ovat suorittaneet opinnot opetussuunnitelman kannalta väärässä järjestyksessä.
Niemi muistuttaa, että avoimen yliopiston ainoa tai edes pääasiallinen tehtävä ei ole tarjota suoraa tietä tutkinto-opiskelijaksi.
”Avoimen yliopiston kurssien tarkoitus on palvella ihmisiä, jotka tarvitsevat tietoa oikeudesta”, Niemi sanoo.
Esimerkiksi työoikeuden tai immateriaali- ja kuluttajaoikeuden kurssit ovat hyödyllisiä monien alojen osaajille.
Opiskelijoiden reittejä yliopistoon Turun yliopistossa tutkineen Nina Haltian mukaan väylähakuun on pitkään suhtauduttu tiedekunnissa nihkeästi. Yliopistot ovat tarkkoja autonomiastaan, eivätkä ne ole katsoneet hyvällä ministeriön painostusta. Toisaalta väylän kautta valitut opiskelijat ovat yleensä valmistuneet nopeasti.
Haltian mukaan avoimen väylän tarkoitus oli alun perin tarjota reitti työssäkäyville aikuisille, jotka eivät pysty osallistumaan pääsykokeisiin. Se on ollut pitkään koulutuspolitiikan linja. Suomessa on haluttu antaa ihmisille mahdollisuus vaihtaa alaa, jotta nuorena tehdyt valinnat eivät olisi lopullisia.
”Viime aikoina on ajateltu, että väylä olisi myös nuorille, jotka eivät ole pärjänneet kirjoituksissa tai joille pääsykoe on hankala”, hän sanoo.
Vuonna 2019 Helsingin yliopiston silloinen vararehtori, nykyinen rehtori Sari Lindblom visioi Ylellä, että väylästä on tarkoitus kehittää lopulta ”huomattavan laaja”. Lindblom johti valtakunnallista yliopistojen opiskelijavalintauudistusta vuosina 2017–2020. Hän toivoi, että lopulta väylän kautta valittaisiin jopa enemmän opiskelijoita kuin valintakokeilla.
Vielä ei olla lähelläkään: vuonna 2022 yliopistojen uusista opiskelijoista 6 prosenttia valittiin avoimen väylän kautta, kun valintakokeilla valittujen osuus oli 40 prosenttia.
Hakijoille väylähaku voi olla pääsykoettakin stressaavampi. Avoimessa yliopistossa opiskelevilta puuttuu muodollinen opiskelijan status. Opiskeluihin ei saa opintotukea, joten suurin osa käy päivätöissä ja opiskelee iltaisin ja viikonloppuisin. Kurssien niukka tarjonta voi hidastaa sisäänpääsyä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston oikeustieteen väylän suoritukset voi saada kasaan kalenterivuodessa, mutta ei lukuvuoden aikana.
Niklas Saran mielestä avoimen yliopiston kurssien tunnelma oli välillä kireä, koska väylän kautta hakevat opiskelijat stressasivat arvosanoista. Kilpailu tutkinto-opiskelijan paikasta on kovaa.
”Cut-throat-väylä”, Sara sanoo.
Viime kesänä Itä-Suomen yliopisto päätti tehdä kaikista avoimen opinnoista jälkikäteen korvattavia ensikertalaisille hakijoille. Hallitus puolestaan suunnittelee korotusta opintopisteestä perittävän maksun ylärajaan. Koulutus- ja tiedepolitiikan osastoa johtavan Atte Jääskeläisen mukaan maksut kattavat yliopistojen todellisista kuluista vain 10 prosenttia. Loput 90 prosenttia maksaa valtio osana yliopistojen perusrahoitusta.
Avoimen väylän haku uhkaa siis kallistua. Jos yliopistot kuitenkin samaan aikaan hyvittävät kurssimaksuja sisäänpäässeille ensikertalaisille, väylähausta tulee eräänlainen vedonlyönti: sisäänpääsevä saa opiskelupaikan lisäksi useita satoja euroja anteeksi, kun taas opiskelupaikatta jäävä maksaa nykyistä korkeampia maksuja. Huonompia arvosanoja voi yrittää korottaa tekemällä kursseja uudestaan ja hyviä arvosanoja säilöä 3–7 vuotta hakukohteesta riippuen.
Haastattelun aikaan Saran viimeisestä väylähakuun kelpaavasta tentistä on kulunut jo pari kuukautta. Hän antaa itselleen väylän jälkeiseksi mielenterveyden arvosanaksi kolmosen. Väyläopintojen keskiarvo on tasan viisi, joten sisäänpääsy oli varmaa. Sara odottaa jo haalareita ja opiskelijabileitä.
”Tekisin kaiken uudestaan, että pääsisin kouluun.”
Juttua varten on haastateltu myös opetusneuvos Petri Haltiaa opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
